Aina nurin hiihtäessä

Voisi olla ihan hyödyllistä kokeilla joskus luisteluhiihtoa suksilla. Siinä oppii painonsiirtoa ja askelien ottamista, joita alamäkien mutkissa tarvii.
Voi myös vaan pyrkiä välttelemään sellasia reittejä missä mäkiä on.

no ensinnäkin kun lähdet laskuun, niin ota aina hieman etupainoinen asento. polvet rentoina valmiina joustamaan ja kurvissa nojataan hieman sille puolen mihin se kääntyy. ja harjoitus mestarin. ps kun hiihdin ensikertaa rukan kilpalatua ajattelin ettei koskaan alas isoa laskua . jyrkkä mäki ja alla ysikympin mutka. loppujen lopuksi se meni ihan hyvin. rohkeytta ja harjoittelua niin kyllä se lutviutuu.

Hiihto on mitä mainioin liikuntamuoto ja hienoa, että olet löytänyt lajin taas. Minäkin olin poissa suksilta varmaan kymmenisen vuotta, mutta sitten kun palasin suksille niin sitä rakkautta hiihtämiseen on kestänyt jo kohta kolmekymmentä vuotta.

Harjoitus tekee mestarin. Niinhän sitä sanotaan. Sinäkin olet ollut poissa suksilta niin pitkään, ja tuskin alunalkaenkaan hiihtotekniikkasi on ollut kunnossa. Minullekin alamäet ovat olleet kauhistus, ja en edelleenkään tykkää kauhean mäkisistä maastoista juuri alamäkien vuoksi. Vika jonka itsessäni olen huomannut on, että pyrin laskemaan jännittyneenä jäykin jaloin. Siihen olen yrittänyt hakea korjausta rentoudella ja ottamalla matalamman laskuasennon. Korjausta on tietysti vuosien varrella tullut, mutta edelleenkin jyrkemmät mäet, joissa on loivaakin kaarretta, ovat minulle kauhistus.

Ehdotan siis, että yrität rentoutua, ja haet hieman matalampaa laskuasentoa. Koeta myös valita hiihtomaastosi siten, ettei siellä ainakaan aluksi olisi korkeita mäkiä, mutta älä missään tapauksessa lopeta hiihtoharrastustasi!

Tässä tuli jo ihan hyviä ohjeita mäkiin.

Kannattaa harjoitella ihan perustekniikkaa tasaisella. Perustekniikalle löytyy youtubesta aika paljon esimerkkivideoita. Hakuun vaikka https://www.google.com/search?q=youtube vuorohiihto

Esimerkiksi potkua voi harjoitella vain yhdellä suksella (toisessa jalassa mono). Vuorohiihdon potkujen harjoitelu ilman sauvoja on sitten vaativampaa. Sekin voisi kehittää tasapainoa. Toisaalta taas tasatyöntöä voi opetella ilman potkuja (vähän siinäkin jalat on mukana, pohkeet). Tasatyönnön harjoittelussa kannattaa toinen jalka pitää hivenen edempänä. Tasapaino säilyy paremmin. Tasatyönnön helppous/vaativuus riippuu siitä mitä ennen on tehnyt ja ei kannata ihmetellä, jos sillä alkuun väsähtää helposti.

Amatöörin arvaus on että yläkropan lihasten vahvistaminen edistää tasapainoa. Oman kunnon mukaan kannattaa sitä tasatyöntöä tehdä. Varsin kokonaisvaltaista työskentelyä sekin, kun mukana on käsien ojentajat, vatsalihakset ja jalat (pieni kevennyt päkiöille lähdössä). Suurin työ tehdään vatsalihaksilla ei käsillä...

Luisteluhiihtoa saa kokeilla, vaikka se onkin tasapainoltaan vaativampaa kuin perinteinen (paitsi mäen laskussa lyhyemmät sukset kääntyy helpommin). Luisteluhiihdon kanssa saman tapaisia on muut luistelut. Itse olen ensin hankkinut retkiluistimet ja kun oli jo luisteluun sopivat monot, niin ostin ne luistelusuksetkin. Matkaluistelussa (/retkiluistelussa) mäkiä on vähän ja tasaisella jäällä tasapainon opettelu on mukavaa. Sitä luistelua jaksaa aloittelijakin, mutta luisteluhiihdon kanssa on enemmän hiomista. Tuntuu vanhakin koira hitaasti oppivan uusia temppuja... mutta töitä se vaatii :)

Terve!

Kanattaa varmaan nyt etsiä aluksi sellainen hiihtomaasto, missä ei ole mäkiä ollenkaan. Pääsee sinuiksi suksien kanssa ja löytyy tasapaino perushiihtämiseen.

Sitten kuin kilometrejä kertynyt enemmän ja rupeaa olemaan varmuutta enemmän, niin sitten vois pikkuhiljaa vaihtaa maisemia.

Varmaan voisit olla oikea kohderyhmä noille karhun ja peltosen pitopohjasuksille.
Normaaleilla pakkaskeleillä sukset luistaa melko nihkeästi, niin ei alamäissäkään vauhti nouse samalla tavalla. Ja suksilla myös pito hyvä, mikä ehkä auttaa tuohon tasapainoonkin.
Luisteluhiihto kanattaa kyllä aluksi unohtaa, kun tasapaino ei riitä vielä perinteiseenkään. Hyvä harjoitus tosin olisi vielä hiihtää siinä latu-uran vieressä, siinä ei latu ohjaa kulkua, voi opetella vähän kehon, sekä välineen hallintaa.

Hei, melkein näin sieluni silmin itseni tuossa kertomuksessasi, eli on meitä onnettomia omaa turvallisuuttaan uhmaavia ainakin kaksi ;)

Itse lämmittelin ajatusta hiihdon aloituksesta jo viime talvena, tänä talvena ajattelin että ne sukset ostan ja tuon lajin opettelen...
Taukoa edellisiin hiihtoihin oli jo varmaan 15 vuotta ja voin sanoa, että olokin oli sen mukainen, tuo oma hiihtokokemukseni rajoittuu myös lähinnä ala-asteen pakkohiihtoihin, eikä tekniikka ole koskaan kunnolla kehittynytkään.
Mäet ovat kauhistus, etenkin jyrkät, joiden alla käännökset. Lisäksi kovin mäkinen maasto on myös kovin raskas paikka opetella hiihtoa, yritä siinä sitten kokea onnistumisen iloa, kun kunto loppuu kesken ja hakusessa olevan tekniikan ansiosta tunnu tulevan juuri muuta tulosta kun hirveä hiki :D

Joten, totesin, että opettelen sitä hiihtoa lapsuudenkodin lähettyvillä olevalla pururadalla, ladut ei ehkä ole kaikkein parhaimmassa kunnossa, mutta ainakin latuverkostoa on ja kun maastokin on tuttu, niin pystyy ne suurimmat mäet ehkä jopa välttämään :) Tämän ansiosta tuntuu tuo hiihdon harjoittelu paljon mielekkäämmältä ja lupasin itselleni, että kevään tullessa tuo menoni näyttää jo ehkä jopa hiihdolta.

Toistaiseksi siis keskityn pysymään pienemmissä ja hitaammissa mäissä ja keskittymään siihen tekniikan opetteluun, se nopeus kehittyy kyllä sen sivussa kun taidot kehittyy...
ja mitä kaatumisiin tulee, niin kun huomaa tasapainon pettävän niin kyykkyyn vaan ja pyllyllee, ei sitä kovin korkealta tipu ja vauhtikin tyssää äkäseen ;)

Kilometrejä en katsele, en myöskään kelloa, opettelen nyt toistaiseksi vain nauttimaan hiihdosta :)

Hiihtokertoja tälle talvelle takana n. 10, nyt loppui. Eilen täräytin tasaisella mutkassa ladulta nurin ja olkapää on nyt melko kipeä. Toivottavasti ei koko talven liikunnat loppuneet tähän, mutta hiihtäminen loppui - se on varma.

Tekniikkaa yritin opetella tasaisella, mutta eihän siitä mitään tullut, sellaista huteraa vaappumista. Ainoat hetket kun nautin hiihdosta oli kohtalaiset ylämäet, joita pääsi tahkoamaan ylös, ei pelkoa kaatumisesta ja hiihtäminen otti voimien päälle.

Jos olkapää ei pahasti mennyt ja paranee pariin viikkoon, niin ostan lumikengät, niillä pääsee ainakin liikkumaan keväiseen luontoon ja on turvallisempaa.

Tässä vielä yksi värkki tasapainon harjoitteluun: http://www.pro-balance.fi

Kokeile peltosen nanopohjia, olisivatko ne helpommat? Niissä ei ole pitovoidetta, joka voi tarrata kiinni laskussa tms ja kaataa suksijan.

Loivaan rinteeseen harjoittelemaan laskemista ja tasapainoa. Ensin lasket metrin kaksi ja kun sujuu lähdet vähän ylempää. Ei näitä kirjekurssilla opi.

Yksi vanha konsti: Älä tuijota suksen kärkiä, vaan suuntaa katseesi noin 5-10 metriä eteenpäin.

Vanha viesti 2013.
Ja vieläkään ei pysytä pystyssä. Ja aiiiiina suomi ja kärkipaikalta.
Jumalauta, menkää vaikka eri suuntaan sivakoimaan, jos silloin onnistuisi.
Laturaivoa perkele.