Tänään taas heräsin epämääräiseen ahdistukseen. Aika ajoin huomaan olevani niin pahansuopa ja inhottava ihminen kuin vain voi. Uskon, että kaikki -hyvä ja paha- palaa takaisin. Toisaalta sitä on tullut oltua niin ilkeä ja itsekäs, että pelottaa. Sitä yrittää pitää mielessä kaikki hyvän elämän ohjeet, mutta oma itsekkyys ja ylimielisyys nostavat päätään. Oppiikohan sitä koskaan elämään tavalla, jolla ei loukkaisi muita eikä itseään? Masentaa...
Ajatuksia
Kuunsuru
3237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juuri ajattelin samaa!
En saanut tänään edes pientä lohtua käveltyäni lehtimetsän lävitse, kuten usein muulloin vastaavissa tilanteissa teen.
Tuntui kuin koko Gaia olisi ollut välinpitämätön olemukselleni.
Ahdistusta itse kullakin. Minä osaan kyllä nimetä omani, mutta sen syy vaikuttaa kuitenkin jotenkin turhalta. Niinpä sitten kirjoitin paperille toivomuksen tulevaisuudesta: "jos vain jonain päivänä voisin sanoa nuorempana murehtineeni tällaisia asioita, mutta sittemmin oppineeni käsittelemään niitä toisin". Tosiaan. Sitä on joskus negatiivinen. Silloin herää miettimään, mitä tästä voi seurata ja se on hyvä tiettyyn pisteeseen asti.
Tehdyt teot on tehtyjä. Niitä ei pysty enää muuksi muuttamaan. Miten ne voi kääntää hyödyksi? Ottamalla opiksi. "En pitänyt itse siitä, että tein noin: koitan kiinnittää huomiota seuraavan kerran, että teen sitten jotenkin toisin".
Minä en usko, että sitä tarvitsee pelätä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jos teen jonkun tuon luontoisen virheen nyt. Sen seuraus tulee hetkessä: huono omatunto tehdystä loukkauksesta tai muuta. Sitähän se on se ahdistus: sitä negatiivisen takaisin saamista.
Minä toivon oppivani ottamaan minulle kuuluvan ahdistuksen vastaan ja käsittelemään sen ja sitten päästämään irti. En ikäänkuin jää tappelemaan sen kanssa, vaan hyväksyn, kun energia lyö takaisin kasvoille. En loukkaannu sille. Sain mitä ansaitsin, mutta sitten täytyy jatkaa eteenpäin toivottavasti hieman viisastuneempana.
Jokaisella ihmisellä on oma "varjonsa" eli pimeä puolensa. Sen olemassaoloa ei kannata kieltää tai negatiivisuutta tukahduttaa, koska sitten ne energiat vasta alkavatkin kerääntyä ja paukahtavat lopulta päin naamaa rajuna reaktiona. Oma varjonsa kannattaa opetella tuntemaan. Aiheesta on olemassa myös monenlaisia wiccakirjoja.