APUA! Vanhemmat ei anna lopettaa harrastusta! Ja mä haluun lop..

Hei, miten kauan olet harrastanut tuota lajia? Oletko aloittanut sen omasta halustasi vai pakottivatko vanhempasi sinut siihenkin?

joo... tiiän ihan tasan tasan ton tunteen...:( ihan sika ärsyttävää;(... Tai no oikeestaa mul on sillee et iskä kyl antais lopettaa mut äiti laittaa hanttii sitäki kovempaa. lievää diktatuuria ilmassa... mutta otan osaa ja toivottavasti saat tahtos läpi... tai siis ihan varmana viel joku päivä saat jos vaaa jaksat yrittää mutta siihen asti toivon sulle paljo voimia ja älä masennu vaik onki aika vaikeeta olla masentumatta tossa tilanteessa... ainaki mulla... no... joka tapauksessa SÄ PYSTYT SIIHEN ;) ,)

Mun ongelma on se, että aiti ja isä eivät anna ALOITTAA uutta harrastusta! Oon monta kertaa sanonu niille että haluan aloittaa sen harrastuksen ja EI. Viime kesänä sain melkeen aloittaa sen mut silloin kaverit oli mulle tärkeämpiä, mutta nyt kun haluaisin niin he sanovat "tilaisuus meni jo kauan sitten" ......;(

mä soitan haitarii ja oon jo kauan halunnu lopettaa, se tuo stressiä ja kaikkee😭😭

Mulla on tilanne siis se että, harrastin uintia. Pääsin parempaan ryhmään ja se oli vähän liikaa. Mun jalassa oli ollut ongelmia ja ne siitä sitten pahenivat. Halusin lopettaa ja vähän sen jälkeen kun otin tauon niin mun ainut kaveri siellä lopetti. Sen takia sen harrastuksen ns uudelleenaloittaminen oli vielä vaikeampaa. En siis vieläkään ole sitä uudestaan aloittanut mun iskä kokoajan vihjailee siitä ja siitä tulee mulle paha mieli. Oon harrastanu uintia melkein kuus vuotta. Ja sit vaan lopetin, tuntuu että tein väärin. Mutta en enää nauttinut uinnin harrastamisesta. Mun painokin on lähtenyt sen takia nousuun koska mulla ei ollut muita urheiluharrastuksia. Se ahdistaa että pano nousee ja muutenkin oon ehkä masentunut ja se vie mua entistä syvemmälle. Mulla on tosi paska omatunto enkä tiiä mitä pitäs tehdä.

Vanhemmat pakottivat mut alottamaan taekwondon, mutta aluksi oli ihan kivaa kun mulla oli pari kaveria samassa ryhmässä. Nyt ei ole yhtään tuttuja ja koko harrastus on pakkopuuroa..
"Mutta kyllähän tämänikäisellä pitää yksi liikuntaharrastus olla!"
Ja Vitut.

Ite oon harrastanut kilpauintia kohta 8vuotta ja vanhemmat vaan esittää ettei tiedä että vihaan sitä. Harrastan sen lisäksi ratsastusta joka on mulle laji joka pitää mut enään ilosena. Uinti nykyään vaan ahdistaa ja vanhemmat painostaa mua olee hyvä siinä, mutta kun en oo enkä ees haluu... Kuka haluu olla hyvä jossain mistä ei tykkää?
Nyt ne ehdotti jo, että aloittaisin 10x uimatreenien ja 1x ratsastuksen lisäksi viel koriksen. Sanoin, "no millä ajalla, mulla ei oo muuten enään mitään elämää" ja äiti vaan vastasi "no eihän sulla nytkään ole". Mä tiedän että mulla ei oo elämää, mutta tarviiko tehdä siitä vielä vähemmän elämisen arvosta?

Munkin äiti ei anna mun lopettaa harrastusta:( iskä kyllä antais mut äiti vaan sanoo ei. Se on itse penenä harrastanut sitä samaa enkä nyt kerro mitä harrastan kun pelkään et joku mut täst tunnistaa:0 help

Itekki olen harrastanut jo kuusi vuotta ja haluaisin kokeilla jotain muuta liikuntaa lopettaminen tuntuu harrastuspiirissä paljon hyväksytytymmältä kuin kotona

Et oo kyllä ainut! Mä 6 vuotta sitten alotin jääkiekon pelaamisen, ja oon nyt 2 vuotta halunnu lopettaa, koska jääkiekko vie liikaa aikaa ja ei oikeen edes huvita pelata. Mun vanhemmilla on vaa aivan surkeet logiikat enkä saa niitä käännettyä. Oon samaa mieltä mun mielestö vanhempien pitäs antaa oman lapsen päättää EDES omista harrastuksista!

Liikuntaan, kieliin ja matematiikkaan käytetty aika ei vanhempana takuulla harmita. Ehkä samaan voi lisätä soittamisen. Jos vaihtoehtona on ruutuaika, olet tyytyväinen vanhemmiten, jos vanhemmat pakottavat liikkumaan edes vähän. Aikoinaan kavereille oli matkaa 3 km ja usein palasin kotiin pimeällä, kun koko päivä/ilta oli oltu ulkona. Jos olisi ollut kännykät ja nykyinen tarjonta, ehkä olisi tuijotettu sitä ja nyt kohta 70-kymppisenä ei takuulla olisi tämä kunto... Muutama kaveri aloitti tupakoinnin iässä kun luulivat elävänsä ikuisesti, Nyt heitä HARMITTAA, onneksi itsellä ei raha riittänyt.

Mäkin haluun purkaa mun suruu tänne koska munkaan äiti ei anna mun lopettaa harrastusta ja se vaan aina sanoo että ”nokun me ollaan jo sovittu että jatkat tän kauden” mut mulla ei ollu ees vaihtoehtoo sanoo että ei :(

Mulla on silleen että alotin juuri cheerleadingin ja oon nyt käynyt kolme kertaa ja rakastan sitä! Mutta ongelma on se että tykkään cheeristä enemmän kun mun toisesta harrastuksesta jalkapallosta... Vanhemmat taas tykkää enemmän futiksesta. Tänään ku oli aika rankat mutta kivat cheerleading treenit, niin (on samana päivänä futistreenit) en sitten jaksanut mennä enää futistreeneihin. Iskä ei ottanut sitä lempeästi... Rupesi heti valittamaan että pitää kai sitten lopettaa se cheer jos ei jalkapalloon jaksa mennä! ÄRSYTTÄVÄÄ! Äiti taas sanoi että voin kai sitten jäädä pois tänään, kun särkee jalkoja ja päätä. Kuitenkin kun menen yläkertaan kuulen äidin ja iskän riitelevän siitä ja äidin sanovan mun pikkusiskosta että no sillä ainakin riittää energiaa ja että: (mun nimi) tykkää vaan tolleen olla omassa huoneessaansa. (Tai jotain sinne päin). Joten nyt mun vanhemmat ajattelee etten enää aio käydä futistreeneissä. Olen muutenkin jo monta kertaa ollut lopettamassa jalkapallon ja ajattelen sitä taas kerran... Masentaa!!!