Oletko

En ainakaan tunne olevani sellainen. On tietenkin eriasia miten minua on loukattu.

Minkälaisesta asiasta on kyse. Joskus saatan hautoa asiaa pitkäänkin mutta yleensä lepyn kyllä aika pian.
Vaikea yleistää kun asioita on niin monenlaisia..

Minä en koskaan lakkaa vihaamasta.

Koulukiusaajani 20 vuoden takaa on saanut minulta viestejä jossa minä kehotan häntä tappamaan itsensä.

Eräs mies murtautui kotiini, hankki rahalla huumeita jotka tappoivat hänet. Ystävät luulivat minun olevan vahingoniloinen, mutta minua kiukuttikin etten minä päässyt kostamaan hänelle.

Sehän riippuu ihan täysin asiasta.

Yleensä en ole pitkävihainen, mutta jos oikein pahasti mut pettää niin voin olla vuosia, jopa ainiaan olematta tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa.

Mutta siis yleensä en ole.

harvoin ja lepyn pian. ei vaan jaksa pitää vihaa jostain typerästä asiasta.

Olen liian lyhytvihainen, jos sellainen vain yleensä voi olla =)
Usein päätän etten anna anteeksi jollekin jotakin minua loukannutta asiaa, mutta kuitenkin jos kuulen sanan anteeksi, unohdan saman tien kaunat.

Suutun hyvin harvoin. Mulla on todella pitkä pinna. Tähän mennessä pinna on palanut totaalisesti kaks kertaa.
Kun mulla vetää vihan tunteet pahasti yli, meinaan käydä fyysisesti kimppuun, mutta sitten kuitenkin itku tulee simmuun ja sitten siitä vollotuksesta ei meinaa tulla loppua sitten millään. Ihan hyvä tapa suuttua kunnolla. Se on joku luonnollinen stressi reaktio.
Täytyy olla todella hyvä tai tukala tilanne, että saa mut todella suuttumaan. En kanna kaunaa ainakaan mistään tähänastisesta, sehän veis ihan turhaan energiaa.
Kyl niitä pikku herneitä nenuun joskus tietysti vetelee. Mutta en rupee niitä sen kummemmin viljelemään.

..ja asiayhteyksistä, joista näistä keskustellaan/muistellaan/kommentoidaan.

Minä voin hyvinkin kuvitella, että jossain yhteyksissä pidän lapsuuden kotiolojani erittäinkin kasvattavina ja onnistuneina.

Olen saanut vanhemmiltani erittäin paljon sellaista, josta voin olla ylpeä ja onnellinen. Opin jo lapsuudessani, että asioita voidaan kyseenalaistaa. Ei ole yhtä oikeaa totuutta, eikä yhtä oikeaa tyyliä elää ja kokea elämäänsä onnistuneeksi.

On myös sellainen taso, jolta voin tarkastella lapsuuttani, jossa näen vain perheväkivaltaa ja sitä, että olin isäni väkivaltaisuutta vastaan jo pienestä piiperoisesta lapsesta.

En kunnioittanut isääni tippaakaan tästä taipumuksestaan. Ketä perheeseemme kuului ja ketä kohtaan isäni harrasti väkivaltaa, en olekaan kertonut, enkä näe tässä yhteydessä mitään tyhjentävää kertomusta tarpeelliseksikaan.

Myös se, että tulinko isäni kanssa toimeen vai en, riippuu siitä, ajattelenko sitä sen pienen lapsen näkökulmasta vai nyt aikuisen ihmisen näkökulmasta.

Nyt minulla on perspektiiviä ymmärtää isäni käytöstä ja tarpeeksi etäisyyttä arvioita asioita uudelleen. Isäni ei ollut vain hullu hakkaaja, vaan paljon muutakin. Yleistyksiä näistä asioista on turha kenenkään ulkopuolisen yrittää tehdä. On suorastaan tyhmää väittää, että jonkun ihmisen seksuaalinen suuntaus johtuu isän harrastamasta perheväkivallasta:(

Kysymykset toki ovat aina paikallaan, niin kuin tuolla jo tarkka lukija tekikin. Heh, arvasin kysymyksen jo ennalta, kun kirjoitin viestini, että en tullut isäni kanssa toimeen. No joo, minulle on annettu ennaltanäkemisen lahja..:)

..nutta käämit palaa kyllä helposti. Tosin rasittava piirre on se,että selvitän mielelläni riidat,mistä taas ei toinen osapuoli (siis kuka tahansa) aina tykkää..

moon aika lyhyt vihanen..taikka riippuu asiasta...
en mä yleensä kovinkaan pitkään jaksa vihotella..

joskus sitä vaan odottaa toisilta samaa..:)