ongelmana on kissani puremis into.eli puree lähes kaikkea mahdollista.esim. johtoja.mikä ei ole kovin terveellistä...eikä ole kovin kiva huomata että esim hupparista narut puuttuu...ja nytkin yrittää näppistä pureksia.omat lelunsa on myös rikki purrut.kuivamuonaa kissalle annan päivittäin että saa sitä pureskella muttei tunnu riittävän.ja käsiä puree myös.mitenkähän tuota intoa saisi vähennettyä?muuten kyllä tosi ihana kissa.varsinainen sylikissa. :) on vielä aika pentukissan kokoinen.ehkä noin 2-3kg.vaikka on jo 2v tyttönen.muutenkin on toisinaan aika "pentu" mitenkähän liene noin pieneksi jäänyt..? ravintoa on kyl riitävästi saanu.
tuholais kissa...
miska
12802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyseessä lienee taas eräs kerrostalon ahdistama luonnevaurioinen kissa. En ihmettele yhtään.
Kyseessä lienee taas eräs yksinäisyyden ahdistama luonnevaurioinen provoilija. En ihmettele yhtään.
Vaan vastaanpa tähän silti. Kerrostalossa asuminen ei tee kissasta luonnevaurioista tai luonnevikaista. Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei ole olemassa luonnevikaisia eläimiä, vaan kaikki tällaiset "luonneviat" johtuvat omistajista. Kerrostalossa asuva kissa on aivan yhtä onnellinen kuin maalla vapaasti ulkoileva - ehkä jopa onnellisempi.
Pureminen nyt ei mitenkään ole kytköksissä siihen, asuuko kissa kerrostalossa vai kartanossa. Joillakin se tuntuu olevan tapana, vaikka olisi opetettu ettei käsillä ja jaloilla saa leikkiä.
Kannattaa lukea Helena Telkänrannan kirja Matka kissan mieleen. Siitä löytyy paljon hyviä vinkkejä ja on muutenkin mielenkiintoinen teos kissan psykologiasta.
Samaa mieltä olen ettei kerrostalossa asuminen vaikuta kissan luonteeseen, jos kaikki muu on ok. Itse asuin kahden kissani kanssa yksiössä pari vuotta ja kissat ovat pirteitä, leikkisiä ja hyvin sosiaalisia vieraille niinkuin myös omille ihmisille. Nyt tosin asutaan isommassa asunnossa KERROSTALOSSA! Eri mieltä olen siitä että kaikki kissojen luonneviat olisivat omistajista johtuvia. Toki joitakin saadaan ehkäistyä johdonmukaisella käyttäytymisellä pienestä pitäen. Eipä ole kiva jos about 10 kg kolli hyökkäilee omien ja vieraiden kimppuun ja "tähtää" nimenomaan kasvoihin.. Seurasin vierestä ystäväni kissan käyttäytymistä. Kissan oloihin ei tullut miuutosta mutta kissa ikään kuin pimahti yhdessä vaiheessa ja muuttui todella agressiiviseksi, mitä ei todellakaan ollut aiemmin...
Kissan pimahtamiseen löytyy yleensä jokin ärsyke, kunhan asiaa vain viitsitään tutkia kunnolla ;). Kun tämä ärsyke poistetaan, kissa on jälleen oma itsensä. Ärsyke saattaa löytyä yllättävästäkin asiasta: toisen kissan saapuminen kotiin, vieraan kissan kyläily, vieraat kissat ulkona (kissa näkee ne ikkunasta ja alkaa käyttäytyä aggressiivisesti)... Itse en pidä vapaasti ulkoilevista kissoista senkään vuoksi, että ne käyvät häiriköimässä ulkotarhoissaan olevia tasapainoisia kissoja. Saattavat aiheuttaa yhtäkkisiä aggressiivisuuspuuskia normaalisti hyvin lempeissä ja rauhallisissa kissoissa.
Katsotaan nyt kun muutetaan omakotitaloon ja pihalle tulee pari kissatarhaa. Jos pihalla pyörii paljonkin irtokissoja, pyrimme selvittämään niiden omistajat ja laitamme kirjallista tai suullista noottia. Mikäli tällä ei ole vaikutusta, omistajat saavat hakea kissan eläinsuojeluvalvojalta - taajamassahan ei saa kissoja pitää vapaana (ei ainakaan tässä kaupungissa), ja jos ne tulevat omien kissojemme reviirille häiriköimään, niiden omistajiin on pakko ottaa yhteyttä.
Olet oikeassa. Kissat ovat eläimiä, ja joskus niihin vaikuttaa sellaisetkin asiat, joita ihminen ei edes huomaa. Voi olla, että kissa on joskus pelästynyt tietynnäköistä ihmistä ja sen jälkeen kokee samanlaiset uhaksi (esim. parrakas tai matalaääninen mies), joku voi haista/tuoksua jollekin, mikä saa kissan reagoimaan. Ja aina jos kissa on aggressiivinen näennäisesti ilman syytä, on parasta käydä eläinlääkärillä, sillä kipua tunteva kissa ei välttämättä näytä, että on sairas, vaan sen sijaan on hyvinkin aggressiivinen.
9 tapauksessa kymmenestä, jos kissa on aggressiivinen, syy on jokin konkreettinen (pahimmassa tapauksessa voi olla jopa aivokasvain), eipä ole eri eläinlääkärit tai muut asiantuntijat, joiden kanssa olen keskustellut, tavanneet oikeastaan yhtään ihan *oikeasti* mielenvikaista kissaa.
luonnevikainenhan tuo...kerrostalossa kyllä asutaan.mutta on näin kesällä päässyt myös maalla vapaana olemaan.mistä kissa on kovasti pitänyt. kun on saanut myyriä ja hiiriä metsästää.eikä naapureille haittaa siitä aiheudu kun ei naapureita ole lähistöllä...kyllähän sen täälläkin ulos voisi päästää, mutta asuu naapureissa sellasta porukkaa etten uskalla ulos kisua laskea.ja taitaa muutenkin olla tuo metsikkö luonnonsuojelualuetta...ja se käsien pureskelu ei niinkään ongelma ole.kun joskus jos sitä innostuu tekemään niin pieni vesisuihku auttaa.mutta esim. sähköjohtoihin tai tietokoneeseen ei kovin mielellään vettä suihkuttaisi...jotain purulelua oon kyl ajatellu. on toisinaan muutenkin vähän koiramainen...on jatkuvasti huomiota kerjäämässä.se nyt ei niinkään kyllä haittaa.ja hirmu utelias on.joka paikkaan pitäis päästä.en sit tiedä et rauhoittuuko tosta iän myötä.kun on jo kuitenkin aikuinen kissa.
Äitini tuttavalla on löytöeläinkodista haettu kissa, joka pelkää tuttavan miehen kädessä olevaa vyötä, muttei naisen kädessä olevaa vyötä. Tuttavan mies ei ikipäivänä ole tehnyt eikä tekisi kissalle pahaa, joten kissan edellisessä kodissa kissaa on mahdollisesti pahoinpidellyt joku mies vyöllä.
Jotkut kissat ovat todellakin tuollaisia jäystäjiä. Oletko kokeillut ostaa sille semmoista pientä koirien puruluuta? Voisit antaa sen sille aina kun yrittää alkaa järsimään jotain muuta. Neuvo on saatu kissa-asiantuntijalta, minä en ole kokeillut, mutta jyrsijäkissan omistava kaverini kyllä, toimii, kuulemma.
Meidän kissa ja on aika kova puremaan. Lelut on aina ihan säpäleinä, mut risoina ne on vielä mukavempia sen mielest. Yleensä se ei käsiä ihan ilman syytä pure, mutta jos puree niin puree kovaa. Ei aina edes voi ymmärtää miten kissa voi purra niin kovaa. Yks päivä käsivarresta puri ja mustelmat on vieläkin, ei onneksi menny hampaat läpi. =)
Jos kissasi pureskelee johtoja, kokeilepa sivellä johdot veteen sekoitetulla tabascolla ;). Saattaa olla, että kissan mieli johtojen pureskelun suhteen muuttuu.
Maatiainen kyseessä? Maatiaiset ovat hyvin eri kokoisia keskenään. Meillä on lähes 8-kiloinen metrin mittainen tyttöja 10-kiloinen hieman tyttöä isompi poika. Pojan isä on 15-kiloinen maatiainen. Ei missään nimessä lihava, mutta muuten kyllä kookas.
Anopilla on kaksi tosi pientä ja siroa maatiaista, kaksi "normaalikokoista" ja kaksi isoa ja rotevaa.
Iältäänhän tuo 2-vuotias ei enää ole pentu, mutta meillä välillä 3-vuotiaskin innostuu leikkimään kuin pentu. 2-vuotias ei muuta teekään kuin leikkii =).
maatiainen tuo on.emokin on kyllä ollut vissiin aika pieni kokoinen.veljellä taas on sit sellanen tosi iso kolli kissa.mut hyvin tää pienempi sille pärjää "tappelussa"nyt ei oo pariin päivään jaksanut tuhoja tehdä.liekö vielä väsynyt metsästysreissuista maalla...lähinnä haikeana istuu ikkunasta ulos katsellen. :) mutta yleensä kovin leikkisä on.toisin kuin se veljen kissa. mikä on saman ikäinen.mut lähinnä vaa makailee... no tää katti siihen kyl vauhtia saa kun ne toisiaan joskus näkee...
suihkuta johtoihin kissakarkotetta. meillä loppui johtojen pureminen siihen. toinen kissa harrastaa tätä jäystämistä ja aamulla tulee minutkin herättämään järsimällä sormia (ei siis puremalla vaan kevyesti järsii ja nuoleskelee) hiuksia järsitään myös. samainen kaveri myös tykkää kovasti nuoleskella kaikkea, sormet, omat lelut, lattia ym. toinen esim. jahtaa narun päässä olevaa paperituppoa ja kun saa sen kiinni niin päästää irti, tämä järsijäkaveri taas lelun kiinni saatuaan alkaa järsimään sitä. eli en usko että kissallasi on mikään luonnevaurio (kuten nämä ilkeämieliset dorkat täällä vihjailee) vaan kissasi vaan tykkää järsiä asioita. sen mielestä se on kivaa. ja tuosta koosta, ed. kissani painoi painavimmillaan noin 3 kg ja oli tosi pienikokoinen. maatiainen oli ja niissä kun on kokoja joka lähtöön. eli ei siinäkään mitään outoa. nykyiset kissani ovat kaksi kertaa isompia ja oikeita möllyköitä.