Alistettuna 4

Nanna kirjoitti:

Aamulla Minna heräsi kahvin tuoksuun.
Hän venytteli jäsenensä, ja nousi ylös.
Hän suunnisti kylpyhuoneeseen, joka sijaitsi vierashuoneen vieressä.

Matkalla hän mietti viime yötä. Hän ei ollut koskaan tuntenut mitään sellaista. Pasin kanssa nautinto oli niin ykspuolista. No miki hän Pasia ajattelee, hän oli vihdoin päässyt pois, eikä mene takaisin. Hän ei tuhlaisi enää yhtäkään ajatusta Pasiin ja Pasin ongelmiin.

Will oli kaikkea, mitä nainen voisi toivoa.
Hän oli komea, huomaavainen ja erittäin karismaattinen.

Kylpyhoneeseen päästyä, Minna katsahti peiliin.
Se oli kaikkea muuta, kuin kaunis näky. Hänen silmänsä olivat turvonneet, iho punoitti ja mustelmia oli kaikkialla. Will oli pitänyt häntä silti kauniina, ainakin viimeyönä.
Minna siistiytyi ja vaihtoi valkoisen aamutakin ylleen.

Talo oli niin suuri, että Minna hortoili ainakin viisi minuuttia, ennen kuin löysi keittiön.

Minnan oli pakko hymyillä näylle. Will hääräsi keittiössä kun mikäkin kanaemo.
Keittiön pöydän päällä oli tarjotin täynnä ruokaa.
Minnan huomatessaan Will hymyili.
- Hei kaunokainen. Ajattelin, että haluaisit syödä sängyssä, mutta liity toki seuraan. Will sanoi ja virnisti.

Minna istuutui pöydän ääreen.
- Paistoin kananmunia ja pekonia, toivottavasti et ole kasvissyöjä....
- En toki...Tuossa on paljon syötävää...
- Niin. Huomasin, että olet vähän hintelä.
- En ole hintelä!
- No miten vain... Käydään pöytään.
Will istahti Minnaa vastapäätä.
Hän ei ollut huomannut, miten kaunis Minna oli, varsinkin päivänvalossa.
Miettiessään viimeyötä Willin oli pakko hymyillä.
Minna huomasi hymyn, ja punastui.
Keittiössä oli hiljaista, liiankin hiljaista.
Will huomasi hiljaisuuden käyvän kiusalliseksi.
- Siitä viimeyöstä... Will aloitti
- Niin?
- Se ei ollut oikein.
- Mitä tarkoitat?
- Tuntuu, että olisin käyttänyt sinua hyväkseni... En olisi saanut...
- Älä viitsi Will. Olimme molemmat mukana siinä.
- Se ei saa toistua. Will sanoi vakavasti.

Minna ei keksinyt enää mitään sanottavaa. Ehkä hän oli väärässä. Ehkä Will oli samanlainen kuin Pasi.
- Menen tänään varaamaan hotellihuoneen.
- Ei sinun tarv... Taskoitan, että ei sinun vielä tänään tarvitse lähteä.
- En voi jäädäkkään.
- Miksi et?
- En halua, että minusta on vaivaa...
- Se on sitten päätetty, jäät tänne. Will sanoi ja hymyili.

Aamupalan syötyään Minna istui vielä hetken pöydässä. Hän ei ollut ikinä ollut vastaavassa tilanteessa, eikä hän tiennyt mitä tehdä.
Will lupasi huolehtia hänestä, kunnes hän paranisi, mutta mitä sitten...Mihin hän menisi...

Will palasi pöytään vakavan näköisenä.
- Tänään vien sinut lääkäriin.
- Miksi? En minä ole sairas.
- Katso itseäsi. Olet täynnä ruhjeita. Anna lääkärin tutkia sinut.
Minna mietti asiaa. Hän oli unohtanut yhden tärkeän seikan... Hän voisi olla raskaana.
- No sitten minä tulen, mutta vain tarkastukseen.
- Hyvä. Will sanoi ja hymyili.
- Lähdemme heti, kun olet valmis.

Minna poistui pöydästä, ja meni pukemaan.
Hänellä ei ollut paljon vaatteita, osat olivat jääneet Pasin luokse, mutta niitä hän ei hakisi.

hetken mietittyään Minna päätyi farkkuihin ja punaiseen toppiin. Minna ei ollut koskaan ennen käyttänyt toppia, koska pelkäsi Pasin saavan siitä uuden aiheen haukkua ja hakata häntä.

Ovelta kuului koputus. Will kysyi oliko hän jo valmis. Minna avasi oven Willille.
- Vau! Oletpa sinä kaunis.
Minna nyökkäsi.
- Olemmeko lähdössä vai emme? Minna kysyi, ja lähti harppomaan kohti ovea.
Will seurasi Minnaa, ja sulki makuuhuoneen oven perässään.

- Lääkäri on vanha tuttuni. Hän on erittäin mukava.
Minna nyökkäsi.

Willin urheiluautolla matka taittui niin nopeasti, ettei Minna ehtinyt katsoa maisemia kuin hetken.

Punainen urheiluauto pysähtyi, samalla pysähtyi Minnan sydänkin hetkeksi. Entä jos hän olisi raskaana... Tai vielä pahempaa, jos hänellä olisi jokin tauti...

Will huomasi Minnan kauhistuneen katseen, ja tarrasi hänen käteensä.
- Mennään.

Hetkeksi Minna unohti huolensa, ja keskittyi vain siihen hetkeen.

He astuivat lääkärin vastaanotolle. Odotustilassa oli vain muutama ihminen Minnan liäksi. Will istahti hänen viereensä odottamaan.

- Minna Kallio. Nuori vaalea nainen sanoi.
Minna nousi ylös ja lähti kävelemään kohti huonetta.

- Pirjo Kumpu. Nainen esittäytyi.
-Tulitte tänne siis tarkistukseen?
- Kyllä.
- No käykää riisumassa päälivaatteet kopissa.

Minnan sydän löi niin nopeasti, että hän hädin tuskin ehti hengittää.
Hän riisui vaatteensa ja astui kopista.

- tehän olette ihan mustelmilla. Mistä ne ovat tulleet? Nainen kauhisteli
- Entin mieheni pieksi minut. Minna sanoi pala kurkussa.
- No hyvä, että entinen. Katsotaampas näitä ruhjeita.

Kun nainen oli tutkinut Minnan, hän käski Minnan istumaan.

- Eli... Vammat ovat lieviä. Annan sinulle antibiootti kuurin. Verensokeri on aika alhainen, syöthän hyvin?
- Kyllä.
- Haluaisitko puhua jonkun kanssa?
- Mistä?
- Tästä pahoinpitelystä.
-En. Asia on kunnossa.
- No onko sinulla jotain kysyttävää?
Minnan sydän jyskytti yhä lujempaa.
- Haluaisin tietää... Olenko raskaana.
Nainen katsoi Minnaa tyrmistyneesti.
- Kyllä se onnsistuu.

Minna toivoi, että tulos olisi negatiivinen, hänestä ei ollut äidiksi.

Puoli tuntia kului, ennen kuin nainen palasi tulosten kanssa.
- Tulos on positiivinen, Onneksi olkoon.

Minna katsoi naista tyrmistyneesti. Hänestä tulisi äiti... Äiti... Se sana soi hänen päässään. Hän oli 27 vuotias, ei hän ollut valmis.

- Onko tulos varma?
- Verikokeissa tulos on täysin varma.
Minna hymähti tahtomattaan. Pasi ei koskaan saisi tietää tästä, ei koskaan.

Minna pukeutui, ja lähti.
Will odotti häntä odotushuoneessa. Hän kauhistui kun näki Minnan ilmeen. MInnan kasvot olivat valkoiset kuin lakana..

- Minna mikä hätänä?
Minna ei vastannut, vaan käveli kohti Ulko-ovea.
Will juoksi Minnan perään, mutta Minna ei ollut huomaavinaankaan häntä.
Will tarttui häntä olkapäistä ja käänsi hänet itseensä päin.
- Minna oletko kunnossa?
Kun Minna ei vastannut hän päästi irti.
Minna kääntyi ja lähti kävelemään kohti ovea.
Puolivälissä matkaa hän pysähtyi. Maailma alkoi pyöriä hänen päässään, kaikki sumeni.

Will syöksyi Minnan luokse, ja sai juuri ja juuri tämän kiinni, Minna pyörtyi.

Will nosti Minnan syliinsä ja huusi lääkäriä.
Kaksi mies puolista lääkäriä juoksi Willin luo.
He nostivat Minnan paareille.

- Neiti! neiti! Kuuletteko?
Minna kuuli, muttei pystynyt vastaamaan.

Minna vietiin paareilla valkoiseen huoneeseen.
Will ei päässyt huoneeseen, joten hän odotti ulkopuolella.

Tunti kului, ja Will odotti yhä.
Minnaa aiemmin hoitanut nais lääkäri käveli hänen luokseen.

- Minna on ihan kunnossa. Raskaus selvästi alensi hänen verensokeriaan, ja siksi hän pyörtyi. Vauva on ihan kunnossa.

Will katsoi naista ymmällään. Oliko Minna raskaana? Hän ei voinut ymmärtää. Lapsi ei ainakaan ollut hänen.

- Saanko mennä katsomaan häntä?
- Olkaa hyvä vain. Nainen vastasi ja osoitti huonetta.


Minna nukkui niin levollisesti, ettei Will halunnut herättää häntä.

Vaikka Minna nukkui, hän tunsi miehen läsnäolon.
Willin tuoksu, Willin lämpö... Minna tunsi sen kaiken.
Hän avasi silmät nähdäkseen oliko se totta.

- Minna?
-mmm?
- Oletko kunnossa?
- Olen.
- Olin niin huolissani sinusta...
Sen sanottuaan Will hivutti kätensä Minnan vatsalle.
- Oletko tosiaan raskaana?
- Olen... Anteeksi etten kertonut sinulle, mutta en ollut varma.
- Ymmärrän, ja olemme tunteneet vasta kaksi päivää...

Minna katsoi Willin silmiin...
- Se voisi olla enemmänkin kuin kaksi päivää...
- Voisiko?
- Kyllä... Jos jaksat minua...9 kuukautta... Voin olla aika hankala.
- Kysymys kuuluu jaksatko sinä minua?
Minäkin osaan olla hankala...

Sen sanottuaan Will siirsi peittoa. Hän suuteli Minnan vatsaa kaikella rakkaudellaan. Minna tunsi sen.

Will suuteli Minnaa alemmas... ja alemmas... Kunnes hän suuteli Minnan herkimpää kohtaa.
- Oletko tehnyt sitä sairaalassa? Will kysyi.
- Tehdään historiaa. Minna sanoi ja veti Willin päällensä.
- Tämähän on vaarallista. Will sanoi ja suuteli Minnaa.

Se oli maailman pisin suudelma, tai siltä Minnasta tuntui...






No se jako oli siinä...
Pakko vielä kysyä... Jatkanko?
:)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä