Onko kukaan muu teistä äideistä kokenut ahdistusta lapsen kasvaessa? Tarkoitan siis sitä, että ainakin itselläni tuntuu, ettei oma pää "pysy perässä" kun vauvasta on jo tullut esi-taapero. Huomaan, että lapsen voimakas oma tahto ja temperamentti saavat minussa aikaan lievää ahdistuneisuutta. En ole vielä sisäistänyt, että vauva-aika alkaa olla takana :) Vauvan kanssa oleminen on kuitenkin kovin erilaista, kun ei vielä tarvitse rajoittaa tekemisiä, eikä varsinkaan "taistella" pukemisesta/syömisestä/nukkumisesta jne. Tuntuu, että äitiyden palikat ovat tällä hetkellä päässäni vähän hujan hajan :/
En pysy perässä
liian nopeasti
1169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samat fiilikset. Vastahan mä luin vauvaoppaita ja imetin. Nyt jätetään jo päikkyjä pois ja taistellaan kummalla on kovempi tahto :D Sellasta se vanhemmuus on, mukana elämistä ja kasvamista koko ajan. Ja aina muuttuvissa, "epävarmoissa" olosuhteissa.