Mitä olisi enää tehtävissä. Taustalla riitelevä suku ja riitoja välttääkseen äitini lahjoitti minulle perintömaat 2005 pidättäen itselleen niihin elinikäisen hallintaoikeuden. Hän on avioliitossa (solmittu 1967), maat hän sai haltuunsa 1966. Hänen puolisonsa oli mukana tilaisuudessa ja hyväksyi lahjoituksen. Paperit tehtiin erään pankin johtajan huoneessa notariaattitoimeksiantoja, koska pankinjohtaja on myös julkinen kaupanvahvistaja.
Kaupanvahvistaja oli mielestäni sekoilija ja kiero mies. Jo ennen lainhuudon hakemista huomasin että tekstistä puuttuu maininta "tämä ei ole ennakkoperintöä". Siitä kävimme tekemässä erillisen paperin, "Lisäyksen lahjakirjaan" toisen kaupanvahvistajan luona äitini kanssa.
Kesällä sisareni alkoivat metelöimään siitä, että äiti oli antanut maat yhdelle eli minulle. EIhän maita ole kuin 10 hehtaaria ja niiden pilkkominen pieniksi sirpaleiksi sulaa turhuutta.
Nyt jouluna sitten toinen sisaruksista ilmoitti, että lahjakirja on täysin pätemätön. Siinä on kaksi puutetta:
1. Äitini aviopuolison allekirjoitusta ja suostumusta ei ole lahjakirjassa (vaikka hän oli paikalla sitä varten, kaupanvahvistaja sanoi ettei sitä tarvita)
2. Lahjakirjassa ei ole yhtään todistajan allekirjoitusta, vain kaupanvahvistajan, minun ja äitini allekirjoitukset. Vahvistaja käytti muka tekemäänsä paperia pankkisalin puolella mutta tuli takaisin, että ei sitä tarvitse kun ei ole kauppakirja.
Sain lainhuudon kiinteistöön 2006 keväällä. Kiinteistön metsiin olisi nyt tehtävä harvennukset ja muut kuluja tuottavat metsänhoidolliset työt, alanko niitä teettämään, kun näyttää että koko lahjakirja menee mitättömäksi. Äitini ja hänen puoliso ovat edelleen sitä mieltä, että lahjoitus on ok, pitääkö tässä alkaa uuden lahjakirjan tekoon toisen kaupanvahvistajan kanssa vai miten asia täydennettäisiin oikeille raiteilleen?
Kaupanvahvistaja oli mielestäni sekoilija ja kiero mies. Jo ennen lainhuudon hakemista huomasin että tekstistä puuttuu maininta "tämä ei ole ennakkoperintöä". Siitä kävimme tekemässä erillisen paperin, "Lisäyksen lahjakirjaan" toisen kaupanvahvistajan luona äitini kanssa.
Kesällä sisareni alkoivat metelöimään siitä, että äiti oli antanut maat yhdelle eli minulle. EIhän maita ole kuin 10 hehtaaria ja niiden pilkkominen pieniksi sirpaleiksi sulaa turhuutta.
Nyt jouluna sitten toinen sisaruksista ilmoitti, että lahjakirja on täysin pätemätön. Siinä on kaksi puutetta:
1. Äitini aviopuolison allekirjoitusta ja suostumusta ei ole lahjakirjassa (vaikka hän oli paikalla sitä varten, kaupanvahvistaja sanoi ettei sitä tarvita)
2. Lahjakirjassa ei ole yhtään todistajan allekirjoitusta, vain kaupanvahvistajan, minun ja äitini allekirjoitukset. Vahvistaja käytti muka tekemäänsä paperia pankkisalin puolella mutta tuli takaisin, että ei sitä tarvitse kun ei ole kauppakirja.
Sain lainhuudon kiinteistöön 2006 keväällä. Kiinteistön metsiin olisi nyt tehtävä harvennukset ja muut kuluja tuottavat metsänhoidolliset työt, alanko niitä teettämään, kun näyttää että koko lahjakirja menee mitättömäksi. Äitini ja hänen puoliso ovat edelleen sitä mieltä, että lahjoitus on ok, pitääkö tässä alkaa uuden lahjakirjan tekoon toisen kaupanvahvistajan kanssa vai miten asia täydennettäisiin oikeille raiteilleen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo kaupanvahvistaja oli kiero mies, koska en ole hänen pankkinsa asiakas, muut sisaret ovat. Ja kiiteistöä rasitti pieni kiinnitys, joka oli annettu yhden sisareni lainan saamiseksi. Tuo maksu on hoidettu ja kiinnityspaperit minun hallussa. Pelasiko pankinjohtaja härskisti oman pankkinsa pussiin ja asiakkaittensa parhaaksi ja laati tahallaan lahjakirjasta torson? Eli onko pankilla mitään vastuuta notariaattitoimestaan ja onko kaupanvahvistaja vastuussa tekemiensä vahvistusten lainmukaisuudesta, hänet on kuitenkin käräjäoikeus hommaan nimennyt?
Ongelmia ei nähdäkseni ole, koska:
1. Aviopuolison suostumus tarvitaan kiinteistön luovutukseen vain, jos kyseinen kiinteistö on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina.
'2. Lahjakirjassa ei tarvitse olla todistajia.
Ennakkoperintöä kyseinen omaisuus on, ja eikös se ole oikein sisarusten tasapuolista kohtelua ajatellen?
Sukusi on riitelevä ja pankinjohtaja sekoilija ja kiero.
Ainakin pankinjohtaja on laatinut täysin lain mukaisen ja siis pätevän lahjakirjan. Mitenhän lie sen suvunkaan kanssa? Kuka on riitelevä ja kiero (ja ahne)?
Joo, olen kyllä kiero. Mutta en riitelevä. Enkä haasta riitaa. Mutta laiskoille, nyt nelikymppisenäkin äitinsä ja isänsä kukkaron kautta eläville ei suvun maita anneta, ne ovat markkinoilla ennen kuin arvaakaan. Olen luvannut sisarilleni käyttöoikeuden kaikkiin rakennuksiin mitä mailla on ja luvan ajaa siellä kelkalla, mönkijällä jne. Mutta pois en kiinteistöä antaisi, toinen on tälläkin hetkellä velkasaneerauksessa ja uutta velkaa pukkaa kun ei osaa talouttaan hoitaa kunnolla. Toinen on muuten PA, hänenkin taloudenpitonsa on heikkoa. Kävi pummaamassa ennen joulua äidiltään, eläkeläiseltä, tonnin, että saa ostettu jouluruokaa. Paskat, kaksi uutta läppäriä penskoille ja kolmannelle Ipad. Mutta jatketaan kieroilua ja riitelyä, kun niiden ukotkaan eivät oikein vakuuta, vätyksiä mitä lie.
>>1. Äitini aviopuolison allekirjoitusta ja suostumusta ei ole lahjakirjassa (vaikka hän oli paikalla sitä varten, kaupanvahvistaja sanoi ettei sitä tarvita)>2. Lahjakirjassa ei ole yhtään todistajan allekirjoitusta, vain kaupanvahvistajan, minun ja äitini allekirjoitukset.
Hallintaoikeus kiinteistöön/metsään oli äidillä? Metsästä myydään puuta vain äidin suostumuksella ja rahat hän antaa sille kuka niitä tarvii......
Vielä kun annat äites myydä metsän aukoksi. Parin vuoden päästä tullee metsäkeskuksen tarkastaja katsomaan miten on tehty uudistustyöt ja tekemättähän ne ovat. lopulta tehdään sinun omistajan varoilla kun äite on ruokkinut sisaruksien kitoja kun ne huuta nokka auki aina vaan lisää lisää
Äidillä on oikeus hallintaoikeutensa perusteella saada puun myyntitulosta vain vuotuista kasvua vastaava osuus (eli tuotto), ei siis koko myyntituloa.