On tullut aloitettua luisteluhiihdon harjoittelu vielä vanhoilla päivillään. Muuten homma on edennyt melko mukavasti, mutta on yksi ongelma josta täytyisi päästä eroon ennen kuin se totaalisesti iskostuu tuonne selkärankaan.
Se on oikean jalan potku jota en meinaa saada millään hallintaan. Eli kun hiihdän kuokkaa esim. vasemmalta puolen, niin oikean jalan potku jää helposti sellaiseksi pyyhkäisyksi kun en osaa kääntää suksea kunnolla kantilleen. Meikäläisen huonoa Wassua kun hiihtää niin oikean puolen potku on huomattavasti parempi kuin kuokassa. En tiedä johtuuko se huono kääntö siitä että jotenkin alitajuisesti aristelen oikeat jalkaa jonka polvea on joskus remontteerattu eikä se taivu siten kuin vasen?
Eli olisiko mitään spesiaaliharjoitusta jolla potkun saisi kuntoon? Tietysti joku voi sanoa että hiihdä sitten pelkkää Wassua tai lastoita oikea jalka sellaiseksi että pakostakin kääntyy kantille, mutta löytyisikö joku helpompi konsti?
Se on oikean jalan potku jota en meinaa saada millään hallintaan. Eli kun hiihdän kuokkaa esim. vasemmalta puolen, niin oikean jalan potku jää helposti sellaiseksi pyyhkäisyksi kun en osaa kääntää suksea kunnolla kantilleen. Meikäläisen huonoa Wassua kun hiihtää niin oikean puolen potku on huomattavasti parempi kuin kuokassa. En tiedä johtuuko se huono kääntö siitä että jotenkin alitajuisesti aristelen oikeat jalkaa jonka polvea on joskus remontteerattu eikä se taivu siten kuin vasen?
Eli olisiko mitään spesiaaliharjoitusta jolla potkun saisi kuntoon? Tietysti joku voi sanoa että hiihdä sitten pelkkää Wassua tai lastoita oikea jalka sellaiseksi että pakostakin kääntyy kantille, mutta löytyisikö joku helpompi konsti?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ehdottaisin sauvoittaluistelua kuokkatekniikalla. Muutama "työntö" tutulta vasemmalta puolelta ja sitten puolen vaihto ja muutama "työntö" oikealta puolelta ja tätä toistetaan muutama minuutti. Aluksi kannattaa harjoitella tasaisella tai hyvin loivassa nousussa. Kuokka on nousujen tekniikka, joten sitä ei kannata käyttää normaalisti tasaisella tai loivassa nousussa.
Sauvoittaluistelu onnistuu hyvin sauvat kädessä, kun pitää sauvoja kiinni puolestavälistä. Kuokassa on tärkeää "askel eteen" ja suksi ainakin tasapohjalle tai vähän ulkokantille. Jokaisen pitää itse hakea, kuinka pitkä askel on itselle paras. Tärkeää on, että suksi liukuu myös nousussa.
Suksee nimenomaan ei pitäisi viedä "KANTILLE" vaan opetella liuttamaan TASAPOHJALLA jolloin se liukuu pääsääntöisesti helpoiten ja rasittaa niveliä oikeanlaisesti?
Eli ongelma on ensisijaisesti siinä vasemmassa jalassa jota viet liiaksi kantille?
lmaisin itseäni vähän huonosti. Kyllä se oikea jalka tulee tasapohjalle alas ja liukuu siinä. Ongelmaksi on muodostunut motoriikka siitä eteenpäin. Kun jalka lähtee sillä oikealla potkuun niin sekin meinaa tapahtua kokonaan siltä tasapohjalta, eikä suksi potkun edetessä käänny kunnolla kantilleen, jolloin siitä tulee vain sellainen tehoton pyyhkäisy ja kovemmalla pohjalla suksi lähtee alta. Jostain syystä käskytys tuolta lantusta jalkaan ei toimi tässä asiassa kunnolla, ja ajattelin että harjoittelun alkuvaiheessa sekin asia täytyy saada kuntoon.
Tuo sauvoittaluistelu tuolla Joren ehdottamalla tavalla on varmasti hyvä harjoitus ongelman poistamiseksi, sillä siinähän täytyy koko homma hoitaa pelkästään jaloilla kun ei ole sauvoja apuna muuta kuin symbolisesti. Siinä varmasti ennemmin tai myöhemmin asia kolahtaa kohdalle ja potku alkaa sujumaan.
Tuossahan se tulikin Jore#15:n tekstissä esille, miksi minä luistelen vain pakon edessä (eli huonolla kelillä) ja keväällä järven jäällä. Nimittäin tämä:" Kuokka on nousujen tekniikka, joten sitä ei kannata käyttää normaalisti tasaisella tai loivassa nousussa."
Minulla on ollut luistelusukset noin 10 vuotta. Hiihdän vuodessa noin 800-1000 km, josta luistelua ehkä 200-300 km. Ja nimenomaan siksi, että kuokka on raskas tyyli, mutta sen paremmin tekniikkani kuin kuntonikaan eivät anna mahdollisuutta hiihtää wassulla muuta kuin tasaisella tai pienessä myötäleessä. Ja pitemmällä lenkillä ei onnistu enää ollenkaan.
Tiedän, että wassu ja luistelu yleensä on helppo oppia, mutta eipä näy enää vanhemmalla iällä olevan. Sen verran kyllä minäkin tiedän, että kantilla hiihto rasittaa kohtuuttomasti nilkkoja ja polvia. Suosittelen sinullekin vain perinteistä.
Perinteistä olenkin hiihtoni hiihdellyt. Mutta kun olen muun luisteluhomman kokeillut niin ajattelin vielä opetella luisteluhiihdonkin. Ensin aloitin retkiluistimilla ja melko hyvin se sujuikin heti alusta lähtien, vaikka edellisestä luistelusta oli aikaa melkein viisikymmentä vuotta. Sen jälkeen tuli rullaluistelu ja nyt on sitten vuorossa luisteluhiihto, niin sitten on kaikki opeteltu paitsi luistelu rullasuksilla johon en aio ryhtyäkkään. Olisihan tuo perinteinen ainoana hiihtona ihan kelpo laji, mutta kun kerran päätin että luisteluhiihtokin pitää oppia, niin aion kyllä opetella senkin laajentamaan talviaktiviteettejä.
Onnea yritykselle.
Hiihdän minäkin jonkin verran luistelua, lähinnä keväällä, kun ladut ovat roskaiset ja roskat tarttuvat pitovoiteeseen kiinni. Järven jäällä on täällä keskisessä Suomessa monesti keväällä loistavat hiihtoluistelukelit. Viime keväänäkin menin tuollaisia 25-30 km:n lenkkejä monta kertaa. Mutta kyllä meikäläisen luistelu muuten tukehtuu ylämäkeen.
Luikkarihiihdosta löytyy opetusvideoita vaikka kuinka paljon,kyllä oppii jos vaan viitsii panostaa asiaan.
Jos löytyisi kaveri joka hallitsee luisteluhiihdon ja opettaisi niin ollaan jo pitkällä voiton puolella.
Vanhemmalla iällä homma lähtee melko helposti teknisesti väärään suuntaan ja on vaikea karsia pois jos se on jo mennyt selkäytimeen.
Tuossa kuokassa mistä mainitsit niin saattaa olla että vasen puoli on niin voimakkaasti esillä jolloin oikea puoli jää auttamatta "auki" tehottomine potkuineen.
Eli painopiste liikkuu liikaa vasemmalle jolloin potku on tehoton.
Suurin virhe kuokassa on juuri se että sivuttaisliike on hallitseva,huojutaan puolelta toiselle.
Toinen tekijä on jos alaraajat eivät yhtään jousta ja ollaan suksien päällä kuin rautakanki,polvikulmaa säätelemällä nousun mukaan tämäkin korjaantuu.
Parasta kuokan tehokkuuden kannalta on vasen/oikea työntö joka on joskus vaikea oppia,omalla kohdalla meni kyllä jonkin aikaa sen opetteluun,pääpaino on vieläkin kuitenkin se vasen puoli.
Joku sanoi aikoinaan jos on hyvä tanssija niin luisteluhiihto on helppoa kuin heinän teko.
Kyllä videoita löytyy. Näitä muun muassa olen koettanut katsella ja saada oppia jäämään tuonne pääkoppaan mistä jaloille ja käsille käskyjä jaellaan:
http://www.youtube.com/watch?v=5m23mB_7bzQ
http://www.youtube.com/results?search_query=skate ski techniques saskatoon cadets&oq=skate ski techniques saskatoon cadets&gs_l=youtube.12...28767.81708.0.85556.45.36.0.9.9.0.97.2690.36.36.0...0.0...1ac.1.hg7n36xakWI
Ei tekniikan oppiminen ole ikäkysymys ollenkaan vaan se on asennekysymys tai motivaatiokysymys. Jos perinteisen vuorohiihto sujuu hyvin ilman kahden suksen liukua, niin olen varma, että wassun liuku yhdellä suksella sujuu myös eli tasapaino on kunnossa.
Wassun tasatyöntörytmiä kannattaa harjoitella tasaisella tai loivaan nousuun. Sitten kun rytmi on löytynyt, siirrytään loivaan laskuun ja pidennetään liukua ja siis tasapainoa.
Mogren onkin hiukan hankalampi, koska siinä työnnetään vain toiselle puolelle, jolloin helposti se toinen puoli jää huonommaksi, ellei siihen kiinnitä erityistä huomiota. Sama "ongelma" on kuokassakin.
Viisas tietenkin opettelee molemmat puolet yhtä hyviksi, jolloin puolieron ongelmaa ei pääse syntymään. Tämän kun tiedostaa, niin hiihdosta voi nauttia täysimääräisesti.
Täällä mainittiin, että kuokka olisi raskasta ja vain ylämäkiluistelua varten. Rohkenen olla eri mieltä. Luisteluhiihtoa on takana jo parikymmentä vuotta ja keskimäärin 1000 km vuodessa. Lapissa jopa 50 - 70 km:n lenkkejä. Ja kaikki kuokalla. Kun en osaa mitään muuta. Olen yrittänyt kyllä opetella näitä wassua ja mogrenia, mutta kun ei opi. Joskus muutamia työntöjä menee hyvin, sitten katoaa rytmi. Eppäilen syyksi sitä, että olen täysin epämusikaalinen ja rytmitajuton, mistään tanssistakaan ei ole koskaan tullut mitään. Vika ei ole suksissakaan, niitä on ollut useita ja hyviäkin. Mitä pahaa kuokassa? Tasapuolisesti osaan sen kummallekin puolelle. Edes alkutalvesta aloittaessa ei kipeydy lonkat, ei polvet, ei edes mitkään lihakset. Joten eikun luistelemaan. Menköön miten menee, kunhan hyvälle tuntuu. Turha opetella väkisin eri tyylejä.
Tuskin tuota Mogrenia tarvitsee edes sen kummemmin opetella jos osaa kuokkaa. Kun vauhti lisääntyy esim. loivassa alamäessä niin se kuokkahan menee ihan automaattisesti Mogrenille kun sauvatyöntö tulee hieman myöhemmin kuin potku.
Mitä olen luisteluhiihdon ohjeita eripuolilta katsellut, niin aina korostetaan sitä että "otetaan askel eteen". Onko se askel tarkoitus ottaa kaikilla hiihtotyyleillä, vai ainoastaan siinä kuokassa? Kun katselin noita edellä linkitettyjä videoita, niin ainakin wassussa se jalka tuodaan toisen viereen mistä uusi potku alkaa, eikä siinä oteta mitään askelta eteen.
Itselläni on vastaavia ongelmia vasemman jalan kanssa. Tämä on todellinen ongelma jos latu on paljon hiihdetty ja täten kova. Eli vasen suksi aina lipee ja muljuu miten sattuu ja myös vasen jalka rasittuu jotenkin enemmän eli ei tunnu hyvältä jos joutuu hiihtämään tälläisellä kovalla ladulla. Olen huomannut että muutenkin vasen jalka tulee vähän kuin perässä kun oikea jalka tekee kaiken työn. Myös oikea käsi työntää voimakkaammin kuin vasen. Olen yrittänyt muuttaa luistelua siten että vasemmasta kädestä tulisi se päävoiman antava käsi mutta se menee reisille jo heti alkuunsa. Mitään ideoita?
Samassa veneessä ollan, toisella ongelma oikealla toisella vasemmalla. Itselläni luulisin osan ongelmasta johtuvan ehkä puutteelliseta kunnostakin, mutta jokin kumma tekniikkavirhe sieltä pohjalta löytyy josta täytyisi päästä eroon koska lipeämistä tapahtuu ihan tasaisellakin kuokatessa. Varsinkin ylämäkeen hiihdettäessä tapahtuu aina sakkaus kun suksi lipeää. Yleensähän kun tuollaisia sivulipsumisia tapahtuu niin syytetään löysiä suksia, mutta siitä ei kyllä nyt ole kyse koska sitä lipsumista tapahtuu vain toiselta puolelta. Tehokasta harjoittelua haittaa useasti se että hiihtobaanat ovat suurimman osan ajasta tosi kovia.
Emmepä ole ainoita jotka luisteluhiihdon oppimisen kanssa ovat painineet. Sillä hiihtolehden yhdessä numerossa kertoi eräs erittäin menestynyt naispuolinen veteraanihiihtäjä että neljä vuotta sitten hän alkoi opetella luisteluhiihtoa joka ei meinannut luonnistua sitten millään, kunnes sitten kerran loksahtivat palaset yhtäkkiä kohdalleen ja homma alkoi sujua. Ehkäpä meilläkin sitten joskus?
Riittävän kiertojäykkä suksi voi olla ratkaisu sivulle lipsumiseen. Eli painealueet ulottuvat lähelle keulaa ja kantaa. Suksi on ehkä vähän hitaampi pehmeällä alustalla eikä sovi vesikelille, mutta toimii kovalla alustalla.
Hei Senioriluistelija ja muut joilla lipsuu !
Syy että luistelussa suksi "lipsuu" tai karkaa alta - johtuu siitä että koitetaan ponnistaa sukselta jolla ei ole koko hiihtäjän painoa. ELI: homma menee pileen siinä kohtaa kun lähdetään liukuun ja aletaan siinä liun aikana jo "kaatumaan" tai "kallistumaan" seuraavalle sukselle ennekuin on tehty ponnistusta liukuvalta sukselta. Tällöin ponnistus menee sukseen saakka, mutta koska hiihtäjän paino ei ole sensuksen päällä täysin (vaan kallistuu jo toiselle sukselle), niin eihän se suksi pidä...
Tämä vaivaa todella suurta joukkoa luistelijoita (joillain enemmän toisilla vähemmän). Kaiken takana on huono tasapaino (reeniiä...) ja ehkä jonkun verran hätäilyä, kun on totuttu kuokalla vaappumaan kiireellä eteenpäin niin rauhalliselle liukuvaiheelle ei malteta jäädä.
Tämä varsinkin wassua koskeva tekniikkavirhe korjataan tekemällä aina vain pidempiä liukuja JA tuomalla seuraavaksi vuorossa olava suksi hiihtäjän ALLE, ei siis kaatumalla sen päällä - välttäkää A.kirjoimelta näyttävää menoa... Uuteen liukuun lähdetään ponnistuksen jälkeen (ponnistava jalka on oiennut) ja uuden luikuvan suksen jalka on selvästi koukussa josta se sitten liun aikana oikaisee pikkuhiljaa "puristavan" ponnistuksen - ja vauhti kiihtyyy:-)
Itselle tämä ylös-alas liikkeen oivallus oli aikanaa ratkaisevaa, jonka jälkeen voin sanoa olevani wassulla aika pitelemätön: nousee isotkin mäet ja kulkee kovaa. Ponnistusvaiheen selkeä kropan ja jalan oikaisu on kuin "tankattua liike-energiaa" joka otetaan seuraavassa liukuun lähdössä "astumalla" alas uuden suksen päälle.Liuku lähtee aivanponnsitavansuksen vierestä koska siinä se hiihtäjän painopistekin on... Hiihtäjän tasapainon hallinta on siis kaiken a ja o.
Nykyhiihtäjistä kaunein wassu löytyy ampumahiihtäjä Daria Domrachevalta - on kuin tanssia ja vielä MC:n nopein likka.Katsokaapa siitä mallia. Hiihdon MC:llä tuntuu suunta olevan "powerhiihdossa", ei edes aina näytä sujuvalta kun voimalla runnotaan.
Sitä Domrachevan luistelua olen itsekkin ihastellut. Ei mitään hosumista missään vaiheessa ja matka joutuu tosi vikkelästi. Eli kyllä oppia löytyy noita hiihtäjiä katselemalla. Kunhan nyt vain saa niskastaan sen apinan joka estää opin perille menon.
On se Domrachevan hiihto hienonnäköistä. Mutta pitää muistaa, että siinä menee ammattilainen, joka on tehnyt samaa hommaa jo pitkälti yli 10 vuotta.
Kun me 50 ikäiset lähdemme ensi kertaa kokeilemaan luisteluhiihtoa, niin ei se ole eikä siitä tule samannäköistä. Kyllä se vaappumiseksi vaan tuppaa jäämään.
Olen vaihtelevalla menestyksellä koettanut kuokkia niillä opeilla joita olen televisiosta ja netistä löytänyt. Nyt kun aloin lukea Anttilan ja Roposen kirjaa niin meinasin pudota totaalisesti kartalta.
Perusluistelusta siellä sanotaan mm.: "mutta kädet tekevät työtä toisin kuin mogrenissa hieman epäsymmetrisesti potkusuksen puoleisen sauvan ollessa edempänä. Johtava sauva iskeytyy lumeen yhtäaikaisesti potkaisevan suksen kanssa”. Voiko asia olla tosiaan noin? Itse hiihdän sitä kuokkaa, paljolti varmasti vasenkätisyydestäni johtuen siten, että vasen käsi on edellä ja sauva tulee lumeen yhtä aikaa vasemman suksen kanssa ja potku tapahtuu oikealla jalalla ja sitten se työnnötön potku vasemmalla. Tuolla kirjassa sanotaan vielä että yleensä työnnöttömän puolen potku on tehottomampi. Minulla on juuri päinvastoin vasemman jalan potku on parempi kuin tuon oikean jalan joka aina meinaa hieman livetä sivulle.
Onko minulla mennyt baletti totaalisesti sekaisin tämän asian kanssa?
Totta kai sun vasemman puolen potku on parempi, koska sille tulee työntökin. Sun oikean jalan potku on työnnötön. Näin se vain menee, jos tuot etummaisen vasemman sauvan yhtä aikaa maahan vasemman suksen kanssa.
Tietysti on mahdollista, että saat sössittyä työnnön johonkin puoliväliin. Se onnistui minulta mainiosti kun heikompaa puolta harjoitin.
Mites tänä linkki toimii. Kaveri potkaisee oikealla ja työntöä ei ole mukana.
http://www.crosscountryalaska.org/photos/main.php?g2_view=core.DownloadItem&g2_itemId=4722&g2_serialNumber=2
Tuossa videossa kuokitaan samalta puolen kuin mitä meikäläinenkin yrittelee: http://www.youtube.com/watch?v=U6muqKdzn7k
Eli vasen suksi ja sauvat tulevat maahan yhtäaikaaja ja potku tulee oikealla jalalla.
Eihän siinä toimita niin kuin siinä kirjassa jossa sanotaan että sauva tulee maahan yhtaikaisesti potkaisevan suksen kanssa, sillä videossahan potkaistaan oikealla suksella.
Sokeako olet? Vasemmalta puolelta työnnetään samaan aikaan kun vasemmalla potkaistaan. OIkean puolen potku on työnnötön.
11 5: miksi ei voi kommentoida ystävälliseen sävyyn, en usko että edellinen pahuuttaan jätti ymmärtämättä ? Tämä töykeys vaivaa tosin monia muitakin kirjoittajia.