Haluan hallita maailmaa. Haluan olla kaikessa parempi kuin jokin muu! Haluan olla rikkain, komein, älykkäin ja taitavin mies mitä tästä maailmasta löytyy. Mihin tahansa menisinkin, ihmiset ylistäisivät minua. Naiset ihailisivat ja hymyilisivät. Miehet kumartaisivat ja kehuisivat. Olisin vaan paras ihminen ja nimeni jäisi ikuisesti maailmankirjoihin. Tämä olisi unelmani.
Niin. Että tämmöinen aloitus tällä kertaa. Olen siis hirveän kateellinen ihminen, kuten varmaan aloitusviestin perusteella päättelittekin. Minulle ei riitä mikään. En pidä siitä, jos jokin henkilö on jossain asiassa minua parempi. Jos esimerkiksi näen että kaverini Facebook-statusta on tykännyt yli 40 ihmistä alan raivostumaan ja ihmettelemään, "miten tuollaista kommenttia voi tykätä noin monta ihmistä?!" Sama juttu jos joku kaveri opiskelee minimaalisen vähän ja pääse johonkin unelmaduuniin helpolla keinolla. Kiehun tulipunaisena ja kirosanat lentävät. Sairasta, eikö totta?
Miten ihmeessä pääsen tällaisesta kateudesta eroon?! Minulle ei kerta kaikkiaan riitä mikään vaan haluan olla jossain asiassa erityisen hyvä ja tulla kuuluisaksi. Nyt varmaan ehdotatte että "mee hoitoon!" tai että "älä ole muille kateellinen, asiat voi olla muilla oikeasti huonommin kuin sulla, ole tyytyväinen mitä sulla jo on!". Nii-in, helpommin sanottu kuin tehty! Oikeastihan minulla on kaikki ihan okei mutta jotain silti puuttuu. Tuntuu että minulla olisi tässä elämässä paljon saavutettavaa mutta en vain jostain kumman syystä onnistu siinä.
Itsetuntoni on huonolla tasolla, tiedän sen. En ole vielä ymmärtänyt minkä takia olen tällä maapallolla. Mikä minun tehtäväni on ja miksi minut on tänne luotu. En tiedä missä asiassa olen erityisen hyvä. Elin lapsuuteni pelokkaassa ja uhkaavassa ilmapiirissä. Minua kohdeltiin huonosti sekä henkisesti että fyysisesti. Ehkä kateus on siis lapsuudesta peräisin.
Auttakaa mua pääsemään tästä kateudesta yli! Tää ei oo mitään pelleilyä!
Niin. Että tämmöinen aloitus tällä kertaa. Olen siis hirveän kateellinen ihminen, kuten varmaan aloitusviestin perusteella päättelittekin. Minulle ei riitä mikään. En pidä siitä, jos jokin henkilö on jossain asiassa minua parempi. Jos esimerkiksi näen että kaverini Facebook-statusta on tykännyt yli 40 ihmistä alan raivostumaan ja ihmettelemään, "miten tuollaista kommenttia voi tykätä noin monta ihmistä?!" Sama juttu jos joku kaveri opiskelee minimaalisen vähän ja pääse johonkin unelmaduuniin helpolla keinolla. Kiehun tulipunaisena ja kirosanat lentävät. Sairasta, eikö totta?
Miten ihmeessä pääsen tällaisesta kateudesta eroon?! Minulle ei kerta kaikkiaan riitä mikään vaan haluan olla jossain asiassa erityisen hyvä ja tulla kuuluisaksi. Nyt varmaan ehdotatte että "mee hoitoon!" tai että "älä ole muille kateellinen, asiat voi olla muilla oikeasti huonommin kuin sulla, ole tyytyväinen mitä sulla jo on!". Nii-in, helpommin sanottu kuin tehty! Oikeastihan minulla on kaikki ihan okei mutta jotain silti puuttuu. Tuntuu että minulla olisi tässä elämässä paljon saavutettavaa mutta en vain jostain kumman syystä onnistu siinä.
Itsetuntoni on huonolla tasolla, tiedän sen. En ole vielä ymmärtänyt minkä takia olen tällä maapallolla. Mikä minun tehtäväni on ja miksi minut on tänne luotu. En tiedä missä asiassa olen erityisen hyvä. Elin lapsuuteni pelokkaassa ja uhkaavassa ilmapiirissä. Minua kohdeltiin huonosti sekä henkisesti että fyysisesti. Ehkä kateus on siis lapsuudesta peräisin.
Auttakaa mua pääsemään tästä kateudesta yli! Tää ei oo mitään pelleilyä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
- Olenko saavuttanut jotain suurta? En, ergo: lahjani ovat menneet hukkaan.
Hyvää maailmanvalloitusta vaan sullekin. Et ole yksin, teitä on paljon... ja teitä yhdistää epärealistinen, lapsellinen minäkuva.
ei maailmaa voi hallita, itseäsi ja mieltäsi voit. ;)
Ei tämä herkkua ole tämä kaiken hallinta ja tietäminen.
On kyllä aivan pakko kysyä, onko toinen vanhemmistasi mahdollisesti narsisti?
Älä kysy miksi kysyn.
Minä puolestani haluan olla universumin hallitsija, joka ohjailee jokaista atomia ja molekyyliäkin. Haluan olla kaikkivaltia Jumala. Ikävä kyllä toiveeni on jo loogisestikin mahdoton.
Hieno, rehellinen tilitys omasta kateudesta. Kateus on inhimillinen piirre. Kaikki ovat joskus kateellisia. Kateutta kannattaa silti yrittää vähentää. Ai miksikö? Eräs tunnettu tiedemies on muutama vuosikymmen sitten sanonut, että kateus on pahin rikastumisen este. Itse olen täten viime aikoina panostanut erityisesti rikastumiseen .kokeilunarvoista...:)
Tämä kirjoitus kolahti
Kateutta on kahen laista,Sairas kateus haluu toisella jotain hienoa olevan ,ottaa pois se siltä-
Tervekateus laittaa sinut ponnistamaan vielä enämpi ja työskenteleen lujemmin että voit ostaa vielä hienomman ja kalliimman laitteen/asian mikä naapurilla on.
Tuo terve kateuskaan ei ole hyvä asia. Juontaa juurensa siitä että on tarve vertailla itseään toisiin. Miksei ihmiset voi keskittyä oman elämän laatunsa parantamiseen sen sijaan että vertailee omaa elämäänsä toisten elämään?
Jos jokainen tekisi niin, maailma olisi aika paljon parempi paikka.
Kompensoit, kun lapsena sinua ei kuultu eikä nähty tarpeeksi. Ja tutkitusti tätä tekee moni kuuluisuus. Ikävää on, vaikka nämä kuuluisuudet ovat päässeet valokeilaan, niin tarve ei ole sillä tullut tyydytetyksi kuitenkaan. Jos koittaisit madaltaa omia odotuksia itsestäsi ja tunnustelisit miltä se tuntuu. Hyväksyisit oman keskinkertaisuuden tai vajavaisuuden tunteen. Pääsisit ensin maanpinnalle. Saattaisi tuntua alkuun, kuin uppoaisit maan alle, mutta aikasi räpiköityä löytäisit sen mikä nyt olet. Kuinka hyvä ja kuinka taitava realistisesti. Siitä voisi sitten ponnistaa ylöspäin ja elämä ei tuntuisi enää siltä, että havittelee jotain etkä koskaan ole tyytyväinen. Kateuskin saattaisi kaikota.