Toivoisin kipeästi saavani apua ongelmaani. Olen valmistunut lukiosta vuosi sitten ja nyt pitäisi löytää ala, jolle pyrkisin kevään yhteishaussa. En vain lainkaan tiedä, mikä ala olisi paras vaihtoehto.
Sosiaali-ja terveysala kiinnostaa jonkin verran ja voisin nähdä sen mahdollisena vaihtoehtona, mutta tuleva palkkaus ei oikein innosta. Minua ei miellytä ajatus hirveästä puurtamisesta, josta kiitoksena on huono palkka ja melko olematon arvostus. Haluaisin saada alallani kunnioitusta ja palkan, joka olisi sen verran hyvä, ettei jokaista euroa tarvitsisi laskea.
Koska palkan taso ja arvostettavuus ovat tärkeitä minulle, olen myös ajatellut kauppakorkeaan hakeutumista. Kirjaston kirjoja selailtuani olen huomannut asioiden kiinnostavan, vaikka en ikinä aikaisemmin ole tullut sellaista ajatelleeksi. Jotenkin ajatus minusta opiskelemassa kauppatieteitä on kovin kaukainen. (en osaa englantiakaan kovin hyvin)
Kysymys on siis, että mikä ala vastaisi odotuksiani? Haluan hyvän palkan, hyvät työllisyysnäkymät ja sellaisen homman, jota ylpeänä voin sanoa tekeväni. Päätöksen tekeminen on vaikeaa, sillä lapsuudesta asti sukulaiset ovat ohjanneet minua hoitotyöhön ja nyt vasta todella etsin itseäni. Mikä olisikaan oikeanlainen tie?
Sosiaali-ja terveysala kiinnostaa jonkin verran ja voisin nähdä sen mahdollisena vaihtoehtona, mutta tuleva palkkaus ei oikein innosta. Minua ei miellytä ajatus hirveästä puurtamisesta, josta kiitoksena on huono palkka ja melko olematon arvostus. Haluaisin saada alallani kunnioitusta ja palkan, joka olisi sen verran hyvä, ettei jokaista euroa tarvitsisi laskea.
Koska palkan taso ja arvostettavuus ovat tärkeitä minulle, olen myös ajatellut kauppakorkeaan hakeutumista. Kirjaston kirjoja selailtuani olen huomannut asioiden kiinnostavan, vaikka en ikinä aikaisemmin ole tullut sellaista ajatelleeksi. Jotenkin ajatus minusta opiskelemassa kauppatieteitä on kovin kaukainen. (en osaa englantiakaan kovin hyvin)
Kysymys on siis, että mikä ala vastaisi odotuksiani? Haluan hyvän palkan, hyvät työllisyysnäkymät ja sellaisen homman, jota ylpeänä voin sanoa tekeväni. Päätöksen tekeminen on vaikeaa, sillä lapsuudesta asti sukulaiset ovat ohjanneet minua hoitotyöhön ja nyt vasta todella etsin itseäni. Mikä olisikaan oikeanlainen tie?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikö kukaan muka osaa auttaa?
Maltti on valttia.
Aiheesi on ollut täällä vasta noin puoli vuorokautta. Siinä ajassa kukaan ei huku vastauksiin. Ota huomioon, että tuntemattomia ihmisiä voi olla ja itse asiassa on hankala auttaa. Sitä paitsi olet asettanut viestissäsi melko korkeat kriteerit haluamallesi opiskelupaikalle/uralle. Etenkin, kun tunnustat, ettet ole kovin hyvä englannissa. Nämä seikat eivät kannusta vastaamaan.
Yritän nyt kuitenkin antaa edes jonkinlaisen vastauksen.
Asettamasi kriteerit, hyvä palkkataso, korkea arvostettavuus ja kohtuulliset työllisyysnäkymät, viittaavat lähinnä oikeustieteelliseen, lääketieteelliseen ym. ns. parempiin koulutuspolkuihin, joten en oikein ymmärrä, miksi edes vaivaudut kysymään neuvoa muilta ihmisiltä. Olet jo valmiiksi rajannut vaihtoehtojen joukkoa niin paljon, ettei luulisi olevan kovin vaikea tehdä päästöstä. En yritä vinoilla, mutta noin asia todella on.
Tosin voisit yrittää miettiä kohta kohdalta, mitkä kriteerit ovat niitä kaikkein tärkeimpiä, ja mistä voisit luopua. Elämän ikävä tosiasia on se, että kaikkea ei voi saada - ja ne, jotka kaiken saavat, ovat yleensä hyvin älykkäitä sekä onnekkaita. Jäitä hattuun.
Koska kukaan ei ole vastannut aiheeseesi ja auttanut sinua, nostan tämän, jotta joku sanoisi edes jotain. Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa olen itsekin hieman yllättynyt. Tällä palstalla keskustelu on nimittäin sen verran vilkasta, että voisi luulla jo tässä vaiheessa jonkun antaneen edes jonkinlaisen vastauksen.
Nykyään on lähes alalla kuin alalla (lukuunottamatta lääkistä ja erilaisia sairaanhoitaja ym. sos.alan koulutuksia) suhteellisen vaikea löytää töitä, ellei ole hyvin verkostoitunut. Oikiksesta ja kauppiksesta valmistuessa on mahdollisuudet kovapalkkaisiin töihin kyllä, mutta esim. oikiksesta valmistuneilta vaaditaankin sitten ensimmäiset vuodet todellakin niska limassa raatamista, eikä kumpaankaan näistä ole mitenkään helppo päästä opiskelemaan. Molemmilla aloilla myös oppikirjoja lähinnä englanniksi (varsinkin kauppiksessa).
Työssä on kuitenkin paljon muutakin kuin palkka ja kyllä ihminen pärjää sellaisella keskitason palkalla ihan hyvin, ei tarvitse nälkää tai kylmää nähdä eikä jokaista euroa laskea. Esim. sairaanhoitajia tarvitaan yhä enenevissä määrin, joten ainakin henk.koht. otan mieluummin vaikka vähän pienemmänkin palkan kuin sen, että työmarkkinoilla ei ole tarvetta eikä näin siis tule palkkaa ollenkaan. En myöskään sanoisi, etteikö esim. sairaanhoitajia, ensihoitajia, kätilöitä kunnioitettaisi. Jos ala kiinnostaa, niin miksikäs ei (ja erikoistumisvaihtoehtojakin löytyy paljon).
Tässä tulevaisuutta pohdittuani olen itsekin nostanut tuon työllistymisen korkealle vaatimuksissani. nyt vain rupesin miettimään hakisinko sairaanhoitajaksi,/terveydenhoitajaksi vai sosionomiksi?
Ammateissa on hyvät sekä huonot puolensa ja kaikki kiinnostavat jonkin verran. Lähinnä sairaanhoitajan työssä epäilyttävät yötyöt. Niitä en haluaisi tehdä. Toisaalta, mille alalle olisi helpompaa päästä sisään ja mille työllistyisi parhaiten?
Heittäkää mielipiteitä siitä, mikä noista kolmesta ammatista olisi paras!
Kannustaisin miettimään, mikä sinua todella kiinnostaisi ammattina. Hyvä palkka, arvostus tai hyvät työllistymismahdollisuudet ovat toki hieno juttu ja mahtavaa jos ne sopivat sinua kiinnostavan ammatin kanssa yhteen. Mutta tärkeintä kuitenkin lienee työssä se, että sen tekeminen on edes kohtuullisen mielekästä, itselle sopivan haastavaa jne. Minusta tuntuu, että moni ihminen esimerkiksi miettii sosiaali- ja terveysalalle hakeutumista siksi, että työllisyystilanne on verrattuna muihin aloihin hyvä. Tässä mennään vikaan, koska työ onkin sitten yllättävän raskasta henkisesti ja fyysisesti, eikä palkka kovin kehuttava työn vaativuuteen nähden. Jos ala kiinnostaa vain työllistymisen tähden, se ei kuitenkaan ole se paras lähtökohta alalle suuntautumiselle.
Itse opiskelin juuri tutkintoni valmiiksi sosionomina, 3,5 v. Työtilanne ei ole ainakaan tähän mennessä ollut läheskään niin upea kuin koulussa väitettiin. Moni opiskelukaverini on tyytynyt lähihoitajan töihin, koska ei ole saanut omaa koulutusta vastaavaa paikkaa. Tämä vähän vääristää kuvaa sosionomien työllistymisestä. Olen toki harjoitteluissa tavannut sosionomeja, jotka tekevät sitä mitä varten sosionomiksi opiskellaan, työ ei ole hoidollista vaan enemmän ohjauksellista. Mutta näin tällä hetkellä työttömänä vastavalmistuneena tuntuu että nuo mukavat tämän alan työpaikat ovat kiven alla ja jos niitä on niin ne menevät niille joilla on vuosien kokemus tai jotain erikoisosaamista, esimerkiksi muuta koulutusta. Sen sijaan niillä jotka suuntaavan opintonsa lapsiin ja saavat lastentarhanopettajan pätevyyden, on ehkä asiat paremmin. Itse valitsin toisen suuntautumisen, koska päiväkotityö tai lastensuojelu ei kiinnostanut.
Kadun omaa valintaani syvästi, koska tämä ala vaatii vahvaa henkistä terveyttä ja sitä minulla ei ole. Hain koulutukseen lukion jälkeen epävarmana ja tietämättömänä, vähän sillä meiningillä että "en nyt muutakaan keksi". Ihmettelen välillä miten pääsin sisään. Nyt mietin lähinnä henkisen jaksamiseni takia alan vaihtoa. En myöskään tunne tätä alaa omakseni. Painiskelen saman ongelman kanssa kuin sinä; valitakko ala joka todella kiinnostaa vai ala jolla on varmasti töitä. Jos saisi samassa paketissa molemmat voisi olla tyytyväinen, mutta se on iso toive.
Olen luultavasti tällä hetkellä väärä ihminen arvioimaan mikä olisi noista kolmesta tutkinnosta (sh, th vai sos) se paras, koska olen luultavasti puolueellinen ja hitusen katkera oman pettymykseni tähden... Silti asioita tutkittuani ja muita keskusteluita luettuani oman kokemukseni lisänä uskaltaisin väittää, että sosionomin tutkinto on noista turhin ja epämääräisin, jollei sitten tosiaan suuntaudu pedagogiaan ja ala lastentarhanopettajaksi. Sairaanhoitajilla noista lienee paras työtilanne, terveydenhoitajista en tiedä. Varmasti noissa kaikissa on hyvät ja huonot puolet, ja työn miellyttävyys riippuu paljon työpaikasta, työilmapiiristä ja siitä saako sellaista työtä ja työtehtäviä kuin toivoo.
Mutta kuten alussa kehotin, lähde liikkeelle siitä, mikä sinua kiinnostaa. Jos lähdet opiskelemaan alaa joka todella kiinnostaa, muttet saa töitä tältä alalta, sille ei voi mitään mutta jos ei yritä niin eihän voi tietää. Työllistymistilanteet muuttuvat jatkuvasti, muutaman vuoden päästä tilanne voi olla jo toinen. Eikö olisi mukava tietää että on yrittänyt päästä tekemään sitä mikä kiinnostaisi, vaikka menisikin mönkään, kuin tyytyä johonkin mikä nyt vaan sattuu olemaan hyvän työllistymistilanteen takia valittu ala, ja miettii jatkuvasti "entäpä jos?". Tiedän kyllä että nämä on vaikeita juttuja ja itse ahdistun samoista syistä. Itse menen ensi viikolla ammatinvalinnanpsykologille juttelemaan ja toivon että saisin jotain suunnitelmaa sen jälkeen aikaan. Karu totuus vaan on että nykypäivänä harva tuntuu löytävän ensimmäisellä yrittämällä oikean ammatin, joten ei kannata lannistua. Tsemppiä sinulle!