Tulin tässä miettineeksi erästä asiaa kun tätä palstaa selailin. Miksi ihmeessä joillekin ihmisille ajatus nuorista äideistä on "tabu", kielletty asia? Heti kun nuori äidiksi haluava kyselee jotain, niin heti ollaan kieltämässä että älä nyt vahingossakaan tee vielä lapsia, odota että olet 30! Miksi näin? Koko ihmiskunnan historian on ollut nuoria äitejä, toiset onnistuvat paremmin kuin toiset. Itse asiassa, aikoinaan 30 vuotiaat olivat jo vanhuksia! Toki maailma on tähän mennessä jo muuttunut.
Itse täytän pian 23, eli olen oman äitini ikäinen kun hän sai minut. Avioliittoa hänellä ja isälläni oli silloin takana 2 vuotta, saman verran kuin minulla ja miehelläni ensi keväänä. Olin toki "puolivahinko", sillä äidilläni oli vielä opsikelut kesken tuolloin. Ehkäisyn he olivat silloin jättäneet pois, ajatellen ettei heillä kuitenkaan tärppää heti. Toisin kävi. Vuotta myöhemmin syntyi sisareni, ja siitä vielä kolme vuotta niin veljeni. Äiti oli vähän päälle 30 kun nuorin sisareni syntyi 2001. Tämä esimerkkinä siitä, että nuoremmatkin voivat olla hyviä vanhempia, sillä en voisi toivoa parempia anhempia kuin minulla jo on. Heillä on takanaan pian 25 onnellista avioliittovuotta.
Olen itse valmistunut lastenohjajaksi, ja teen sijaisuuksia päiväkodeilla. Juuri tällä viikolla aloittaessani uudessa paikassa eräs uusi työtoveri kysyi olenko naimisissa. Myönsin olevani, onhan siitä sormus todistamassa. Seuraava kysymys olikin sitten onko omia lapsia?
Tässä kun mietin tuota, tuntuu siltä että yhteiskunta odottaa naimisissa olevien hankkivan lapsia. Jos olet naimisissa, kaikki ajattelevat että sinulla on omia lapsia, vaikka olisit "vasta" 23-vuotias. Joten, miksi kummassa täällä sitten teilataan nuorena äidiksi haluavat? Olivatpa nämä sitten naimisissa tai eivät, sillä kaikki vain eivät usko avioliittoon. Toiset elävät koko ikänsä avoliitossa saman kumppanin kanssa, eikä siinä ole mitään väärää. MIksi siis tuomita nuoret vanhemmat? Kertokaapa se minulle.
Itse täytän pian 23, eli olen oman äitini ikäinen kun hän sai minut. Avioliittoa hänellä ja isälläni oli silloin takana 2 vuotta, saman verran kuin minulla ja miehelläni ensi keväänä. Olin toki "puolivahinko", sillä äidilläni oli vielä opsikelut kesken tuolloin. Ehkäisyn he olivat silloin jättäneet pois, ajatellen ettei heillä kuitenkaan tärppää heti. Toisin kävi. Vuotta myöhemmin syntyi sisareni, ja siitä vielä kolme vuotta niin veljeni. Äiti oli vähän päälle 30 kun nuorin sisareni syntyi 2001. Tämä esimerkkinä siitä, että nuoremmatkin voivat olla hyviä vanhempia, sillä en voisi toivoa parempia anhempia kuin minulla jo on. Heillä on takanaan pian 25 onnellista avioliittovuotta.
Olen itse valmistunut lastenohjajaksi, ja teen sijaisuuksia päiväkodeilla. Juuri tällä viikolla aloittaessani uudessa paikassa eräs uusi työtoveri kysyi olenko naimisissa. Myönsin olevani, onhan siitä sormus todistamassa. Seuraava kysymys olikin sitten onko omia lapsia?
Tässä kun mietin tuota, tuntuu siltä että yhteiskunta odottaa naimisissa olevien hankkivan lapsia. Jos olet naimisissa, kaikki ajattelevat että sinulla on omia lapsia, vaikka olisit "vasta" 23-vuotias. Joten, miksi kummassa täällä sitten teilataan nuorena äidiksi haluavat? Olivatpa nämä sitten naimisissa tai eivät, sillä kaikki vain eivät usko avioliittoon. Toiset elävät koko ikänsä avoliitossa saman kumppanin kanssa, eikä siinä ole mitään väärää. MIksi siis tuomita nuoret vanhemmat? Kertokaapa se minulle.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Niin, siis maailma on muuttunut. Enää ei ihmisten ole pakko tehdä lapsia. Ihan rti asia oli sinun äitisi aikaan hankkia lapsia. Silloin tarvittiin ihmisiä. Tai ei siis tarvittu, mutta se sodan jälkeisen Suomen lapsihysteria uusien kansalaisten hankkimiseksi sodassa menehtyneiden tilalle jäi päälle. Peruaatteessa 1985 vuoden jälkeen syntyvyys on ollut totaalisen liiallista, jos ajatellaan maailman ja yhteiskunnan sietokykyä. Suomessakin voidaan pahoin, koska liikaa ihmisiä joille hyvinvointi tarjottava. Eläkeläiset nyhtää nuoria ahneuttaan. Veroja, veroja, veroja.
Niin: Sotien jälkeen kun tarvittiin kansalaisia, nii silloinhan määrättiin puolisokin kenen kanssa lapsia hankittiin. Se oli pakko silloin. Nyt se ei ole pakko. Maailmakin yliasutettu.
Ei ole mitään syytä hankkia lspsua ja etenkään tärkeässä yksilön ja parisuhteen kehitysvaiheessa alle kolmikymppisenä.
Ei täällä ole kuin tuo yki palstahäirikkö, joka todennäköisesti on mielenterveyshäiriöinen ja työkyvytön. Hänellä kun tuntuu olevan päivät pitkät aikaa trollata tänne noita viestejä, joissa toistelee papukaijan lailla tuota "30-vuotias, vähintään 10 vuotta suhteessa". Niihin viesteihin ei kannattaisi vastata ikinä kennkään, koska se provosoi häntä jatkamaan. Ei hän ole kykeneväinen keskusteluun, koska on selvästi jollain lailla häiriintynyt. Tiedän, että hän vastaa tähänkin kirjoitukseen, mutta minä en jatka, koska hänen kirjoituksensa ovat minulle kuin ilmaa.
Hah. Kukahan tässä ei ole kykenevä keskusteluun? - Sinä!
Myöskin sinun angsti on minulle ilmaa:)
Minä puhun vähän laajemmalla näkemyksellä;)
Aikaahan tässä perhevapaalla on :)
Siihen taktikoidut 500 päivää liitonrahalla kotona lasten kanssa, niin on aikaa käytyää omia aivoja :)
Taita osua ja upota nyt ?? Kyllä sinun tyhmä pää jotain tajuaa kun noin kuumana käyt;)
Minun mielipide on se että kyllä sitä lasten tekoa kannattaa harkita vasta sitten kun on suhdetta takana useampi vuosi ja on menty naimisiin ja jos sitten vielä haluaa niitä lapsia niin tekee.
Kyllä se on melko varmaa että nuorena kun niitä avoliittoihin väännetään ei tule kestämään se liitto... En tiedä mitenkä tämän asian rautalangasta vääntäisin mutta tiedän tämän omasta ja monen muun kokemuksesta.
Eläkää, nauttikaa ensin niistä kahden keskeisistä elämisen asioista ja tehkää kaikkea mitä sielu sietää! Älkääkä vastatko tähän että minä olen elänyt jo ja tehnyt kaikkea tai että ei kiinnosta menemiset. En tarkoita tällä että pitää notkua baareissa ja ryypätä vaan matkustelkaa ja hankkikaa uraa, tienatkaa sun muuta ja tehkää sitten vasta niitä lapsia.
Olen samaa mieltä, mutta naimisiin ei kannata mennä. Siinä eräs prinsessaleikki joka verrattavissa kotisleikkeihin joihin sotketaan lapsi. Naimisiinmeno ei ole avoliittoa kummempi. Tarpeeksi pitkä parisuhde on se juttu ja ikä kolloin tajuaa elämää.
Kannattaa nauttia yhdessäolosta ja oppia tuntemaan toinen. Se vie kymmenen vuotta helposti.
Eli eläminen on tienaamista varten?
Jotenkin aina naurattaa nämä kommentit (en vain ole aikaisemmin jaksanut lähteä kommentoimaan) että pitää hirveästi "elää" ennen kuin saa yrittää lasta.
Kaikki ihmiset eivät halua matkustella, mutta täällä kokoajan siihen kehotetaan ja samaten tienaamiseen. Mikä sekin tuntuu aika tyhjältä elämältä.
Valitettavaa on että näillä työmarkkinoilla et pääse kovin helposti johtajaksi, ellet omaa yritystä perusta (joka sekin luultavasti kaatuu, sillä Suomessa yrittäminen ei helppoa esim. pienen asiakaskunnan vuoksi).
Täällä ihmiset yrittää saada toisten mielen matalaksi (en keksi muutakaan syytä tuolle käytökselle/kirjoittamiselle) vaikka tuskinpa kukaan alkuperäinen kirjoittaja huomioi näitä kommenteja jotenkin valaistuneena, vaan päin vastoin. Alkuperäiset kirjottajat poimivat ne kannustavat taikka asialliset kommentit.
Elämän kokeminen ja toisen sekä itsensä tuntemaan oppiminen on se juttu. Kukaan ei ole urista tai matkoista puhunut.
Tämä " valistainen" on sitä toisista välittämistä ja yhteiskunnallista vaikuttamista.
Itse isänä sanon sen, että lapsia ei urilla ja rahalla kasvateta.
Minun laskujeni mukaan äitisi oli 34-35 vuotias, kun nuorin sisaresi syntyi vuonna 2001.
"Äiti oli vähän päälle 30 kun nuorin sisareni syntyi 2001"
enpä jaksanut tuossa kirjoittaessani juuri laskeskella äitini ikää niin tarkalleen valitettavasti.
Tuli tässä käytyä sukulaisissa, ja ja lähtiessä tuli lapsista puhe, jolloin sukulaisrouvani ilmoitti että nuorena ne lapset pitää tehdä. Okei, hän oli syntynyt ilmeisesti aika pian sodan jälkeen joten se taisi vaikuttaa asiaan, mutta silti. Kohta ne varmaan kyselee koskas niitä lapsia tulee. Varsinkin kun appivanhempani ovat jopa omia vanhempiani iäkkäämpiä, kun ovat löytäneet toisensa vähän varttuneempina. Ja eikös kaikilla tulevillakin isovanhemmilla ole oikeus tavata lapsenlapsensa. varsinkin jos iät lähestyvät 70? juu, odotellaanpa tässä se 10 vuotta. appiukko ei varmaan ole enää elossakaan silloin. Ja anoppikin mahdollisesti huonommassa kunnossa kuin nyt. Omat vanhempani ovat mukavasti puolessa välissä 40 tällä hetkellä.
No lapsillehan tärkeimmät ihmiset on vanhemmat ja ehyt perhe.. Mummot ja papat on hyvä jos ovat, mutta eihän lapsia heille tehdä. Tätä kalkkisten kyselyä nuorilta pareilta "milloinkas teille lapsia" kuulee nuorena, mutta ne voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ovat sellaisia puheita kun vahinko laitetaan kiertämään, kun sota-aikoina ihmisiä painostettu lapsentekoon. Silloin on tehty lapsia, mutta ihan helvettiä ollut niiden ihmisten elämä. Varmaan oöisivat eronneet elleivät taloudellisesti riippuvaisia toisista ja jos eroaminen ei olisi ollut niin tuomittavaa. Nykynaiset onneksi saa päättää vartalostaan sekä elämästään ja ovat muitakin kuin talous- ja synnytyskoneita - ihmisiä.
Joo tosiaan me elämme vuotta 2013 ja maapallo tupaten täysi. Sotien jälkeinen jälleenrakentaminen oli ja meni.
Tutkimuksiahan on, että esim. herranpelko Suomessa on sota-ajan peruja. Niin on elämäkin monella ja ajatukset.
Mielestäni tässä keskustelussa on liikaa painotettu sitä, miksi lapsia ei pitäisi tehdä enää ollenkaan. Käsittääkseni ap ei sitä tarkoittanut. Vaan nimenomaan sitä, että miksi lapsia ei "saisi" nuorena tehdä.
Uskon että tämä tabu johtuu mm. siitä, millainen maailma on nykyään ; on urakeskeisiä ihmisiä, perhekeskeisiä ja kaikkea siitä väliltä. Kun nämä ihmiset kootaan yhteen keskustelemaan lapsenhankinta-aiheesta, on soppa valmis. Siispä nykyaikana ihmisten tulisi ainakin joissakin asioissa olla entistä vahvempia pysymään omassa kannassa, eikä olla toisten ohjailtavana.
Etenkin se, jos olet työtön ja haluat lapsen, olet "uraihmisten" verorahoilla eläjä, jota he eivät voi sietää, sillä he tuovat ITSE leivän pöytään, eivätkä asioi KELAssa hakemassa "laiskanpalkkaa" , joka on jonkun työtä tekevän verorahojen kautta pois.
Yksinkertaisuudessaan kyse on kierteestä.
Tämä asia on niin helpon monimutkainen etten osaa tätä oikein muuten selittää. Toivottavasti ap ymmärsit asiaa edes jonkin verran ; kuin myös ne, jotka tätä asiaa miettivät.
Olet väärässä olettamuksessasi, sori.
Nykypäivänä vain on kokemus- ja tilastopohjaista näyttöä siitä, että lapsia ei kannata hankkia ennen kolmeakymmentä ikävuotta. On myös psykologista tutkimusta ehyen ydinperheen merkityksestä. Todellakin sekin, kun maailma ja Suomi täynnä: tällekkäön määrälle ei voida tarjota hyvinvointia.
Veronmaksajia pitäisi saada eläkkeenmaksajiksi, mutta muten veroja maksetaan jos ei ole työpaikkoja -koneet tekee työmme.
Niin, että kun on tutkimustietoa ym. viisautta, niin miksi mennä vielä perse edellä puuhun? Uskon, että hallitus leikkaa lapsietuuksia alkuvuidesta ennen kesää. Kotisleikit maksaa!
Arvasin että tähän tulee joku kertomaan oman mielipiteensä, mutta niinhän sitä pitääkin.
Sanoit, että "ei kannata" mihin tämä perustuu? Tarkoitan sitä, että miksi ei kannata ; taloudellisten syiden takia, aikuisen kehityksen kannalta, vai minkä?
Entä hedelmällisyys? Kolmekymppinen ei ole enää niin hedelmällinen kuin alle kolmikymppinen. Voi olla, että kolmekymppinen on jo viisaampi ja kokeneempi, joten hän osaa ehkä ajatella asioita eri tavalla, kuin kaksikymppinen - tämän voin myöntää, mutta entä yövalvomiset?
Loppujen lopuksi aihe on sellainen, että yhtä ainoaa oikeaa tietä ei todennäköisesti löydetä. Se on niin paljon ihmisestä kiinni.
"Ei kannata" perustuu kuten kerroin siihen, että on niin paljon näyttöä siitä miten niissä niitten kokeiliissa käy. Omassa tuttava- ja sukulaispiirissä kaikki ko. Perheleikkijät on eronneet ja lapsista tulosaa miyä lie -pelottaa ihan.
Todellakin kun maailma ja nausten mahdoölisuudet on muuttuneet, niin mikä uhmeen kiite pitää olla.
Lapsettomuus ei katso ikää, se katsoo kuntoa. Kenties geenejä.
Tämä sota-aikainen "lapset pitää tehdä nuorena, kun vielä saa" on siis sota-aikoina keksitty.
Nykyajan itsestään huolehtivat naiset säilyy sikiäbänä pitkään, mutta sitten tämä toinen ääripää -joiden ei kannata edes geenejään jatkaa- on mahoja jo nuorina. Lapsenhankinnan syyksi ei riitä "kun niitä vielä saa" - se on vastuutonta.
Jos joku ei saa lapsia nikn se ei saa - ihmisarvo ja elämä on muuta kuin lapset.
Niinmeidän piireissä kyllä on 30 - 40 vuotiaana onnelliset lapset tehty. Hoitoja on yksi oari käyttänyt, mutta heillä muuta lääkitystä ja huonokuntoisuutta taustalla. Ikääkin taisi olla liki 40v.
Mutta. Halvemmaksi tulee veronmaksajille ja ihmiskunnalle ne harvat lapsettomuudhoidot sukugeenien vanhnemisesta johtuvaan lapsettomuuteen kuin nämä kotisleikkikokeilut ja onnettomat ihmiset.
Emme selvästikään pääse tästä asiasta yhteisymmärykseen, joten olkoon näin, että kummallakin oma mielipide.
Niinkuin sanoin ; ihmisiä on erilaisia. Ja mielestäni jokaisen pitäisi pystyä tekemään omat päätökset ilman, että ollaan heti haukkumassa huonoksi vanhemmaksi tms. Jokaiselle suotakoon elää elämänsä niinkuin kukin itse sen haluaa elää.
Niin. Emme pääse yhteisymmärrykseen, koska et ole kykenevä ajattelemaan asiaa muuta kuin sen oman toivomasi illuusiosi suunnasta.
Kyllä. Ihmisten tulisi olla kykeneviä tekemään itse päätökset, ja itsehän he ne tekevätkin. Mutta ne päätökset tuntuu olevan todella, todella, todella usein vääriä ja niissä kärsijöinä lapset.
Ei eroja ja onnettomia lapsia muuten olisi niin paljon..
Saanko kysyä ikääsi ja elämntilannettasi?
Itse olen mies, työskentelen edelleen sote-alalla, koska en saanut vielä poliisin virkaa valmistuttuani työttömäksi. Ikää vuotta, kaksi lasta (5 ja 2 vuotiaat) ja avopuolisolöytyy. Minulla on varmaan sata serkkua ja paljon tuttuja joille tullut ero jne jne...
Näen siis työssäni paljon näitä ongelmia ja myös elinpiitrissäni. Minulle ammatissa ne ongelmat tulee silmille ja kerrotaan miten ne on. Sinulle esitetään sitä kotiosteatteria sellaisessa muodossa kuin se halutaan esittää.
Ymmärrän kyllä näkemyseromme;)
ikäni siis 40v..pahoittelen mobiililaitteista lähetetty huonoa tekstiä.
Olen alle kolmekymppinen parisuhteessa elävä nuori nainen.
Ja tottahan se on, ettei minulla ole ehkä niin paljoa elämänkokemusta kuin sinulla, mutta siitä huolimatta ainakaan itselläni ei ole tarvetta elää tutkimustulosten perusteella.
Mitä tarkoitat lauseella: "Sinulle esitetään sitä kotiosteatteria sellaisessa muodossa kuin se halutaan esittää"?
Väitit, että en osaa ajatella asiaa muuten, kuin oman illuusioni suunnasta. En menisi sanomaan asiaa noinkaan. Paremminkin niin, etten ole kanssasi tässä asiassa samaa mieltä. Asiaan varmasti vaikuttaa kummankin kokemukset omasta lähipiiristään. Kerroit, että tuttavapiiristäsi on todella moni eronnut. Minun lähipiirissäni asiat ovat taas aivan toisin. Lapset on tehty nuorina - ennen kolmeakymmentä ikävuotta ja vielä ovat yhdessä. Lapsista on tullut tasapainoisia aikuisia ja erojakin lähes mitättömästi.
Lisäksi olen sitä mieltä, että ei lapsia voi tai pidä pumpulissa kasvattaa. Ero voi ottaa koville - niin lapselle , kuin aikuisellekin, mutta se voi kehittää ihmistä ja kasvamista henkisesti - ellei sitten erolapsesta tule katkera, koska asioita ei ole osattu hoitaa oikein.
Etkö saatana tajua, vai etkö kykene tajuamaan, että ne sinunkin kaveripiirisi erot on vasta tulossa!? Älä sinä penikka ala aikuisille ja elämää nähneimmille niskuroimaan. Hyvin todennäköisesti itse olet nelikymppisenä, kokeneempana samaa mieltä jönfn kanssaan. Tajutkaa nyt saatana!
"Teatteriakaan" et tajua" - elämä on teatteria. Tuskin sielläkään Facebookissa ne muut kaltaisesi isoperseet ja teeskentelijöt kertoo miten päin persettä niillä menee oikeesti. Nehän vaan peukuttaa ja laittaa hymynaamaa sen enempi mitä enempi päin wittua menee. - se on sitä "teatteria". Tilastot kertoo karua sanomaa. 60% solmituista avioliitoista päättyy eroon muutaman vuoden sisällä häistä. Noh, onko avoliitoissa sittrn prosentit 90?
Kasvahan ensin ja tule sitten juttelemaan, kun sinulla on kokemusta.
Hei (voi hrlewetti taas)!
Aiemmassa viestissäni en puhunut kaveripiiristäni, vaan juurikin n. 30-50v. tuttavistani.
Millä tavalla olen mielestäsi "niskuroinut"? Kerron vain oman mielipiteeni - mihin minulla on samanlainen oikeus, kuin sinullakin :)
Jos elämän haluaa ajatella teatterina, niin siihen on toki heille oikeus - tai jos joku haluaa näytellä, että elämä menee hyvin ja onnellisesti, niin siitä vaan :) Ei minulla ole sitä mitään vastaan. Pääasia, että itsellä menee hyvin, ilman että tarvitsee mitään näytellä! :)
Vielä toistaakseni ; en elä tilastotietojen mukaan, sillä jokainen meistä on oma yksilönsä. Mutta toki jos haluaa uskoa siihen, että avioliitto kaatuu, niin ihan miten vain :)
Kiinnostaisi vielä tietää, että kuinkakohan esimerkillisenä aikuisena itse pidät itseäsi, kun lukaiset viestisi vielä uudelleen ;)
Kun ihmiset elävät hyvinvointivaltiossa, he haluavat ottaa pesäeroa kehitysmaista, joissa lapsien tekeminen aloitetaan nuorena, lapsikuolleisuus on suuri, on nälänhätää ja köyhyyttä.
Varhainen sikiäminen siis yhdistetään kouluttamattomuuteen, naisten alistettuun asemaan, köyhyyteen ja kurjuuteen.
Nuorina aikuisena, 27-30 vuotiaina perheen perustaneet mielletään koulutetuiksi, tasa-arvoisiksi, menestyviksi ja kaikin tavoin hohdokkaiksi ja tavoitelluiksi. Get the point?
Kehitysajoiltahan Suomeenkin on tämä sikiaämiskulttuuri oettu. Sota-ajan peruja!
Tälläiseen Suomeen ei lapsia kannata tehdä.
Ihmiset eroo ja taistelee rahavaikeuksiensa kanssa.
Lapset joutuvat kärsimään.
Poistetaan lapsilisät hyvätyloisilta.
Saavat itse kustantaa kaiken.