Vapaus..jonnekin..

Tsau kirjoitti:

Tiedätkö...
Enää en halua omistaa,
en ketään..en mitään..
en rakentaa mitään pysyvää
huomista varten..en tiilitaloa..en
puusta tehtyä poroporvallista keskiluokkaista kesämökkiä, jonne lapset lapsineen tulisivat kyläilemään kesäisin, en venelaituria
sen ainoan saaren niemennokkaan..
missä keväisin tuomet puhkeat valkeaan kukkaan..

En mitään..
Elän vain tätä päivää...
tätä ohikiitävää hetkeä..
sellainen minusta tuli..
lopulta...
Olen tullut vihdoin aikuiseksi...
En enää pelkää..

Voit lähteä vapaasti luotani...
Voit palata jos niin tahdot...

Voit tehdä juuri sen
mikä on sinulle nyt tärkeää..
mikä tekee sinut lopulta edes hetkeksi onnelliseksi...

Tiedätkö..
En jaksa näitä lopputomia turhia keskusteluita
En enää.

En jaksa kysyä syitä valintoihinsi..
En miettiä miksi ja miten olet mihinkin ratkaisuihin päätynyt...
niin monen mutkikkaan ja pitkien loputtomien polkujesi elämäsi varrella..en syitä matkoisi syihin en ...
vieraille mantereille...en lähtöjesi syitä..en paluutasi.
Eläessäsi ilman minua niin pitkään..
Ennen tätä lopullista päivää, joka ei loppuisi ja loppuisi kenties
huomenna..ylihuomenna..
Ennen yhteistä histroriaamme johon
emme malttaneet kirjoittaa edes
esipuhetta...emme vaivautuneet oppetelemaan..kumpikaan..
sinun on myönnettävä totuus ei minulle mutta itsellesi..
Itsesi vuoksi...annettava jälleen minun lähteä..pois luotasi..
Musteella kirjoitut sanat..ne pysyvät...
haalistuvat ajan myötä..
mutta ne pysyvät..niitä sanoja...emme osaneet kumpikaan kirjoittaa...emme niin että, niille olisi tullut pysyvä merkitys ja jälki...sydämeen..

Historia..se on mennyt jo meiltä..
Enkä näe tässä mieltä...
Me vain kohtasimme. tällä aavalla merellä hetken niinkuin suuret puiset purje-laivat...hetkeksi...ehkä
kohtaamme uudelleen...
En minä ole dramaattinen.
Minä on hyvin realistinen..
En kysy edes miksi..

Laivat?- ..väliäkö sillä ymmärtäisitkö
Enkä jaksa kinastella siitä onko venäläinen
kaunokirjallisuus pahastikin sotkenut lopultakin
järjellisen ajatuksen juoksuni..

Et ole Anna Karenina..saat jotenkin sanotuksi..
Sillä pitäähän meidän jommakumman edes yrittää
olla nyt järkevä..

Järkevä? Minä en tahdo...

Olin niin innokas,
elämään..koska minä olin nuori.yritän vielä...
Sinä et koskaan ymmärtänyt että, olin nuori...
ja kypsymätön..tietämätönkin vielä...
Sinulla oli kaikki valmiina minulle
rakennettu, hyvin suunniteltu..sinulle ja minulle..mutta et ymmärtänyt..
Et vieläkään..halua myöntää...
EnTahdo elää..niin...valmiiksi rakennettuna.
Tahdon...olla vapaa...kaikista turhista painolasteista ja sidonnaisuuksista..
Ei yksikään..
Katson sinua vakavasti...
Voi koskaan täysin saada minua omakseen..
Olen ymmärtänyt sen vasta nyt...

Olenko minä sinulle painolasti ja sidonnaisuus?-
kysyt ja tunnen kuinka äänesi..on täynnä syvää ansaittua
loukkausta.. Sellaiseen syytökseen en pysty vastaamaan..
En minä sitä niin tarkoittanut..Tarkoitin: enkä ymmärrä miksi vaivaudun selittämään. tätäkään.. Katso Villihevoset arolla..sinähän tiedät arot jotka ovat lopputtomia..Kaukaasiassa..siellä missä vuorijonot ja arot..ovat vielä kesyttömiä missä joet virtaavat vapaasti keväisin talven lumesta..siellä missä......aurinko punaa taivaan upealla kuparin punaisella värillään..siellä missä akaasia kukkii...ja huumaa aistit..siellä..

Villihevoset ovat vapaina ja ilman kahleita ohrankeltaisella vilja- niityllä jossa tuuli soi lempeästi samalla villisti mutta jossa tuuli ei piiskaa kylmyydellään ei kohmeta. jääksi sykkivää tulipunaista sydäntä. .....ja nuotiota ja sen savua, tähtikirkasta tummaa yön sinisenmustaa taivasta .. niitä minä nyt halajan ja niitä minä
rakastan...
Kuuntele kuinka viulut soivat...
Kuuletko..
ne kutsuvat minua jälleen..lähtemään matkaan..
Nousemaan ja jatkamaan matkaani..
Minun täytyy pian mennä...

Ja käännyn ikkunasi luota...
Minun on nyt lähdettävä
kuljettava ehkä viimeisen
kerran ohitsesi..
Tarttumatta missään vaiheessa ei edes kuvitella tilanetta olevan niin epätoivoinen, että tarttuisin halustani huolimatta enää käsivarteesi..
Olla tulematta syliisi..sanomatta jotain
jolla ei olisi kuitenkaan suurtakaan merkitystä..

Kyllä olit oikeassa, rakastin sinua..
tulen aina rakastamaan...

Sanomatta näkemiin tai hyvästi..
On vain mekaanisesti poistuttava
tästä huoneestasi...aivan kuin kaikki olisi
ollut vain hetken harhaa kaunista unta..hetkellisesti...ajassa jolla ei merkitystä..
Sinun luotasi sinun luoksesi...
Olin vain Täynnä elämää..olin niin nuori..
Olen elänyt jo niin paljon...

Sinä vaikenet.
Katsot minua pitkään...
Jonakin päivänä saat ehkä toivuttasi tästä kaikesta... kerrottuani kaiken..

Katso, sanon..
Ulkona sataa niin hiljaista lunta..

Minusta ei ole sanomaan sinulle:
Näkemiin ei Hyvästi..

Haluan..sanon.
Kuitenkin.
Jos, rakastat minua..
Ota minut vakavasti..
Sillä olen tosissani..

Tsau:Friidu

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä