"Vaikeimmain kautta
6.1.2013
Minäpäs voin kertoa vähän omasta elämästäni.
Olen 36v. Tein lapset teininä, ensimmäinen syntyi kun olin 17v. ja toinen 19v. Kaiken piti olla niin hyvin, olinhan seurustellut jo 4 vuotta. Oltiin niin hemmetin lapsellisia. Ei siinä mitään, oltiin ihana perhe, kaikki meni hyvin, kunnes tuli kaikenlaista ongelmaa, velkaa ympäriinsä kun osamamaksulla sai. Ainaista kamppailua laskujen kanssa jne. Sitten jossain vaiheessa alkoi menojalkaa vipattamaan. Jos ei saatu lapsen vahtia piti mennä erikseen. Viimein tuli ero kun rakastuin toiseen mieheen. Sitä aikaa kesti yli 5 vuotta kunnes huomasin että tämä mies veti mua linssiin minkä ehti, sillä oli muita naisia joka sormella. Tein töitä pitkää päivää ja lapset koulu iässä eikä saaneet siksi hoitopaikkaa, sillä välin kun minä töissä. Oli raha vaikeuksia ja ei ollu aina ruokaan rahaa. Syötiin puuroa ja makaroonia. Se oli hemmetin raskasta aikaa.Jossain vaiheessa väsyin ja masennuin niin että lähin yks kaks ulkomaille töihin. Lapset huostaanotettiin sillä välin isältään.
Että sellanen äiti minä olin. En kadu päivääkään että minulla on lapsia ja nykyään meillä menee oikein hyvin. Lapset pääsi isälleen takaisin asumaan parin vuoden sijaiskoti asumisen jälkeen, ei puhettakaan että minun luokse vaikka sitä yritin. Sossut sanoi että jos lähden jälleen läiskimään... Tässä tapauksessa ei ollu viinan eikä väkivallan kanssa mitään tekemistä, masennus vain sotki kuviot. Olisi pitänyt osata hakea apua ajoissa.
Oman kokemuksen kautta olen sitä mieltä että kyllä se lasten teko kannattaa jättää myöhemmälle iälle. Paljon olen sivusta seurannut nuoreja pareja jotka sitten eroaa ja ollaan yh:na. Enkä yleistä, onhan niitä kunnollisia, vastuullisiakin äitejä/isiä mutta vähintään yhtä paljon on näitä kariutuvia perheitä."
6.1.2013
Minäpäs voin kertoa vähän omasta elämästäni.
Olen 36v. Tein lapset teininä, ensimmäinen syntyi kun olin 17v. ja toinen 19v. Kaiken piti olla niin hyvin, olinhan seurustellut jo 4 vuotta. Oltiin niin hemmetin lapsellisia. Ei siinä mitään, oltiin ihana perhe, kaikki meni hyvin, kunnes tuli kaikenlaista ongelmaa, velkaa ympäriinsä kun osamamaksulla sai. Ainaista kamppailua laskujen kanssa jne. Sitten jossain vaiheessa alkoi menojalkaa vipattamaan. Jos ei saatu lapsen vahtia piti mennä erikseen. Viimein tuli ero kun rakastuin toiseen mieheen. Sitä aikaa kesti yli 5 vuotta kunnes huomasin että tämä mies veti mua linssiin minkä ehti, sillä oli muita naisia joka sormella. Tein töitä pitkää päivää ja lapset koulu iässä eikä saaneet siksi hoitopaikkaa, sillä välin kun minä töissä. Oli raha vaikeuksia ja ei ollu aina ruokaan rahaa. Syötiin puuroa ja makaroonia. Se oli hemmetin raskasta aikaa.Jossain vaiheessa väsyin ja masennuin niin että lähin yks kaks ulkomaille töihin. Lapset huostaanotettiin sillä välin isältään.
Että sellanen äiti minä olin. En kadu päivääkään että minulla on lapsia ja nykyään meillä menee oikein hyvin. Lapset pääsi isälleen takaisin asumaan parin vuoden sijaiskoti asumisen jälkeen, ei puhettakaan että minun luokse vaikka sitä yritin. Sossut sanoi että jos lähden jälleen läiskimään... Tässä tapauksessa ei ollu viinan eikä väkivallan kanssa mitään tekemistä, masennus vain sotki kuviot. Olisi pitänyt osata hakea apua ajoissa.
Oman kokemuksen kautta olen sitä mieltä että kyllä se lasten teko kannattaa jättää myöhemmälle iälle. Paljon olen sivusta seurannut nuoreja pareja jotka sitten eroaa ja ollaan yh:na. Enkä yleistä, onhan niitä kunnollisia, vastuullisiakin äitejä/isiä mutta vähintään yhtä paljon on näitä kariutuvia perheitä."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luin tarinasi. :( Tippa tuli linssiin, enkä tiedä mitä voisin sanoa.
Toivotaan että alle 20 vuotiaat lukevat myös ja ymmärtävät kuinka tärkeää on tasapainoinen elämä ja suhde ennen niitä maailman tärkeimpiä lapsia.
Kyllä! Kakskymppiset ja kolmekymppiset.