Sairaudentunto

Miten määritellään sairaudentunto skitsofreniassa? Ilmeisesti oletetaan että pelkkä "joo taitaa mulla jokin sairaus olla" ei riitä eikä myöskään pelkkä sairauden hyväksyminen diagnoosin perusteella sillä tämä ei ole monien mielestä oikeaa sairaudentuntoa. Myöskin mantrat ja itselleen uskottelu olevansa sairas ei auta paranemiseen millään tavoin.

Ihan vaan sen takia että sairaudentuntoisilla on kuulema huomattavasti parempi ennuste parantua. Onko niin että henkilö joka tulee sairaudentuntoiseksi herää harhoistaan ja ymmärtää samantien olleensa sairas koko ajan. Tässä mielessähän mielisairaus on täyttä totta eikä kemiallista epätasapainoa ole koskaan ollutkaan. Itselläni on ollut nimittäin psykoosi jo viisi kuukautta ja joka päivä olen pelännyt että saan jo alkaa uskoa olevani skitsofreenikko tai että sairauteni on kehittymässä siksi. Mutta tänä päivänä olen alkanut ymmärtää miten sairas olen, en pelkästään siksi että häpeän käytöstäni vaan siitä lähtien kun aloitin taas opiskelun ja olemisen ihmisten seurassa tajusin että olen täysin yksin omien harhojeni kanssa, ettei maailma ole vääristynyt vaan minä itse olen. Mieleni on koko ajan hyökkäillyt todellisuutta vastaan ja kuihduttanut minut. Tänään kokemani normaali oireeton päivä on ollut kuin näkisi vihdoin valoa syvän kuilun yläpuolella. Tähän mennessä en ole pystynyt erottamaan todellisuutta omista impulsseistani ja tuntemuksistani. Olen pitänyt niitä todellisuuteen kuuluvina merkityksettöminä asioina. Minulla on kyllä ollut rankka elämä, traumaattisia kokemuksia ja järkytyksiä mutta syytän itseäni sairaudestani, olen siihen itse syyllinen jollain tavalla ja se on varma.

Tämä on ihan oikeasti vakava sairaus, älkää uskoko lääkäreitä ja omia outoja tuntemuksia vaan hyväksykää mielisairaudet ja sekoaminen oikeiksi. Teidän ei tarvitse uskoa niitä tosiksi eikä kukaan oikeasti niitä elämäänsä ansaitse. Skitsofreenikkojen on jo ymmärrettävä tilansa vakavuus ja miten eksyksissä heidän henkensä ovat.