Jackrusselinterrierin luonne?

Meidän 2003 syntynyt russeli oppi hyvin pian oleman työpäivät itsekseen kotona aiheuttamatta suurempia tuhoja (mitä nyt jotain pientä kuten kaikki pennut). Kertaakaan emme kerrostalossa asuessamme saaneet palautetta koiran haukuynnasta. Aika aktiivisesti kävi kyllä ulko-ovella kiertelemässä ja murahtelemassa aina jos portaassa jotain tapahtui. Omakotitalossa koira on paljon rennompi kun ei tarvitse koko ajan olla valmiustilassa ja kyttäämässä porraskäytävän tapahtumia.
Nykyisin kaksi muutakin koiraa sekä kissa.
Tullut aina hyvin toimeen muiden eläinten kanssa (hevosia komentelee, johtunee liian suuresta koosta, koiraa jännittää).
Kaupungissa asuessamme ulkoilutin koiraa useimmiten vapaana koska kävelee pääasiassa jalan juuressa eikä satavarmasti ainakaan häivy mihinkään.
On vähän "kissamainen", jos ulkona on alle 20 astetta, pysyttelisi ennemmin sisällä...Mukavuudenhaluinen koira joka kuitenkin "tilanteen ollessa päällä" vähät välittää enää mukavuustekijöistä =).
Talvella takki ihan ehdoton ja kengät kovilla pakkasilla helpottavat lenkkeilyä. Kesällä rakastaa uimista!

Kannattaa katsoa myös serkkurotujen kohdalta luonteesta. Esim parson ja kettuterrieri luonteeltaan hyvin samantyyppisiä. Ja myös jackrusselit sinnikkäitä luolakoiria.

Eli koulutukseen kunnolla perehtyminen on tärkeää

Ei ole haukkuherkkä (koulutuksesta kiinni mutta ei kovin taipuvainen haukuntaan)
Yksinolo koulutuskysymys.
Kissa koulutuskysymys marsut ja nisäkkäät jms.ei samaan huusholliin. Toimii myös rottakoirina.

Ei meilläkään ollut ongelmia kerrostalossa asuessa,ei haukkunut ( nykyään rivitalossa).Pentuna yksin ollessaan kyllä askarteli kaikennäköistä,aina oli ylläri kun töistä kotiuduttiin :) Mutta sitä tekevät kyllä muutkin rodut. Meidän toinen russeli kulkee myös paljon vapaana kunhan ei autotiet ole lähellä,toinen russeli taasen omaa valtaisan riista vietin ja sitä ei lasketa irti kun turvallisessa paikassa missä voi vapaasti lähteä jäljestämään niitä jäniksen jälkiä. Ihana rotu,joka vaatii omistajaltaan paljon huumoria!! :) Kannattaa myös lukea russeli yhdistyksen foorumia,ei vaadi kirjautumista.

Meidän typy on tottunut kans todella hyvin rivitaloon ja nyttemmin kerrostaloon. Kissakin oli ennestään ja parhaat ystävyksethän niistä on tullut. :)

Koiraa on auttanut juuri kissan läsnäolo rauhoittamaan tilanteet. Esim. kotoa poissa ollessamme kissa nukkuu ja koira ottaa mitä luultavimmin tästä mallia eikä riehu yksin paikkoja hajoittaen.

Ääniin reagoi hieman täällä kerrostalossa. Mörähtelee, jos oman oven takana joku käy kääntymässä, mutta ei pelkää eikä huuda kurkkusuorana.

Toki käymme pitkillä lenkeillä ja aina tilaisuuden tullen päästän irti ja opettelemme tottelevaisuutta. Pienestä asti on ollut paljon irti, että oppii laumakäyttäytymistä ja tämä on toistaiseksi toiminut meidän kohdalla hyvin.

Kuumenee todella nopeasti ja huudot kaikuu kuuroille korville, jos pääsee innostumaan ennen kuin itse kerkeän huomata tilanteet ja rauhoittamaan tätä.

Erittäin pitkää kärsivällisyyttä vaativa rotu, mutta antaa sitäkin enemmän takaisin. Ja voi sitä onnen lämpöä, kun huomaa että jokin asia on mennyt perille yks kaks! :D

En vaihtaisi mihinkään rotuun.


Paitsi sillon, kun on itsellä huono päivä eikä oma kiukku auta koiran koulutuksessa. :)

Mulla on nyt 4-vuotias uros ja asuu omakotitalossa. Ei ollut ongelmia tapojen opettamisessa, mitä nyt pari kenkää pureskeli pienenä mutta ei sen suurempaa :) Meidän russeli oppi ja oppii edelleen nopeasti erilaisia käskyjä, vaikka vaatiikin pitkäjänteisyyttä kasvatuksessa. Lenkillä on usein minulla irti, sillä teitä ei ole lähettyvillä ja tulee hyvin vierelle komennuksesta.

Nyt alkoi hieman kokeilemaan taas rajojaan, mutta palautettiin paikalleen; pieni koira ison egonsa kanssa kun halusi vallata koko sohvan.

Vaikka onkin terhakka luonne ja tykkää leluja retuuttaa, ei ole normaalin russelin oloinen; pelkää pienriistaa, eläinten täytyy olla sitä suurempia että jaksaa lähteä jahtaamaan... Hiiret ja varsinkin sammakot pelottaa. :D Muuten oiva vahtikoira. Tulee lasten kanssa toimeen ja kissoista tykkää kovasti, ne vaan ei tykkää siitä.

Vaikka koira onkin aiheuttanut surua ja päänsärkyä joskus, en vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois; sen nimikin on jo tatuoituna nahkaani