Mitä mä oikeesti voisin tehä? Oon yrittäny jutella psykologille ja se vaan voivottelee, ja hokee, että mulla on kaikki hyvin, vaikka omasta mielestäni ei ole.
Ensinnäkin, mun perhe on yksi suuri tekijä. Oon 15-vuotias, 152cm pitkä ja painan about 44-45 kg. Omasta mielestä tuo oli ihan ok, mutta vanhemmista ei. Josne penkoo mun huonetta ja löytää esim. suolapähkinäpussin, niin tulee heti aivan kauhea huuto ja sanotaan, että en saisi syödä tuollaista. Monesti päivälliselläkin huomauttelee, kuinka paljon otan ruokaa jne.
Isäni oli ennen paras ystäväni, mutta ei ole enää. Meillä oli aina hauskaa yhdessä ja näin, mutta nykyään kaikki yhteiset aktiiviteetit on vain se, että mun isä painostaa mua kouluun. Käytän joka päivä läskyjen tekemiseen vähintään tunnin, ja jos vaikka yksi matikantehtävä menee väärin, niin heti hirveä huuto. Mun isä haluaisi mun olevan hyvä tiedeaineissa jne, mutta kun sain todistukseen kuviksesta, musiikista ja mediasta 10, niin ei välittänyt. Isäni muutenkin huutaa paljon minulle, ettei kestä minua, ja on pettynyt minuun.
Eikä tämä ole ainoa juttu, hän painostaa minua harrastuksissani ja yksi juttu joka häiritsee on se, että hän pitää ystävääni omana toisena tyttärenä. Puhuu tästä koko ajan, kun olemme kahden ja jos en kutsu kaveriani kylään viikkoon, niin hän alkaa kyselemään, että missä tämä on. Isälläni ja minulla oli myös yhteen vaiheeseen yhteinen fiktiohahmo, joka tuntui kuvaavan sitä, minkälainen isäni halusi minun olevan.
Yksi toinen juttu on kiusaaminen. Olen ollut kiusattu monta vuotta, ja ikinähän se ei ole kivaa, mutta kyllä itse jonkin verran ymmärrän kiusaamisen, koska ensinnäkin, olen tosi heikko ja jos joku lyö, en osaa lyödä takaisin. Toisaalta olen myös todella kummallinen, ja teen kummallisia asioita. Suomenkieleni takeltelee, vaikka se on äidinkieleni, olen todella lapsenpyörä ja itseasiassa aika ruma (siis en nyt ole mikään random teinilissu, joka pitää itseänsä rumana koska naamassa on yksi finni), ylipäätään olen todella ärsyttävä. Kyselen kavereiltani koko ajan asioita, ja toistan samoja asioita.
Mulla oli poikaystävä about vuosi sitten, mutta siitä ei tullut mitään, koska tämä koko ajan puhui selkäni takana, että kuinka läski ja ruma olen ja on minun kanssa vain sen takia, että hänellä olisi tyttöystävä, ja olisi niin kuin muutkin hänen kaverinsa.
Ylipäätään, mulla on todella huono itsetunto. En viiltele enää, mutta henkisesti hakkaan itseäni koko ajan. Vanhemmat eivät huomio tätä muuten, kuin huutamalla minulle. Jos tunnen, että olen epäonnistunut jossakin, tai joku asia on minun syyni, lyös itseäni yleensä kasvoihin. Muutaman kerran olen saanut nenäverenvuodon aikaiseksi, ja monesti jää mustelmia. Joskus myös hermostuessani huomaamattani raavin liian kovaa ja saan jonkun paikan vuotamaan verta.
Mun suhteet mun kavereihin on ok (mulla on sellaset 3 kaveria) paitsi, että ne alkaa semi harvoin, kun niillä on paljon muita kavereita. Monesti nekin huutaa mulle, ja me riidellään aika paljon. Monesti on kuulunu niiden suusta esim et oon läski, oon taas pilannu kaiken, musta ei oo hyötyä jne. Oon yrittäny netin kautta tutustua ihmisiin, mutta sielläkin ne pitää mua outona eikä vastaa viesteihin.
Tuntuu, että monesti kaverit näkee mut vaan rahapussina, nimittäin ostan niille kaikkea, useimmiten ruokaa, koska en viitsi sanoa vastaan. Usein kaupassa lappavat kärryihin kauheasti ruokaa ja odottavat minun maksavan kaiken. Viime kuussa on mennyt yli 100 euroa. Jos he ovat ostaneet omilla rahoillaan sipsejä tai jotain muuta, niin en itse saa syödä niitä. Ja kaiken tämän lisäksi välitän kuitenkin kavereistani enemmän kuin mistään muusta.
Musta kuitenkin tuntuu, että tämä on sinänsä pelkkää teiniangstia, koska itseasiassa mun asiat ei ole ollenkaan huonosti. Monilla on asiat paljon huonomminkin. Arvostaisin silti sitä, jos saisin edes muutaman kommentin. Kiitos :)
Ensinnäkin, mun perhe on yksi suuri tekijä. Oon 15-vuotias, 152cm pitkä ja painan about 44-45 kg. Omasta mielestä tuo oli ihan ok, mutta vanhemmista ei. Josne penkoo mun huonetta ja löytää esim. suolapähkinäpussin, niin tulee heti aivan kauhea huuto ja sanotaan, että en saisi syödä tuollaista. Monesti päivälliselläkin huomauttelee, kuinka paljon otan ruokaa jne.
Isäni oli ennen paras ystäväni, mutta ei ole enää. Meillä oli aina hauskaa yhdessä ja näin, mutta nykyään kaikki yhteiset aktiiviteetit on vain se, että mun isä painostaa mua kouluun. Käytän joka päivä läskyjen tekemiseen vähintään tunnin, ja jos vaikka yksi matikantehtävä menee väärin, niin heti hirveä huuto. Mun isä haluaisi mun olevan hyvä tiedeaineissa jne, mutta kun sain todistukseen kuviksesta, musiikista ja mediasta 10, niin ei välittänyt. Isäni muutenkin huutaa paljon minulle, ettei kestä minua, ja on pettynyt minuun.
Eikä tämä ole ainoa juttu, hän painostaa minua harrastuksissani ja yksi juttu joka häiritsee on se, että hän pitää ystävääni omana toisena tyttärenä. Puhuu tästä koko ajan, kun olemme kahden ja jos en kutsu kaveriani kylään viikkoon, niin hän alkaa kyselemään, että missä tämä on. Isälläni ja minulla oli myös yhteen vaiheeseen yhteinen fiktiohahmo, joka tuntui kuvaavan sitä, minkälainen isäni halusi minun olevan.
Yksi toinen juttu on kiusaaminen. Olen ollut kiusattu monta vuotta, ja ikinähän se ei ole kivaa, mutta kyllä itse jonkin verran ymmärrän kiusaamisen, koska ensinnäkin, olen tosi heikko ja jos joku lyö, en osaa lyödä takaisin. Toisaalta olen myös todella kummallinen, ja teen kummallisia asioita. Suomenkieleni takeltelee, vaikka se on äidinkieleni, olen todella lapsenpyörä ja itseasiassa aika ruma (siis en nyt ole mikään random teinilissu, joka pitää itseänsä rumana koska naamassa on yksi finni), ylipäätään olen todella ärsyttävä. Kyselen kavereiltani koko ajan asioita, ja toistan samoja asioita.
Mulla oli poikaystävä about vuosi sitten, mutta siitä ei tullut mitään, koska tämä koko ajan puhui selkäni takana, että kuinka läski ja ruma olen ja on minun kanssa vain sen takia, että hänellä olisi tyttöystävä, ja olisi niin kuin muutkin hänen kaverinsa.
Ylipäätään, mulla on todella huono itsetunto. En viiltele enää, mutta henkisesti hakkaan itseäni koko ajan. Vanhemmat eivät huomio tätä muuten, kuin huutamalla minulle. Jos tunnen, että olen epäonnistunut jossakin, tai joku asia on minun syyni, lyös itseäni yleensä kasvoihin. Muutaman kerran olen saanut nenäverenvuodon aikaiseksi, ja monesti jää mustelmia. Joskus myös hermostuessani huomaamattani raavin liian kovaa ja saan jonkun paikan vuotamaan verta.
Mun suhteet mun kavereihin on ok (mulla on sellaset 3 kaveria) paitsi, että ne alkaa semi harvoin, kun niillä on paljon muita kavereita. Monesti nekin huutaa mulle, ja me riidellään aika paljon. Monesti on kuulunu niiden suusta esim et oon läski, oon taas pilannu kaiken, musta ei oo hyötyä jne. Oon yrittäny netin kautta tutustua ihmisiin, mutta sielläkin ne pitää mua outona eikä vastaa viesteihin.
Tuntuu, että monesti kaverit näkee mut vaan rahapussina, nimittäin ostan niille kaikkea, useimmiten ruokaa, koska en viitsi sanoa vastaan. Usein kaupassa lappavat kärryihin kauheasti ruokaa ja odottavat minun maksavan kaiken. Viime kuussa on mennyt yli 100 euroa. Jos he ovat ostaneet omilla rahoillaan sipsejä tai jotain muuta, niin en itse saa syödä niitä. Ja kaiken tämän lisäksi välitän kuitenkin kavereistani enemmän kuin mistään muusta.
Musta kuitenkin tuntuu, että tämä on sinänsä pelkkää teiniangstia, koska itseasiassa mun asiat ei ole ollenkaan huonosti. Monilla on asiat paljon huonomminkin. Arvostaisin silti sitä, jos saisin edes muutaman kommentin. Kiitos :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun luin tätä tekstiä tuli kurja fiilis itselleni.. Se että vanhempasi huutavat ja tekevät tuollain ei ole okein, sun pitäs päästä kertoo jollekkin aikuiselle tästä joka osaa auttaa, ei mikään psykologipaska joka ei osaa auttaa, ja nyt tässä alussa kysyn onko sulla kaveria/kavereita johon/joihin luotat ja oletko kertonut niille asioista? Mulla lähtee paha olo yleisesti puhumalla kavereille, ainakin mulla, jos angstaan jostain. Ja sitte kun sanoit että tämä on pelkkää teiniangstia, niin ei ole. Ja se että et saa syödä jotain omia ruokia, ei ole oikein jos teillä ei ole sovittuja herkutteluaikoja, ja se ettet saa syödä sen vertaa mitä haluat on väärin! Et ole ruma vaikken sun kuvaa oo nähnykkää, kaikki on kauniita, jos kaverini haukkuvat jotain rumaksi, sanon että ei ole koskaa omissa silmissä nään ihmiset kauniina/komeina. Ja vaikka olet lyhkänen, painat tytöksi vähän et ole läski vaikka näinkin myös sanotaan. Ja sitten sun pitäs opetella olemaan riitelemättä, en oo ikinä elämäni aikana riidellyt kavereideni kanssa vaikka olen vielä nuori. Ja varsinkin vanhempiesi kanssa. Ja sitten se että sulla ei oo paljoo kavereita on tavallaan aikas huono homma, en ymmärrä miten et oo saanu kavereita edes netin kautta, jos kiinnostaa täällä olis vapaaehtonen:) olikohan täs ny kaikki ja hei tää viimenen LOPETA kavereille ostaminen!!!!!! Yritä sanoo vaan päin naamaa et mua ei haluta ostaa! 14vuotiaspojka:)
Ensimmäisen kerran suomi kaksnelosessa valitetaan ehdottomasta syystä. Tuli tosi kurja olo sun tekstiä lukiessa mullekki.
Mutta ohjeisiin: Älä osta kavereilles mitään jos he eivät ole kavereitas. Kyllä kaverit ostaa kaikkee yhteiseen hyvään. Jos et osaa lyödä, niin paljon parempi keino on että otat 2e mukaan kauppaa, antaa kavereitte latoa kärreihi mitä haluaa. Sitte kassalla sanot vaa että en maksa täl kertaa tän enempää, laitat 2e tiskii, ja katsot mitä tapahtuu. Sopivan kohan tullen lähet menee, jätät kaverit maksamaa ja nolaamaa ittesä, niin eiköhän homma pelaa.
Sitten toinen juttu on, että jos ihminen tuntee, että jotain on vikana, niin jotain on vikana. Onko siis asia niin, että vanhempasi pitää sinua liian lihavana? Jos näin on, niin selitä heille, että et ainakaan ole liian lihava. Omasta mielestäni hyvä paino on X cm - 100= Y kg, eli pituus miinus sata. Ite oon 179 cm, ja painan varmaa 80kg. Oon siis poika. Mutta muuta en nyt voi neuvoa. Pysy vahvana!
Et uskokaan, kuinka pahalta musta tuntuu sun puolesta! Ei yhtään ihme, että sulla on huono itsetunto, kun läheiset ihmiset kohtelee noin huonosti.
Vaihda psykologia. Itse terapiassakäyvänä tiedän, kuinka paljon se auttaa. Terapiasta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, jos psykologin kanssa ei kemiat kohtaa. Hyvän psykologin kuuluu tukea ja auttaa, olen varma että se antaisi sinulle apua esimerkiksi isäsi suhteen.
Oletko yrittänyt puhua isällesi? Joskus kirjeen kirjoittaminen voi olla helpompaa. Luulen, että isäsi haluaa vain sinun parastasi (koulumenestystä ja hyvää työtä ja terveyttä jne), mutta toimii huomaamattaan sinua vahingoittavilla tavoilla. Ehkä jos kertoisit, miltä sinusta tuntuu, hän muuttaisi käytöstään?
Et vaikuta YHTÄÄN ärsyttävältä. Älä yritä puolustella kiusaajiasi, ihan niinkuin ulkonäkö oikeuttaisi kiusaamisen ja syrjimisen. En edes usko sinun olevan ruma!
Läpsiminen ja raapiminen on myös itsetuhoista käyttäytymistä, nyt kipinkapin sitä psykologia vaihtamaan! Juuri näihin probleemiin (muiden ohella) olen saanut valtavasti apua!
Yritä kisu löytää parempia kavereita. Tai lopeta nyt ainakin niiden palveleminen, vaikka se tuntuisikin vaikealta.
Pakko sanoa, ettet todellakaan ole lihava. Luulin alkua lukiessani, että valittaisit siitä, kuinka vanhempasi vahtivat syömisiäsi liian tarkkaan ja PAKOTTAVAT sinut syömään, koska pelkäävät sinun olevan liian laiha. Olet nimittäin todella hoikka!
Toivoisin niin paljon, että voisin auttaa, ei tollanen oo oikein kenellekään.
Tosi ikävä, että sulla on noin vaikeaa. Trust me, et ole itse syypää vaikeuksiisi. Elämä on kohdellut sua rankasti.
Uskomatonta, että vanhempasi voivat noin haukkua ja painostaa sinua. Eivätkö he ollenkaan ymmärrä miltä se sinusta tuntuu? Jos et pysty keskustelemaan asiasta vanhempiesi kanssa, yritä löytää joku toinen aikuinen, jolle kertoa. Se voi olla koulun terveydenhoitaja, isovanhempasi tai vaikka psykologi. Tosin eri psykologi kuin nykyinen, kuten edellinen kirjoittaja ehdotti...
Tiedän aika hyvin millaista on elää tiukassa kasvatuksessa, sillä äitini on harjoittanut sellaista minuun. Saan kuitenkin päättää pääosin omista asioistani ja tehdä omat valintani. Niihin myös sinulla on oikeus. Sulla saa olla omia haaveita ja unelmia! Saat olla hyvä musiikissa ja kuviksessa ja huonompi tiedeaineissa! Saat epäonnistua! Saat elää! Isäsi voi tarkoittaa hyvääkin ja haluta sinulle hyvän ammatin ja tulevaisuuden, mutta hänen toimensa vaikuttavat kohtuuttomilta. Teidän pitäisi todella puhua ja selvittää asiat, jos se vain on mahdollista. Tuntuu kummalliselta, että suhteenne on aiemmin ollut hyvä, mutta on nyt viilentynyt.
Sun ei tarvi syyttää itseäsi. Yritä kanavoida tunteesi johonkin muuhun kuin itsesi vahingoittamiseen. Mulla auttaa usein musiikki ja kirjoittaminen, mutta yhtä hyviä keinoja voivat olla esimerkiksi lenkkeily tai toisille puhuminen riippuen luonteestasi. Pääasia, että saat "pääsi selväksi" etkä satuta itseäsi.
Tämä on aika suoraan sanottu, mutta vaikuttaa siltä, että oot toisille objekti tai välinearvo. He käyttävät sinua hyväkseen oman etunsa nimissä. Isälläsi on ihanne, johon hän haluaa sinua muokata. Kaverisi käyttävät sinua ostoksiensa rahoittajana. Poikaystäväsi oli kanssasi, jotta hänellä olisi joku esiteltävä heila, ei sen takia että rakasti sinua. Isäsi kohdalla tuon voi jotenkin ymmärtää, mutta en kutsuisi noin käyttäytyviä henkilöitä ystäviksesi. Tosiystävä tukee vaikeuksien hetkellä ja nauttii aidosti yhdessäolostanne. Hänelle ei tarvitse maksaa päästäkseen suosioon, sillä arvomaailmanne kohtaavat luontaisesti.