Tänne voi kertoa omia huoliaan, esittää mieltä painavat kysymykset jne, Voin neuvoa vaikeissa asioissa jne.
Purkautumis/avunsaantipaikka
"Sykolooki"
1199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mielestäni ihan huippuidea, miksei kukaan halua avautua? Ei tarvitsisi aloittaa uutta keskustelua, ja täältä saisi varmasti vastauksen. Ja luultavasti myös kannustavan sellaisen joltain, joka oikeasti yrittää auttaa!
Itselläni ei ole (tällä hetkellä) mitään probleemaa, haluaisin tälle vaan vähän lisähuomiota. Tykkään itsekin auttaa.
No mulla on ongelmia,liittyen kavereihin. Olen aikas ujo tyttö,13 v,pian 14. Ongelmani liittyvät kavereihini. Kaverini ovat tutustuneet uusiin tyyppeihin ja minäkin kyllä siinä jotenkin liikun mukana. Ongelmana on että ne uudet tyypit haukkuivat minut aika lyttyyn ja silloin itsetuntoni kolahti. Eivät haukkuvat kuin kerran mutta tämän takia en uskalla puhua heille varsinkaan kun olen vielä muutenkin todella ujo. Mistä voisin keskustella näiden tyyppien kanssa vaikuttamalta ihan idiootilta? Mielellään sellasta tosi turhan päiväisiä juttua ja toivon että vastaatte. :( :)
Olisiko joku yhteinen harrastus, josta voisitte puhua. Olet tyttö, joten jos pyytäisit vaikka kampausvinkkejä.. "Tekisitkö mulle letin" tms...
Mistä ne sut haukkuivat. Näissä tapauksissa pitää aina ajatella toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Voitko lukea alempana olevan " mitä mun pitäis aatella?" keskustelun. Ja vastata sunne? Mä oikeesti tarviin apua...
Ongelmani ovat niin monimutkaisia, etten edes tiedä mistä aloittaisin.
Miten masentunut, maanis depressiivinen (ahdistunut), syömishäiriöinen ja skitsofreeninen ihminen, kuten minä voi selvitä tässä maailmassa?
Olen ollut ihastunut samaan poikaan 7 vuotta Oon nyt 14 ja ihastuin ekalla...
Olen kertonut tunteistani 5.luokalla mutta hän otti sen vitsinä :((
Hän on aika ujo joten on vaikeaa yksi kaks mennä juttelemaan nykyään.
ennen puhuimme paljon mutta sitten kun menimme ylä-asteelle emme enää puhuneet ja olen paljon epävarmempi kun ennen. jos menen puhumaan en saa sanoja suusta ja alan jännittyä ja sekoan :DD Kuinka tai mitä menisin juttelemaan?
Kohta menemme 9.luokalle ja sen jälkeen en varmaan näe häntä ja haluaisin kertoa hänelle mutta miten ja missä ja mitä sanon??? Hän pitää jääkiekosta, peleistä , green daysta ja ruuasta (hän ei ole läski :D) Yritin kirjoittaa ongelmani nnopeaan että vielä ehkä vastaisit mulle neuvoja kehiin!!!
Oletko sinä tyttö vai poika? :D Ja mitään tietoa hänen seksuaalisuudestaan? :D
No oletkos kokeillu facebookia... tai sähköpostia, sen neuvon annan, että ota "rooli" ja mene puhumaan hänelle!(= mahd. mokat menevät roolin piikkiin.) Te olette ennen puhuneet, mitäs jos aloittaisit vaikka jollain vanhalla jutulla, josta olette jo puhuneet? Tyyliin miten se asia menikään...
Mitä mä teen? Itken kokoajan ja mul on kokoajan pahamieli, musta kukaa ei ansaitse tämmöstä tunnetta! Miten siitä pääsee eroon? Viiltelen itteeni, vähän. Ja olen koittanut itsemurhaa. Miten saan tämän loppumaan. Edes paras kamuni ei tiedä tästä... kukaan ei. Minä vain heti kotiin koulusta päästyäni rupeen itkee. En jaksa elää ja vihaan itseäni! Toivon että kuolisin.... Haluaisin näyttelijäksi, mutta heti kun siitä (tai jostain muusta) innostun, rupeen miettii: - ei maailmassa oo kuitenkaa mitää järkee, ihan sama"
Miten olisin taas normaali? Olen kyllästynyt tähän
No sulla ei ole helppoa, olet kokenut jotain todella ikävää, sulla on komee tavote jota kohti kannattaa pyrkii. Haluaisin keskustella kanssasi henkilökohtaisisti
Meilaisitko (vaikka anonyymisti [email protected])
idea niille, jotka tarttevat neuvoo