Koiran pomottelu

Pyydä PEVI mies paikalle.

Se on koiran murrosikää se :D

Käytös paranee vähitellen sinne 2 vuoteen asti, rodusta riippuen. Omasta koirasta tuli fiksu vasta kolmivuotiaana, sitä ennen oli oikea hirviö.

Nyt sinun pitää vain jaksaa vääntää asiat niin tiukasti rautalangasta, että koira uskoo. Kertaa perusasioita ja panosta teidän väliseen suhteeseen (kaikki tokot jne. ovat plussaa). Joskus tuntuu siltä, että teini-ikää edeltänyt koulutus on mennyt harakoille ja kaikki pitää aloittaa alusta entistä kovapäisemmän eläimen kanssa - tee niin, jos on pakko. Aloita siitä, että koira istuu ja menee makuulle heti kun käsket. Peruskäskyistä on hyvä jatkaa. Älä päästä koiraa ruokakupille ilman lupaa, älä anna mennä ovesta ennen sinua, edellytä priimaa hihnakäytöstä ennen kuin lenkeillä liikahdetaan senttiäkään. Pelaa varman päälle, ettei se esim. pääse vapaana juoksentelemaan, tuonikäisen perässä pääsee juoksemaan naama punaisena ja monen tunnin ajan.

Pelaa elekielellä äläkä väistele koiraa, vaan pistä se väistämään sinua. Jos koiran pitää väistää, niin älä kumarru äläkä huido käsillä, vaan astele itsevarmasti suoraa koiraa päin (ei katsekontaktia!), kunnes koira väistää sinne minne pitääkin. Jos ei ole liikahtamassa minnekään, niin päkiää käpälän päälle, että viesti menee perille. Kiellä sängyt ja sohvat jne. tarvittaessa kokonaan.

Tuossa vaiheessa koiralle pitää olla jämäkkä, mutta turhaa väkivaltaa pitää välttää. Siihen ei voi myöskään luottaa. Rautalankamallista johtajuutta vaaditaan, toveruus ja kaveruus tulevat sitten kun kukkoilu vähenee :)

ole etkä tuon kummemmaksi päästä, niin se menee ittekseen ohi. Keksit vaan keinot millä estät niitä erimielisyyksiä syntymästä ja eskaloitumasta. Eli pidät huolen siitä ettei ole sellaisia paikkoja mistä sinun on vaikea saada sitä pois. Pidät huolen että tahtosi toteutuu. Odotat vaikka tunnin taikka kaksi että tahtosi on tapahtunut taikka koira rauhoittunut.

Yksi hyvä keino on vaihtaa äänensävyä, jos jollakin sävyllä ei käsky mene perille, niin jollain toisella taas menee. Esim kurkku suorana karjaisun jälkeen vaihda ihan yhtäkkiä kuiskaukselle. Esitä käsky pyyntönä, sekin helpottaa. Taiteile äänelläsi.

Jos kyse on siitä että pidät sitä vapaana ja koira vaikka löytää herkullisen suolitryffelin, eikä usko kun käskytät lopettamaan syönnin välittömästi, on helppo apu siinä että siirryt hihnan käyttöön ulkona.

Jos taas on kyse siitä että olette menossa autolle ja koirasi päättääkin tehdä jotain muuta, niin heitäpäs auton luo vaikka namia, tai lelu tai hanska. Ellei auta niin ryntää itse ja kysy koiralta että kumpi sen saa. Teet siis autolle menosta tmv episodista hauskan leikin. Tämä pätee moneen muuhunkin tilanteeseen.

Se mikä noissa junnukoirissa niin pirskatin hauskaa on, on juuri se että ne laittaa tosissaan ihmisen mielikuvituksen koetukselle. Miten keksiä koko ajan uusia tapoja kusettaa koiraansa, miten pitää koko ajan silmät selässäkin tietääkseen kaiken mitä sekin tietää, ja olla askeleen edellä sen ajatuksia.

Eli älä anna junnun kohellusten viedä mielenrauhaasi, vaan elä sen mukana, askel edellä sitä, pelaa ja pelleile, kuseta sitä minkä kerkiät, niin sekin tekee nyt sinulle.

Ja kahden viiva kolmen vuoden kuluttua sinulla on aikuinen hyvätapainen haukkunen.

Uhmaikä, ja sitten asenne. Koira ei ole hän. Häntä ei huvita, hän tahtoo olla vapaa ja villi.....
Nyt koira koiran paikalle. Vaihdat sävyn sellaiseen että ei hyvä koita jos et asetu. En tarkoita väkivaltaa, vaan äänellä ja käytöksellä osoitat koiralle, että kysyttiinko sinulta jotain .? Vaadit, et ehdota, käsket. Ja minkä käsket, sen toteutat, tavalla tai toisella. Koiran kehitykseen kuuluu se että ehdoton pennun alistuminen muuttuu nuoren koiran kyseenalaistamiseksi. Mutta isännän ei saa lähteä siihen muutosleikkiin mukaan.
Ylläolevat ohjeet ovat toimivia, mutta esim siinä että syökö koira ulkona sen mitä sattuu maasta löytämään, on viimekädessä johtajuuskysymys. ( ahneella koirallakin ) Jos sanotaan ei, se on sitten ei. Totteleeko se sitä vain ei, siinä on se pointti. Jos koira on hihnassa nähdessään sellaisen, voit toki fyysisesti estää sitä syömästä, mutta se tottelemisongelma jää ratkaisematta. Ehkä nuoren ja tyhmän koiran uhmassa sitä muutaman kerran voi kiertää noinkin, mutta ennenkuin suhteet oikeasti asettuu kohdilleen, se kysymys, onko oikeasti toteltavan Ihan Aina, on ratkaistava.
Ero omassa tavassani ylläolevaan on se että itse en missään nimessä väistä sellaista tilannetta jos koira asettaa asemani kyseenalaiseksi. Mutta samalla tietysti varmistan sen että takuulla olen siinä tilanteessa voittaja.

Mutta nämä nyt ovat niitä koulutustapa kysymyksiä. Jotkut väistelemällä, estävät koiraa kokeilemasta kuka on pomo, toiset taas antavat koiran kokeilla, ja voittavat sen. Kumpi parempi, tehköön omistaja valinnan, mutta toivottavasti tuloksena on tottelevainen, ja hyvätapainen aikuinen koira.

Sitten vasta koira tajuaa että olet tosissasi kun alat olemaan tosissasi. Ei tuo "yritän sitä ja tätä..." linja ketään vakuuta, koiraa varsinkaan. JepJep edellä kirjoittaa asiaa. Johtajuus on asenne, jotta minä määrään ja sinä tottelet. Suunnittele tilanteita sellaiseksi, ettei koira pääse luistamaan käskiessäsi. Jos tuonikäinen näykkii, on jo menty metsään. Törkeää kunnioituksen puutetta. Lukaise vaikkapa alkajaisiksi. Koirankorjauskirja tai jotain sen Seessar Millanin hengentuotoksia.

Myös minä olen nim. JepJepin kanssa samoilla linjoilla. Koiran kanssa ei neuvotella, ei ainakaa uhmaikäisen teini-koiran kanssa.

Muista ettei koira ole ihminen.Koira tarvitsee päättäväisen johtajan tai koirasta tulee johtaja sinulle.

Ei väkivallalla vain pikku jutuilla saa paljon aikaan. Jo tuo edellä mainuttu koira väistää, ihminen syö ensin, koira saa ruokansa ihmisten jälkeen, ihminen kulkee AINA porteista ja ovista ensin, koiran paikka ei ole sohvalla (omistajan paikka) vaan sen omalla paikalla jne...

Ei kouluttamatonta/huonotapaista koiraa voi "pomottelusta" syyttää...ihan naurattavaa touhua....käyttäytyy huonosti, kun muusta ei tiedä.

se riipuu vähän rodusta. jos on jokin pieni tai pienehkö metsästykseen tai vastaavaan kehitetty koira niin kannattaa vain ottaa kurkusta kiinni ja selättää koira maahan. kuulostaa aika raa-alta mutta niin mekin jouduimme tekemään kun alkoi pomottaa jo pentuna. siihen ei liity mitään väkivaltaista kun ei purista tai mitään mutta vai pistää sen näyttämään mahansa, koska se tarkoittaa koirille alistumista. sen jälkeen kun koira sai tietää paikkansa niin ei ole enää vastaan hangoitellut. vaikka on saanut kulkea vapaasti portista ensin ulos ja nukkuu sohvalla omistajan vieressä niin kyllä se tietää paikkansa.

Pomotustahan tuo on. Jos koira saa jatkaa samalla tyylillä, pahenee ongelmat. 9-kuukautinen koira tietää luoksetulokutsusanan, joten ei voi pistää tietämättömyyden piikkiin,

Lisäksi koira komentaa omistajaa näykkimällä ja haukkumalla. Koiraa ehkä kielletään tekemästä niin, mutta se ekee silti. Ei-sanan tarkoituskaan ei ole epäselvä, mutta koira ei koe tarpeelliseksi totella. Se on päättänyt hoitaa itse tilanteen, koska ei kunnoita omistajaansa.

Miten joku voi sanoa, että omistajan ympärillä tapahtuva näykkiminen ja haukkuminen ei olisi pomottelua? Selvästi koira komentaa tällöin omistajaansa tekemään jotain.

Koira on SE eikä hän. Tämä on jo yksi asia mikä tulisi ottaa huomioon johtajuus jutuissa. Älä nosta koiraa itsesi kanssa samalle tasalle, kun siitä aiheutuu ongelmia arvovallan kanssa. Koira tarvitsee vahvan johtajan jolle se saa olla alamainen.

Hyviä juttuja on ollut. Ja edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä! Huomasin äsken itsekkin, että kutsuin koiraa häneksi.
Pari päivää koira on ollut tosi rauhallinen, ei ole tarvinnut valittaa. Yksi syy on ainankin, että en ole huomioinut koiraa niin paljon, kuin ennen.

Mites kireellä te pidätte niitä kaulapantoja, kun näyttää siltä, että vaikka ois kuinka kireellä se panta niin pääse irti jos koira niin haluaa. Enkä mä nyt kumminkaan sitä haluais kuristaa.

no pitääpäs sitte mennä kattelemaan niitä valjaita.

Nyt on koira mennyt tosi hyvin hihnassa! Olen pitänyt tiukalla hihnaa ja koira sivulla. Välillä lenkin aikana nopeennetaan, hidastetaan, pysähdytään ja käsken koiraa istumaan ja sitten jatketaan matkaa. Välillä saa koiraa käskeä monta kertaa istumaan, mutta kyllä se sitten loppujenlopuksi aina on käynyt istumaan. Lenkin jälkeen kehun koiraa ja kehun välillä myös lenkin aikanakin. Jossain vaiheessa mulla oli mennyt luottamus koiraan täysin, mutta nyt se alkaa tulla jo takaisin.

Mulla on sama ongelma. Paitsi et koira on kohta jo 10v :D koulutuksessa ei mitään vikaa, ja ihan terve koira, mut sillä on tapana olla välillä omapäinen ja määräävä. Saattaa johtua kyllä koiran rodustakin, oon kuullu et monet koirarodut osaa olla semmosia kouluttaa ne miten hyvin tahansa. mut oon oppinu elämään asian kanssa, hän on hyvä koira vaikka TOSI omapäinen, mitä tuo luonteelleen voi?

oletko opettanut koiralle sanojen merkityksen toistoilla ja makupalolla. Eihän se voi totella, jos ei tiedä käskysn sisältöä, Husiminen ja riuhtominen vain pahentaa asiaa. Kokeile makupaloja ja leluja esim luoksetulon suorituksessa