Olin omaishoitaja..

Hyvä että jaksoit tehdä arvokkaan palveluksen läheisellesi.
Meillä jatkuu vielä, omaisen voimat hiipuu hitaasti mutta varmasti. Todennäköistä on, ettei hänelle kesää enää tule.
Rankkaa katsoa sivusta läheisen loittonemista, hetki hetkeltä.

NINKÖ

Voimia niitä me tarvitsemme. Menetin oman äitini heinäkuussa, vaikka paljon oli sairauksia, tieto pois menosta tuli kuin nurkan takaa. Hän jäi heräämöön ja minä omaishoitaja, olin ainolla vapaa päivälläni lasteni kanssa retkellä. Tiedän etten olisi voinut mitään, en olisi voinut estää hänen pois menoaan... Ikävä on kova ja vieläkin kun haudalla luen kiveen kirjoitetun...en tahdo uskoa että hän on poissa vaan tulee tunne, että näen vain pahaa unta. Niin kovin mielelläni olisin vielä hänen kanssaan jatkanut, vaikka päivät olivat välillä raskaita ja epätoivoisia yrityksiä olla jotain mikä ei kaadu vaan jaksaa ja jaksaa...Toivon voimia teille jotka vielä jatkatte yhdessä omaisenne kanssa ja toivon voimia teille joiden omaishoitajuus päättyi kuolemaan. Muistakaa, me olemme tehneet ja teemme arvokasta työtä!

Näin on, olen meinannut menettää omaiseni monta kertaa viime aikoina. Hän ei ole liikkunut, eikä pystynyt tekemään itse mitään enää vuosiin. Nyt jouduttiin amputoimaan jalka tukoksen takia.
Ei enää puhu mitään, syö kuitenkin kun syötän.
Puhuin lääkärin kanssa elvytyskiellosta, minä suostuin siihen vaikka sydäntä raastoi. Lapset olivat tukena ja samaa mieltä, sitä toivoisin itsekin jos olisin samassa tilanteessa.
Kuolema yllättää aina, vaikka kuinka hyvin yrittäisi valmistautua pahimpaan. Onkohan niin, että ihminen elättelee toivoa viimeiseen asti, jos ihme tapahtuisi.

Hei Ystävä ja surullinen vaimo
Mitä teille kuuluu?
Niin kuin joku viisas on sanonut kipu helpottaa. Myönnän tämän, kipu on helpottanut, ikävä vain on valtava. Ensi viikolla on jo kulunut vuosi. Aika ei pysähtynyt vaikka yksi pysähtyi, äitini. Se mikä on auttanut eteen päin, tieto siitä että oikeasti hänellä on hyvä olla ja hän pääsi pois ennen kuin sairaudet olisivat tehneet hänestä kävelevän "haamun". Hän sai rauhan ja hän itsekkin halusi jo pois kivuistaan.
Jos vielä luette tätä Ystävä ja surullinen vaimo, voimia ja jaksamista teille! Muillekkin jotka ovat luopumisen edessä ja jo joutuneet luopumaan.