J.P. Roos ja Leeni Ikonen ovat jo vuosia ihmetelleet sijaisperhevalmennusten lastensuojelu- ja perustuslain vastaisia sisältöjä ja asenneongelmia. Valtio ja RAY ovat rahoittaneet esim. Pelastakaa Lapset ry:n , SOS-lapsikylän ja Pesäpuu ry:n PRIDE- koulutuksia, jotka hyväksyvät Suomen lastensuojelulain vastaiset lasten ja biologisten vanhempien vieroituksen, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.
Tässä asianajaja Leeni Ikosen kommentti näistä 24h kestävistä vaarallisista ja lapsen edun vastaisista pikakoulutuksista:
"1.1.2008 voimaan tulleen uuden lastensuojelulain uusin muutos teki perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon (316/2011). Tällä lakimuutoksella maamme hallitus ja eduskunta tekivät tärkeän linjauksen, joka heikentää entisestään vanhemmuutta ja vanhempien asemaa suomalaisen lapsen elämässä.
1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain muutokset, lastensuojeluilmoituksen kynnyksen alentaminen, asiantuntijuuden korostaminen yhdistettynä varhaisen puuttumisen leimaamispyrkimyksiin olivat lähtölaukaus vanhempien kasvatusvallan murenemisesta. Ne ovat mahdollistaneet viranomaisten keskinäisen asioinnin ohi lapsen vanhempien ja samalla vaikeuttaneet vanhempien mahdollisuuksia ottaa vastuuta lapsestaan.
Perhehoitolinjaus mahdollistaa tulonsiirrot lapsen omasta perheestä toiselle, jota nimitetään sijaisperheeksi. Lain valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavina olivat lakia laadittaessa mm. sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kansanedustaja Aila Paloniemi (Perhehoitoliitto ry:n puheenjohtaja), lapsiasiavaltuutettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja, Valviran edustaja, aluehallintoviraston edustaja, sosiaalitoimen virkamiehiä, Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtaja, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja, yliopiston professori ja oikeustieteen tohtori sekä viisi sijaishuoltoa tarjoavaa yhteisöä.
Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin.
Puutteellinen lainvalmistelu johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe? Se päätti, että tavallisesta äidistä ja tavallisesta isästä voidaan pikakoulutuksella luoda ylivertainen vanhempi, joka saa yhteiskunnan kaiken tuen.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon mukaan valtakunnallisia sijaisperheiden rekrytointikampanjoita tulee jatkossakin toteuttaa ja että niitä tulee rahoittaa valtion varoista. Näitä kampanjoita on sittemmin toteutettu laajasti.
Suomi panostaa massiivisesti sijaisperheisiin ja näiden jaksamiseen. Mitä saataisiin perheille, jos hallituksen esityksen mukaiset kustannukset, noin 17 000 000 euroa, suunnattaisiin tavallisten lapsiperheiden hyväksi?
Perhehoidon lisääntymisen myötä myös lasten ja vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.
Lastensuojelun työntekijän lakiin kirjattu velvoite on ohjata sijaisperheitä hyväksymään jaettu vanhemmuus ja toimimaan perheen jälleen yhdistämistavoitteen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, ettei lastensuojelun työntekijän tule hyväksyä sijaisperheen pyrkimyksiä omia lapsi itselleen. Sijaisperheen tulee toimia niin, että sen työ muuttuu tarpeettomaksi ja lapsi voi palata kotiinsa.
Yhteydenpidon rajoittamisasioissa ei tosiasiallisesti ole olemassa tehokkaita oikeussuojakeinoja, koska valitusasioiden käsittelyaika on pitkä ja hallinto-oikeudet yleensä hyväksyvät tehdyt rajoitukset. Kyse on lapsen vapauteen sekä lapsen ja vanhemman perhe-elämään kajoavista toimista, joiden osalta lainsäädännön puutteet tulisi pikaisesti korjata.
Suomen valtio on saanut lukuisia langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta koskien lastensuojelun vieroittavia toimia.
Huolimatta langettavista tuomioista lastensuojelun työkäytännöt näyttävät edelleen toimivan lapsen edun vastaisella tavalla. Kun lapsen tapaamiset läheistensä kanssa rajataan perusteetta, toimitaan perheen jälleen yhdistämisen periaatteen vastaisella tavalla.
Liian yleinen on nykyinen käytäntö, jossa sosiaaliviranomainen jo lähtökohtaisesti päättää olla pitämättä alkuperäisen perheen jälleenyhdistämistä vakavana vaihtoehtona lähtien sen sijaan siitä olettamasta, että lapset olivat pitkäaikaisen huostassapidon ja sijaiskotiin sijoittamisen tarpeessa."
Leeni Ikonen/ kirjoitukset/vieroitusta
Tässä asianajaja Leeni Ikosen kommentti näistä 24h kestävistä vaarallisista ja lapsen edun vastaisista pikakoulutuksista:
"1.1.2008 voimaan tulleen uuden lastensuojelulain uusin muutos teki perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon (316/2011). Tällä lakimuutoksella maamme hallitus ja eduskunta tekivät tärkeän linjauksen, joka heikentää entisestään vanhemmuutta ja vanhempien asemaa suomalaisen lapsen elämässä.
1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain muutokset, lastensuojeluilmoituksen kynnyksen alentaminen, asiantuntijuuden korostaminen yhdistettynä varhaisen puuttumisen leimaamispyrkimyksiin olivat lähtölaukaus vanhempien kasvatusvallan murenemisesta. Ne ovat mahdollistaneet viranomaisten keskinäisen asioinnin ohi lapsen vanhempien ja samalla vaikeuttaneet vanhempien mahdollisuuksia ottaa vastuuta lapsestaan.
Perhehoitolinjaus mahdollistaa tulonsiirrot lapsen omasta perheestä toiselle, jota nimitetään sijaisperheeksi. Lain valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavina olivat lakia laadittaessa mm. sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kansanedustaja Aila Paloniemi (Perhehoitoliitto ry:n puheenjohtaja), lapsiasiavaltuutettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja, Valviran edustaja, aluehallintoviraston edustaja, sosiaalitoimen virkamiehiä, Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtaja, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja, yliopiston professori ja oikeustieteen tohtori sekä viisi sijaishuoltoa tarjoavaa yhteisöä.
Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin.
Puutteellinen lainvalmistelu johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe? Se päätti, että tavallisesta äidistä ja tavallisesta isästä voidaan pikakoulutuksella luoda ylivertainen vanhempi, joka saa yhteiskunnan kaiken tuen.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon mukaan valtakunnallisia sijaisperheiden rekrytointikampanjoita tulee jatkossakin toteuttaa ja että niitä tulee rahoittaa valtion varoista. Näitä kampanjoita on sittemmin toteutettu laajasti.
Suomi panostaa massiivisesti sijaisperheisiin ja näiden jaksamiseen. Mitä saataisiin perheille, jos hallituksen esityksen mukaiset kustannukset, noin 17 000 000 euroa, suunnattaisiin tavallisten lapsiperheiden hyväksi?
Perhehoidon lisääntymisen myötä myös lasten ja vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.
Lastensuojelun työntekijän lakiin kirjattu velvoite on ohjata sijaisperheitä hyväksymään jaettu vanhemmuus ja toimimaan perheen jälleen yhdistämistavoitteen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, ettei lastensuojelun työntekijän tule hyväksyä sijaisperheen pyrkimyksiä omia lapsi itselleen. Sijaisperheen tulee toimia niin, että sen työ muuttuu tarpeettomaksi ja lapsi voi palata kotiinsa.
Yhteydenpidon rajoittamisasioissa ei tosiasiallisesti ole olemassa tehokkaita oikeussuojakeinoja, koska valitusasioiden käsittelyaika on pitkä ja hallinto-oikeudet yleensä hyväksyvät tehdyt rajoitukset. Kyse on lapsen vapauteen sekä lapsen ja vanhemman perhe-elämään kajoavista toimista, joiden osalta lainsäädännön puutteet tulisi pikaisesti korjata.
Suomen valtio on saanut lukuisia langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta koskien lastensuojelun vieroittavia toimia.
Huolimatta langettavista tuomioista lastensuojelun työkäytännöt näyttävät edelleen toimivan lapsen edun vastaisella tavalla. Kun lapsen tapaamiset läheistensä kanssa rajataan perusteetta, toimitaan perheen jälleen yhdistämisen periaatteen vastaisella tavalla.
Liian yleinen on nykyinen käytäntö, jossa sosiaaliviranomainen jo lähtökohtaisesti päättää olla pitämättä alkuperäisen perheen jälleenyhdistämistä vakavana vaihtoehtona lähtien sen sijaan siitä olettamasta, että lapset olivat pitkäaikaisen huostassapidon ja sijaiskotiin sijoittamisen tarpeessa."
Leeni Ikonen/ kirjoitukset/vieroitusta
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sijoituksia hoitavat puutteellisesti koulutetut/ epäpätevät ja vailla vastuu- ja korvausvelvoitteita virheistään toimivat sosiaalityöntekijät, jotka tuntevat huonosti lastensuojelulakia ja sijoituspäätökset käsitellään- ei fair trial- oikeudenkäynnissä- vaan hallinto- oikeudessa, joka vahvistaa kumileimasimen varmuudella kaikki hakemukset. Kun vielä sijaishuoltoa ei tutki eikä valvo kukaan, ei olekaan ihme, että:
Osalle sijaisperheistä ei anneta lainkaan valmennusta
"Vastaajista kuitenkin viisi ilmoitti, että heidän alueellaan vain puolet tai alle puolet uusista sijaisperheistä saa PRIDE-valmennuksen. Muut perheet valmennetaan perhekohtaisesti tai he jäävät valmentamatta."
http://www.pesapuu.fi/media/uploads/dokumentit/lehdet/tiedote_3_08_netti.pdf
Sijaisvanhempi arvioi itse valmiutensa sijaisvanhemmuuteen!
"Perheiden pitää pystyä itse arvioimaan, onko heillä valmiuksia sijais- tai adoptiovanhemmaksi. Näin päästään parhaaseen tulokseen, korostavat kehittä-mispäällikkö Paula Männikkö ja kehittämispäällikkö ja sijaisvanhempi Sirpa Yli- Rekola Pesäpuu ry:stä."
Kouluttajien kirjaamat itsearvioidut vahvuudet- ja PRIDE on suoritettu!
"Perhe tekee valmennuksen aikana arviointia omista vahvuuksistaan suhteessa valmiuksiin. Kouluttajat kirjaavat arvioinnissa perheiden valmiudet suhteessa sijaisvanhemmuuteen. Arviointiin kirjataan perheen vahvuudet ja voimavarat sekä mahdolliset lisäkoulutuksen tarpeet ja se käydään läpi yhdessä perheen kanssa. Perhe saa todistuksen kurssin käymisestä. Mikäli kouluttajat ja perhe ovat yhtä mieltä siitä, että perheellä on valmiuksia ja halua ryhtyä sijaisperheeksi, perhe on suorittanut PRIDE – valmennuksen hyväksytysti."
http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/d8557300459e2c2a8faebfc170f3978d/pride_valmennus.pdf?MOD=AJPERES
Sijaisperheiden lainsäädäntökoulutus ja velvollisuus- osio jää joskus pitämättä!
"PRIDE-valmennuksen osa on niin kutsuttu 9. tapaaminen, jossa käsitellään perhe- hoitajan asemaa ja velvollisuuksia sekä perhehoidon lainsäädäntöä. Perhehoito- liitto vastaa kouluttajien koulutuksesta 9. tapaamisen osalta . Tapaamisessa käsitellään myös perhe- hoitajan velvollisuudet ja vastuut. Valitettavasti tapaamista ei järjestetä kaikkialla."
http://www.perhehoitoliitto.fi/julkaisut/phlehti3_12/pride.pdf
Oletus traumatisoituneesta lapsesta- sijaisvanhemmat vailla lapsen taustatietoja ja huostaanottosyytä
"Monet sijaisvanhemmista kokivat saaneensa lapsesta liian vähän tietoa ennen sijoitusta. He olisivat halunneet tietää enemmän sijoitetun lapsen taustasta, traumoista, oppimisvaikeuksista sekä käyttäytymisen ongelmista.
Sosiaalityöntekijöiden ja muiden ammattilaisten vaihtuminen oli tuonut tiedon katkoksia sijaislasten asioissa.
Lähes puolella sijaisvanhemmista huonot suhteet lapsen läheisiin- ilman tietoa velvoitteesta varmistaa lapsen läheissuhteiden jatkuvuus
"Muiden kanssakäyminen oli niukkaa tai ja jopa tulehtuneita suhteita sisältävää. Joskus lasten sukulaisten suuri määrä, vilkas kanssakäyminen ja erilaiset kasvatuskäytännöt kuormittivat sijaisvanhempia.
http://www.perhehoitoliitto.fi/julkaisut/phlehti6_09/phlehti_6_2009_tuki.pdf
Oletuksena adoptio- oikeus- sijaisvanhemmilla ei ole tietoa, että ls-lain mukaan sijoituksessa tulisi pyrkiä bioperheen jälleenyhdistämiseen
"Yhteistyötä biologisten vanhempien kanssa saattoi vaikeuttaa myös sijaisvanhemman voimakas kiintymys sijoitettuun lapseen ja toive adoptiosta."
Lapsen vastustus sijaisperheen ( usein laittomia) käytäntöjä kohtaan tulkitaan bioperheen suojelun ja huolenpidon puutteeksi!
"Jotkut lapset, joita ei ole suojeltu tai joista ei ole huolehdittu, eivät aluksi hyväksy tai ymmärrä ponnistelujanne."
http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/d8557300459e2c2a8faebfc170f3978d/pride_valmennus.pdf?MOD=AJPERES
Huostaanotettuja lapsia ei sijoiteta sukulaisperheisiin, vaikka ls-laki vaatii sukulaissijoitusmahdollisuuksien selvitystä ja uuden ls- lain piti vahvistaa sukulaisten asemaa.
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/lehdet-huostaanotetut-paatyvat-sukulaisille-harvoin/1273418
Sijoitettuja lapsia ei palauteta biologisille vanhemmilleen.
http://www.studio55.fi/oikeusjakohtuus/artikkeli.shtml/1599141/harva-sijaislapsi-palaa-biologisille-vanhemmilleen
"Asiantuntijat ovat havainneet, että suomalaisen lastensuojelun suunnittelua vaivaa tieteellisen tutkimustiedon puute; sen sijaan toimenpiteet perustuvat uskomuksille, ennakkoluuloille, teorioille, mutta ei tosiseikoille.
Asiantuntijoita huolettaa erityisesti se, että tässä jaottelussa lasten suojelun kohde, lapsi, voi jäädä kokonaan vaille suojelua joutuen elämään koti-ikävissään ilman hoivaa ja huolenpitoa. Sijaisvanhempien pikakoulutus näet tuottaa sekä sijaisvanhemmille että perheessä asuville lapsille miltei täydellisen koskemattomuuden eikä pikakoulutettujen toimintaan yleensä puututa."lainaus knuutilaki/kirjoitukset/ parhaat asiantuntijat
Lastensuojelun keskusliiton Kumppanuudet sijaishuollossa- tutkimuksen mukaan sijaishuoltopaikkojen valintaa ei ratkaise sijoitettavan lapsen- vaan kuntien ja sosiaalityöntekijöiden etu ja tarpeet. Odotettavissa on, että tulevaisuudessa sijaishuoltopaikan valinta perustuu entistä useammin vanhaan huutolaisperiaatteeseen eli hintaan. Lapset siis saa se kuka heidät lupaa halvimmalla hoitaa. Siis kuka tahansa muu paitsi lapsen omat biologiset vanhemmat ja sukulaiset.
* Sijaishuoltopaikan valinta ei perustu lapsen etuun vaan kuntien ja sosiaalityöntekijöiden näkemyksiin ja etuihin.
*Liki puolessa (48,5 %) sijaisperheistä asui sijoitettuna yksi lapsi tai nuori. Seitsemän kymmenestä (70,7 %) vastasi, että heidän kanssaan ei asu alle kouluikäisiä biologisia lapsia. "
Lähes puolessa sijaisperheistä ei siis ole minkäänlaista valvontaan ( AVI ja sosiaalityöntekijät eivät ehdi valvoa).Yksin perheessä elävän sijoitetun voi olla todella vaikeaa, ellei mahdotonta todistaa väärinkäytöksiä.
*Vastausten perusteella on edelleen paikoin epäselvää, kuka varmistaa ja millä tavalla, että lapsi saa tarpeitaan vastaavat palvelut sijaishuoltopaikassa.
*Käytännössä ainoastaan noin neljänneksessä sijaishuoltopaikoista voitiin todeta, että kaikille heillä sijoitettujena olevien lasten vanhemmille oli tehty asiakassuunnitelma. Sijaishuoltopaikat eivät ole tietoisia siitä, mitä lasten biologisten kanssa tehtävä vanhemmuustyö pitää sisällään.
http://www.lskl.fi/files/935/Sadoissa_verkoissa_sukkulointia_Kumppanuudet_sijaishuollossa.pdf
Sijaisperheitä ei valvota
"Erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissain tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille."
Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010
Myös Ruotsin sijaishuoltojärjestelmä perustui pääosin perhesijoituksiin ja perhehoitoon- ja pahaa jälkeä tuli:
http://www.sou.gov.se/vanvard/dokument/SammanfattningDelrapportENG.pdf
"Ruotsin valtion tekemän sijaishuollon selvityksen mukaan:
Vajaa 90 % haastatelluista kertoi koulunkäyntiin ja terveydenhuoltoon liittyviä laiminlyöntejä tapahtuneen.
Runsas ¾ haastatelluista kertoi muusta fyysisestä väkivallasta, mm. kasvoille lyöminen, korvapuustin antaminen, retuuttaminen, töniminen, potkiminen, polkeminen, nipistäminen.
Lähes puolet haastatelluista kertoi, että sijaisisä, sijaisäiti, laitosten henkilökunta, muut nuoret, sijaisperheen sukulaiset tai tutut ovat tehneet heille seksuaalista väkivaltaa.
Ruotsalainen selvitys tuotti samankaltaista tietoa kuin Norjan, Australian, Irlannin ja Kanadan tutkimuksissa on saatu.
Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että lapset ovat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät on otettu huostaan.
Selvitysmiehet esittävät toimenpiteitä, jotta tulevaisuudessa voitaisiin estää sijaishuollossa tapahtuva kaltoinkohtelu. Se ehdottaa, että jokaisella sijoitetulla lapsella tulisi olla sijaishuoltoa tarjoavasta tahosta riippumaton vastuuhenkilö. Hänen tulisi käydä lapsen luona vähintään neljä kertaa vuodessa ja tavata hänet kahden kesken.
Tutkimuksessa kiinnitettään huomiota myös siihen, ettei sosiaaliviranomainen noudata lakeja ja säännöksiä. Tämän korjaamiseksi on säädettävä seuraamuksista, joita laiminlyöjävirkamieheen kohdistetaan."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/22-varastettu-lapsuus-kaltoinkohtelututkimus
Nyt Suomi on kopioinut ja vahvistanut lainsäädäntöönsä saman mallin- tietysti haastattelematta asiakkaita tai tutkimatta tähänastisten perhesijoitusten olosuhteita tai vaikutuksia. Nykyinen perhehoitolaki tuotettiin pitkäaikaisen lastensuojelukriisin luoneiden tahojen toimin- ja yksinomaan heidän näkemykseensä turvautuen.
Ruotsalaisen perhehoidon jälkipuintia:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/ruotsalaisessa-kasvattikodissa-tuhoutunut-lapsuus-voiko-yhteiskunta-ostaa-sen-takaisin
Johannes Remy ihmettelee miksei sijaisperheitä seulota seksuaali- ja väkivaltarikollisten varalta:
http://www.johannesremy.com/blogi/?k=lastensuojelu
Kokemus suomalaisesta sijaisperhesijoituksesta:
http://www.studio55.fi/tositarina/artikkeli.shtml/1305366/lauri-joutui-sijaisperheessa-lapsityovoimaksi