Isä kuolee, mutta ositusta ei tehdä. Äiti lahjoittaa avio-oikeuden alaisesta omaisuudestaan lapsilleen samanarvoiset tontit leskenä ollessaan. Lapset lainhuudattavat tontit nimiinsä. Vuosia myöhemmin hän avioituu uudelleen ja hänen kuolemansa jälkeen uusi leski vaatii tasinkoa äidin lapsilleen lahjoittamista tonteista.
Onko lahjoitus tehty äidille maksettavasta tasingosta ja onko uudella leskellä vasta äidin kuoleman jälkeen tehtävässä osituksessa oikeus tontteihin?
Äidillä oli oikeus tasinkoon, kun omaisuus oli isän perintönään saama. Äidillä ei ollut varallisuutta, kuten ei myös uudella leskelläkään.
Onko lahjoitus tehty äidille maksettavasta tasingosta ja onko uudella leskellä vasta äidin kuoleman jälkeen tehtävässä osituksessa oikeus tontteihin?
Äidillä oli oikeus tasinkoon, kun omaisuus oli isän perintönään saama. Äidillä ei ollut varallisuutta, kuten ei myös uudella leskelläkään.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Hieman epäselvää, miten äiti on voinut lahjoittaa tontit kun isä on ne omistanut. Pikemminkin lapset ovat isältään perineet tontit ja äiti ei ole vaatinut tasinkoa.
Niin tai näin, uusi leski ei voi käsittääkseni saada tasinkona omaisuudesta, jota äidillä ei enää kuolleessaan ollut..
Epätietoinen savosta:
>>Äiti lahjoittaa avio-oikeuden alaisesta omaisuudestaan lapsilleen...
Niin mutta...
>>Äidillä ei ollut varallisuutta, kuten ei myös uudella leskelläkään.
Kyllä tontit olivat myös isän omistamia, kuten kaikki muukin omaisuus, mikä oli tullut isälle perintönä. Äidillä oli niihin avio-oikeus. Onko lapset saaneet tontit lahjana, ennakkoperintönä vai missä muodossa? Saantokirjan nimi on ennakkoperintö, mutta sitä se ei kai ole ollut?
Kuuluvatko tontit enää ositukseen, kun ne on luovutettu`ja lainhuudatettu perillisille jo vuosia ennen äidin uutta avioliittoa? Arvoltaan tontit ovat olleet vähäisiä muuhun omaisuuteen nähden.
>>Äiti lahjoittaa avio-oikeuden alaisesta omaisuudestaan lapsilleen samanarvoiset tontit leskenä ollessaan.>Kuuluvatko tontit enää ositukseen, kun ne on luovutettu`ja lainhuudatettu perillisille jo vuosia ennen äidin uutta avioliittoa?
Äiti ei ole voinut pätevästi luovuttaa lapsilleen tontteja, jotka eivät ole hänen omaisuuttaan. Se, että puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, ei oikeuta antamaan tai tekemään kauppaa toisen omaisuudella. Onko lahjakirjassa kaupanvahvistajan allekirjoitus, jolla tontit on lapsille luovutettu? Ilmeisesti on, koska lainhuutokin on lapsilla. Mikäli näin on, on sitä ennen pitänyt tehdä ositus, jossa po. tontit ovat siirtyneet äidin omistukseen.
Olisiko luovutus voinut sitten olla osittaista ositusta, kun isän ja äidin välillä ei ole tehty ositusta. Jos siinä on luovutettu omaisuutta tonttien muodossa samanarvoisesti jokaiselle lapselle, niin kysymys kuuluukin että hyötyykö uusi leski osituksessa näistä tonteista, kun äiti ei ole vaatinut niistä koskaan itselleen tasinkoa. Äiti asui kuolemaansa asti perikunnan omistamassa talossa ja hänen nimenomainen toive oli saada lapset asumaan lähelleen.
Ensimmäisessä avioliitossa siis leski (äiti) varaton ja isä omisti kaiken omaisuuden. Tällöin äidillä on avio-oikeus puoleen pesästä ja perillisillä (lapsilla) puoleen pesästä.
Tontit ovat voineet päätyä kahdella tavalla lapsille:
- tehty osittainen ositus ja perinnönjako, jossa lapset saaneet tontit isänsä perintönä
- tehty osittainen ositus, jossa äiti saanut tontit ja sitten äiti tosiaan lahjoittanut tontit lapsille
Kummassakaan tapauksessa uusi aviopuoliso ei voi näitä tontteja saada, kun ne on jo ositettu.
Molemmissa tapauksissa ositus pitää tehdä loppuun, jos sitä ei kerran vielä ole tehty.
Mikäli tehty jälkimmäisellä tavalla, on äiti saanut osituksessa tontit ja ne pitää vähentää äidin pesän lopullisessa osituksessa saamasta omaisuudesta. Se, että tontit on edelleen lahjoitettu, ei ole merkitystä.
Mikäli taas tehty edellisellä tavalla, ovat lapset saaneet osituksessa ja perinnönjaossa tontit ja se vähentää lasten lopullisessa osituksessa saamaa omaisuutta.
Jos ja kun ositus on tehty osittaisena ja lapset ovat saaneet tontit isän perintönä ja nyt lopullisessa osituksessa ne vähennetään lasten saamasta omaisuudesta, niin kenen hyväksi?
Ensin pitää tehdä se ensimmäinen ositus loppuun. Sen jälkeen voidaan laskea äidin uuden puolison tasinko-oikeus.
Lopullisessa osituksessa ja kootaan yhteen kaikki erillissuoritukset, mitä kuolinpesästä on perillisille ja leskelle vuosien kuluessa siirretty.
Kun selviää, mitä omaisuutta äidin kuolinpesälle kaiken kaikkiaan on tullut ja mahdollisesti vielä lopullisessa osituksessa tulee, tehdään ositus äidin kuolinpesän ja hänen uuden puolisonsa välillä. Tasinko-oikeutta ei kenelläkään ole mihinkään tiettyyn omaisuuteen, vaan tasinko lasketaan omaisuuden kokonaismäärästä. Tasinko voidaan maksaa myös rahana. Uusi puoliso ei siis voi vaatia tontteja itselleen, mutta niiden arvo voidaan mahdollisesti ottaa osituksessa huomioon.
Jos lapset ovat saaneet lainhuudot kiinteistöihin, lainhuutotodistuksessa näkyy saantoperuste. Lukeeko siinä "ositus ja perinnönjako" vai "lahja"? Mikä on saannon päivämäärä? Oliko sen ennen vai jälkeen äidin uuden avioliiton? Lainhuudon saamiseksi on täytynyt laatia jonkinlainen asiakirja. Jos se on hukkunut, voi kopion pyytää maanmittaustoimistosta.
Kävin läpi lainhuutotodistusta, mutta siinä ei ole mitään saantoperustetta, tosin se on selvennyslainhuuto. Muistaakseni saantoperuste on osittainen perinnönjako.
Saannon päivämäärä on viisi vuotta ennen äidin uutta avioliittoa.
>>Uusi puoliso ei siis voi vaatia tontteja itselleen, mutta niiden arvo voidaan mahdollisesti ottaa osituksessa huomioon.
Jos on tehty osittainen ositus, missä vain toinen osapuoli on saanut omaisuutta, niin tuo omaisuus otetaan pääsääntöisesti huomioon lopullisessa osituksessa.
Todennäköisempää on se, että tontit ovat tulleet osittaisessa osituksessa perillistaholle, eivät leskelle. Silloin ne tulee ottaa laskennallisesti huomioon lopullisessa osituksessa, jossa selviää äidin kuolinpesälle tuleva tasinko.
Näin ollen tonteilla on laskennallista vaikutusta myös äidin uuden puolison saaman tasingon määrään eli eivät ne minnekään ole kokonaisuudesta kadonneet.
>>Silloin ne tulee ottaa laskennallisesti huomioon lopullisessa osituksessa, jossa selviää äidin kuolinpesälle tuleva tasinko.
Kun kysymyksessä on selvennyslainhuuto, lainhuuto on annettu isän jakamattoman kuolinpesän osakkaille. Mitään ositusta, osittaistakaan ei näin olle ole toimitettu.
Ensin on toimitettava ositus isän ja äidin kuolinpesien välillä. Se, mitä äidin kuolinpesälle tasinkona tulee, otetaan huomioon äidin kuolinpesän ja hänen leskensä välisessä omaisuuden osituksessa.
Jos äiti (Ä) oli varaton isän (I) kuollessa ja varaton itse kuollessaan ja hänen leskensä (L) oli varaton Ä:n kuollessa, ja jos isän (I) omaisuus eli tontit on ositusten ajankohtana arvoltaan 100.000, ositukset menevät seuraavasti:
I ositus
I:n perilliset 50.000
Ä tasinkona 50.000
II ositus
Ä:n perilliset 25.000
L tasinkona 25.000
Tonttien arvosta siis kuuluu I/Ä:n perillisille 75.000 (= 75 %) ja L:lle 25.000 (=25 %). Tasinkoa antava saa päättää, antaako tasingon reaaliomaisuutena vai rahana.
Tontithan muodostivat vain pienen osan omaisuudesta, eli ositus tulee tehdä KAIKESTA omaisuudesta, ei vain tonttien osalta. Harvoin kukaan on aivan täysin varaton eli sekä äidin että hänen uuden puolisonsa osalta tulee osituksessa ottaa huomioon myös toisen osapuolen omaisuus, vaikka se vähäinen olisikin. Jos siis rikkaamman osapuolen omaisuus on 99 ja toisen 1, niin tasinko on 49.
Kysyisin vielä epätietoiselta savolaiselta, mitä tarkoitit sillä, että saantokirjan nimi on ennakkoperintö? Oletko siis nähnyt jonkin noin otsikoidun asiakirjan vai mitä tarkoitat?
Kysytään nyt samalla alkuperäiseltä, ketkä ovat selvennyslainhuudossa lainhuudon saajia: pelkästään lapset vai myös äiti?
Saantokirjan nimi on osittainen perinnönjakokirja.
Kantatilan selvennyslainhuudossa äiti ja lapset ja lasten tonteissa kukin oman tonttinsa selvennyslainhuudossa.
Ositus on aina tehtävä ennen perinnönjakoa, joten jos on olemassa osittainen perinnönjakokirja niin myös osittainen ositus on tehty. Tonttien lainhuudot on lapsilla ja se ei muuksi muutu.
Kuten aiemmin on sanottu, nyt sitten tarvitsee saattaa loppuun 1. avioliiton jälkeinen ositus ottaen huomioon jo jaetut tontit.
Perinnönjakokirjassa lukee että lapsi A saa alueen, jota rajoittaa pyykit...
Äiti X hyväksyy allekirjoituksella jne..
Luulen, että tässä tapauksessa päiväyksestä päätellen selvennyslainhuuto johtuu kuntaliitoksesta.
>>Harvoin kukaan on aivan täysin varaton eli sekä äidin että hänen uuden puolisonsa osalta tulee osituksessa ottaa huomioon myös toisen osapuolen omaisuus, vaikka se vähäinen olisikin. Jos siis rikkaamman osapuolen omaisuus on 99 ja toisen 1, niin tasinko on 49.
Mistäs se saantokirjan nimi nyt esiin putkahti?! Olisi hyvä, että oleelliset tiedot olisivat saatavilla ilman lypsämistä.
Jos lapset ovat isän maasta tontit/määräalat saaneet, sitä ennen on tullut toimittaa omaisuuden (osittainen) ositus ja perinnönjako. Jos sitten tonti/määräalat ovat tulleet kunkin lapsen omistukseen, ei heidän osaltaan enää ole tarpeen selvennyslainhuuto, vaan ihan varsinainen lasten omistuoikeuden tontteihinsa/määräaloihinsa vahvistava lainhuuto.
Meille on sanottu, ettei saantokirjan nimi ole se mitä siinä lukee vaan eipä sitä nyt enää muuksikaan voi muuttaa.
Eli voisiko olla niin, että tällä uudella leskellä ei olisi saatavana tasinkoa tonteista vai mennäänkö kaikesta huolimatta tuolla edellä mainitsemallasi osituskaavalla?
Meillä on tässä toimituksessa mukana jo kaksi lakimiestä ja pesänjakaja, mutta kukaan ei tunnu tietävän kiinteistöasioista mitään.
Oletetaan, että I:n ja Ä:n välillä on toimitettu osittainen ositus, missä I:n 100.000 euron arvoisesta omaisuudesta varaton Ä on saanut osatasinkona 20.000 euron arvoiset tontit, jotka Ä sitten on lahjoittanut (ennakkoperintöinä) lapsilleen.
I:n ja Ä:n yhteenlaskettu ositettava nettovarallisuus 100.000
I. Osittainen ositus
Ä:n laskennallinen tasinko 50.000
I:n perilliset pitävät 80.000
Ä saa osatasinkona 20.000 (tontit)
II. Ä lahjoittaa lapsilleen 20.000 (tontit)
III. Ä solmii uuden avioliiton L:n kanssa
IV. Ä kuolee, toimitetaan Täydentävä ositus
I:n perilliset pitävät 50.000
Ä:n kuolinpesä saa puuttuvan tasingon 30.000
V. Ositus Ä:n perillisten ja varattoman L:n välillä
Ä:n perilliset pitävät 15.000
L saa tasinkona 15.000
Eli Ä:n lahjoittamat tontit eivät ole mukana Ä:n ja L:n välisessä osituksessa.
Veikkaanpa, että osapuolten välinen kiistakysymys on se, ovatko "tontit" tulleet lapsille perintönä isältä vai ennakkoperintönä äidiltä, koska se vaikuttaa 2. avioliiton lesken osituksessa saamaan määrään.
Kuten jo ylempänä totesin, on todennäköisempää, että tontit ovat tulleet osituksessa perillistaholle, eivätkä leskelle. Jos kerran saantoasiakirjan nimikin on osittainen perinnönjakokirja, niin sekin viittaa tähän, eikä suinkaan siihen, että tontit olisi ositettu äidille ja äiti olisi ne sitten lahjoittanut lapsille.
Tämä lasten saama osittainen suoritus otetaan siis laskennallisesti huomioon lopullisessa osituksessa ja äidin kuolinpesän saama tasinko lasketaan kaikesta omaisuudesta, mukaan lukien nuo tontit. Valitettavasti tontit ovat tällöin kasvattamassa äidin uuden puolison saamaa tasinkoa.
Tätä muuten itsekin arvelin, mutta en ehtinyt vielä sanoa. Selvennyslainhuudoista nimittäin suurin osa taitaa johtua nykypäivänä juuri kuntaliitoksista.
Noinhan se menee, jos tontit ovat lapsille tulleet isältä perintönä eikä äidiltä lahjana. Tällöin äiti ei olisi lahjoittanut (ennen uutta avioliittoa) osaa tasingostaan lapsilleen, vaan äiti olisi saamassa (uuden avioliiton aikana) täyden tasingon, mihin hänen leskellään on avio-oikeus.
Alkuun ap esitti, että "äiti lahjoitti lapsilleen tontit leskenä ollessaan". Jos tontit oli tarkoitus lapsille luovuttaa, luontevampaa toki on, että ne tulevat suoraan omistaja-isältä kuin kiertotietä äidin kautta.
Tässä se kysymys onkin juuri ollut, kun meille on sanottu ettei äiti voi antaa ennakkoperintöä, kun hän ei varsinaisesti omista mitään ja kun isä on kuollut, niin hänkään ei ole sitä antamassa. Lahjakaan se ei voi olla, kun äiti ei edelleenkään voi lahjaa antaa siitä mitä hänellä ei ole ja osittaista perinnönjakoa ei lakimiehet hyväksyneet asiakirjan nimeksi. Eli meillä oli asiakirja, jolla oli jotain luovutettu, mutta kuitenkaan se ei varsinaisesti ollut mitään.
Mutta tämä selvitti minulle paljon, vaikka lopputulema olikin sama. On paljon helpompaa hyväksyä ratkaisuja, kun niille löytyy ymmärrettävä selitys. Kiitos :)
Äitinne olisi voinut saada omaisuuden omistukseensa, jos kuolinpesässä olisi toimitettu edes se ositus, vaikka pesä olisi jätetty jakamatta. Ja tietysti äitinne olisi voinut tehdä uudessa avioliitossaan avioehtosopimuksen, jos hän olisi halunnnut varmistaa omaisuuden pysymisen omassa suvussa. Mutta jokainen päättää nämä asiat itse, eikä jälkiviisaus tietenkään teitä nyt lohduta.