terävillä hoksottimilla
varustetulla juurevuudella
ei ole merkitystä, jos
intohimo on
muuttunut rutiiniksi
pikkumaailmaksi
suuren pimeyden
keskellä
hämähäkinseitiksi, joka
kudotaan aistimuksen
kyvyksi nostaa
kehossa kaikuja, joita
sadepisarat huuhtovat
vievät mennessään
antamatta keholle
lupaa hymyillä
olemalla tyhjät
kasvot,
onttoa ja teennäistä
jotain joka on
rakennettu
tyhjän päälle
polttavasta pakosta
ja vielä pahempaa
voi tulla,
kunnes pahin on
kohdattu
kun pitäisi löytää
kohta, josta
pitää
paikka, joka
saa kallellaan
olevan maailman
vaateriin
tapahtumaksi, jonka
kauneudentajun
johdattama ihminen
muuttaa aiheeksi,
joka kantaa
elämänsä sävellyksessä
seuraa kumppaniaan,
tämän jokaista ääntä
hengitystä
lausetta
muistuttaen rakkauden
naiivia idealismia
pyrkiessään kumoamaan
kaikki vastakohtaisuudet
sielua repivät
kaksinaisuudet
esteettisen toiminnan arvot
ja mielikuvituksen leikit
kiduttavan kauneuden
lumot kuin
hypnotisoituna hävisivät
tunnistaen
vain järjen ja
tahdon rippeet
yön ja päivän
kamppaillessa
halkinaisen elämän
rakkaus silmissään
huimauksen vetäessä
meitä puoleensa,
herättäessään kaipuun
rakkauden äänen,
jonka puolesta
teemme mitä
tahansa
etualalla täydellisen
realistinen maailma,
mutta sen takana
repsottaa,
pilkottaa
salaperäistä ja
abstraktia
revenneen
lavasteen rakosen
edessä makaava
ymmärrettävä valhe
nuoleskellen
taustan
käsittämätöntä totuutta
päänmuotoista telinettä,
jossa näyttelijät
pitävät peruukkejaan,
toista minäänsä
kytkien kaiken
taianomaisesti
toisiinsa
eroottisesti kiihottavaksi
tilanteeksi
antautumisen tunteen
juovuttaessa
halun tehdä jotain
josta ei ole
paluuta
alistuva sielu,
joka ei halua
nousta vastarintaan
humaltuu heikkoudestaan
luo tilan,
puhtauden maaperän,
jolle kellään
ei ole astumista
kuten symbolit
ovat koskemattomia
rakastavaisten välejä
säätelevät pelisäännöt
kysyvä katse, joka
katseli kaunista
luoksepääsemätöntä naista
tavoitteli vuosikausia
yhtä ainutta
kadotettua hetkeä
uhuita pöksyjä ja
niiden läpi kuultavaa
tummaa kolmiota
huutamalla naisellisuutta,
erilaisia merkityksiä
virtaamassa kuohuvassa
joenuomassa
mutta silti emme voi
pitää sellaista
mitä emme ole
itse valinneet
kapinoiminen on yhtä
hullua kuin sen
varaan rakentaminen
petoksen ja uskollisuuden
lumous, joka
vapauttaa yksinäisyydestä
avaa oven,
josta sielu
astuu ulos
ja synnyttää
noidankehän
synnyttää melun,
josta sanat eivät
erotu
sanat, joissa
täsmällisyys,
sanojen merkitys
on hämärtynyt
aiheuttaen pelkkää
unettomuutta ja
päänsärkyä
näkemistä,
sokaisevan voimakas
valo ja tähdetön pimeys
raja, jonka
takan elämä päättyy
pimeys, joka
muistuttaa valojen
sammuttamisesta
rakastelun alkaessa
äärettömyyden muuttuessa
loputtomuudeksi,
lempeänhehkuviksi täysikuiksi
tuoden vastustamattoman
halun poimia
käsin
hoippuen
hyräillen
silittää otsaa ja
itkisi onnesta olla
ikuisuus,
yritys tulla
rukousteni kaltaiseksi
osaksi enkelilaaksoa,
rakkauden koulua
ihmetellen olenko
ihminen
viemällä vuorille,
jolla ei tarvitse unelmoida
saadakseen sormia
kulkemaan hiusten lävitse
olemalla tunnemyrskyn
sokaisema lintu ja
murskatun ikuinen vilu
avuttomaan vapinaan
terroria saada
ehdot
suutelussa
usko nähdä
siipien havinaa
sormenjälki toinen
toisiimme,
joka jätetään
jo elämän aikana
enkeli
jotain kaunista
ja niin totta
http://www.youtube.com/watch?v=f6T6w5PsKgc
varustetulla juurevuudella
ei ole merkitystä, jos
intohimo on
muuttunut rutiiniksi
pikkumaailmaksi
suuren pimeyden
keskellä
hämähäkinseitiksi, joka
kudotaan aistimuksen
kyvyksi nostaa
kehossa kaikuja, joita
sadepisarat huuhtovat
vievät mennessään
antamatta keholle
lupaa hymyillä
olemalla tyhjät
kasvot,
onttoa ja teennäistä
jotain joka on
rakennettu
tyhjän päälle
polttavasta pakosta
ja vielä pahempaa
voi tulla,
kunnes pahin on
kohdattu
kun pitäisi löytää
kohta, josta
pitää
paikka, joka
saa kallellaan
olevan maailman
vaateriin
tapahtumaksi, jonka
kauneudentajun
johdattama ihminen
muuttaa aiheeksi,
joka kantaa
elämänsä sävellyksessä
seuraa kumppaniaan,
tämän jokaista ääntä
hengitystä
lausetta
muistuttaen rakkauden
naiivia idealismia
pyrkiessään kumoamaan
kaikki vastakohtaisuudet
sielua repivät
kaksinaisuudet
esteettisen toiminnan arvot
ja mielikuvituksen leikit
kiduttavan kauneuden
lumot kuin
hypnotisoituna hävisivät
tunnistaen
vain järjen ja
tahdon rippeet
yön ja päivän
kamppaillessa
halkinaisen elämän
rakkaus silmissään
huimauksen vetäessä
meitä puoleensa,
herättäessään kaipuun
rakkauden äänen,
jonka puolesta
teemme mitä
tahansa
etualalla täydellisen
realistinen maailma,
mutta sen takana
repsottaa,
pilkottaa
salaperäistä ja
abstraktia
revenneen
lavasteen rakosen
edessä makaava
ymmärrettävä valhe
nuoleskellen
taustan
käsittämätöntä totuutta
päänmuotoista telinettä,
jossa näyttelijät
pitävät peruukkejaan,
toista minäänsä
kytkien kaiken
taianomaisesti
toisiinsa
eroottisesti kiihottavaksi
tilanteeksi
antautumisen tunteen
juovuttaessa
halun tehdä jotain
josta ei ole
paluuta
alistuva sielu,
joka ei halua
nousta vastarintaan
humaltuu heikkoudestaan
luo tilan,
puhtauden maaperän,
jolle kellään
ei ole astumista
kuten symbolit
ovat koskemattomia
rakastavaisten välejä
säätelevät pelisäännöt
kysyvä katse, joka
katseli kaunista
luoksepääsemätöntä naista
tavoitteli vuosikausia
yhtä ainutta
kadotettua hetkeä
uhuita pöksyjä ja
niiden läpi kuultavaa
tummaa kolmiota
huutamalla naisellisuutta,
erilaisia merkityksiä
virtaamassa kuohuvassa
joenuomassa
mutta silti emme voi
pitää sellaista
mitä emme ole
itse valinneet
kapinoiminen on yhtä
hullua kuin sen
varaan rakentaminen
petoksen ja uskollisuuden
lumous, joka
vapauttaa yksinäisyydestä
avaa oven,
josta sielu
astuu ulos
ja synnyttää
noidankehän
synnyttää melun,
josta sanat eivät
erotu
sanat, joissa
täsmällisyys,
sanojen merkitys
on hämärtynyt
aiheuttaen pelkkää
unettomuutta ja
päänsärkyä
näkemistä,
sokaisevan voimakas
valo ja tähdetön pimeys
raja, jonka
takan elämä päättyy
pimeys, joka
muistuttaa valojen
sammuttamisesta
rakastelun alkaessa
äärettömyyden muuttuessa
loputtomuudeksi,
lempeänhehkuviksi täysikuiksi
tuoden vastustamattoman
halun poimia
käsin
hoippuen
hyräillen
silittää otsaa ja
itkisi onnesta olla
ikuisuus,
yritys tulla
rukousteni kaltaiseksi
osaksi enkelilaaksoa,
rakkauden koulua
ihmetellen olenko
ihminen
viemällä vuorille,
jolla ei tarvitse unelmoida
saadakseen sormia
kulkemaan hiusten lävitse
olemalla tunnemyrskyn
sokaisema lintu ja
murskatun ikuinen vilu
avuttomaan vapinaan
terroria saada
ehdot
suutelussa
usko nähdä
siipien havinaa
sormenjälki toinen
toisiimme,
joka jätetään
jo elämän aikana
enkeli
jotain kaunista
ja niin totta
http://www.youtube.com/watch?v=f6T6w5PsKgc
Vastaukset 3
Vanhimmat
Todella kaunis runo.... haikailevan surumielinen.
Olen iloinen ja helpottunut siitä että palasit, pelkäsin jo että "tapoin" sut :/
Mikäs pahan tappais ;)
Olen iloinen ja helpottunut nähdessäni vastauksesi, tarkoitukseni ei ole myöskään "tappaa" ketään.
Kiitos Miina.
Jos sinä olet paha, minä olen joulupukki. Hetkinen... niinhän mä leikin joulu-aattonan :O *raapii päätä*
Eli: Saatan leikkiä joulupukkia mutten ole. Sama pätee sun pahuuteen ;D
Njääh. Et sinä paha ole. Enkä mä edes usko pahuuteen. Joulupukkiin kyllä.
http://www.youtube.com/watch?v=XHlcW_lKPl4