Jo lapsena äitini sanoi että olen meidän perheen naisellisin ja aina leikin äitiä. Olen aina rakastanut lapsia ja olen omimmillani lapsien kanssa. Olen 22 vuotias nuori nainen. Olen täysin koti-ihminen, en juo alkoholia enkä viihdy baareissa. Tällä hetkellä yksinäinen koska ei ole miestä ja tosiaan viihdyn kotona. Minulle on usein sanottu että "osaan niin kuvitella sut omien pikku lastes kanssa, tee lapsia!"
Minulle ei tuota minkäänlaista vaikeutta olla kotona vaikka monia kuukausia putkeen, en siis ahdistu siitä vaan se on se mitä nimenomaan rakastan. :D Rakastan ruuanlaittoa ja toisista huolta pitämistä.
Hukkaan nuoruuteni tätä menoa, koska en viihdy bilettämässä yms. Mitä hyödyllistä oikein tekisin, ainoa mitä keksin on tehdä lapset nyt kun on vielä nuori niin ehtii tehdä enemmänkin jos on tullakseen. Mies tosiaan pitäisi löytää ennen sitä..
On myös haaveita kuten matkustelu, opiskelut toisella paikkakunnalla. Ja ne koittaisi jo melko pian, mutta onkohan perheen perustaminen minulle parempi vaihtoehto kun oon tällänen kotihiiri?
Kertokaa mielipiteitä. :D
Minulle ei tuota minkäänlaista vaikeutta olla kotona vaikka monia kuukausia putkeen, en siis ahdistu siitä vaan se on se mitä nimenomaan rakastan. :D Rakastan ruuanlaittoa ja toisista huolta pitämistä.
Hukkaan nuoruuteni tätä menoa, koska en viihdy bilettämässä yms. Mitä hyödyllistä oikein tekisin, ainoa mitä keksin on tehdä lapset nyt kun on vielä nuori niin ehtii tehdä enemmänkin jos on tullakseen. Mies tosiaan pitäisi löytää ennen sitä..
On myös haaveita kuten matkustelu, opiskelut toisella paikkakunnalla. Ja ne koittaisi jo melko pian, mutta onkohan perheen perustaminen minulle parempi vaihtoehto kun oon tällänen kotihiiri?
Kertokaa mielipiteitä. :D
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos tunnet olevasi kypsä äidiksi niin et minusta ole liian nuori.
Parempi nuorena ne lapset tehdä kuin ikäloppuna.
Hanki nyt kuitenkin hyvä mies ensin ja elä sen kanssa tovi, sitten lapset.
Niin, mikä on sitten ikäloppu? Jotkus tuntuvat olevan ikäloppuja kaksikymppisinä -kun tätäkin palstaa lukee- ja jotkut ei vielä viiskymppisinäkään :)
Perheen aikaisin perustaneet on ikäloppuja kolmikymppisinä, eronneita ja muuta ikävää. Mutta sitten taas ihminen joka on elänyt parisuhteessa ilman lapsia on samassa iässä ihan kuin 20 vuotias:)
Ssuototelen lapsia hankkimaan >30 vuotiaana nuorena ja < 10 vuoden suhteeseen.
Siis onhan nuorena muutakin mahdollisuutta kuin ryypätä baareissa tai tehdä lapsia. Matkustele vaikka. Jos viihdyt, kotona, hanki siihen samanlainen mies -kotihiiri- ja nauttikaa toisistanne. lapset eivät juurikaan sovi kotihiirille, koska lapset tarvitsevat sosiaalista elämää -vauvauintia sun muuta.
Äitisi sanomiset nyt on an sellaista katkeraa shaissea, kateellisten skeidaa, että sinäkin tekisit lapset nuorena ja eläisit yhtä paskaa elämää kuin hän nyrkin ja hellan välissä.
siis oon sellanen aktiivinen kotihiiri, eli haluun harrastaa jne. tosi vilkas kotihiiri siis. oikeestaan tykkään tehä kaikkea mitä lasten kanssa voi tehdä. :D oon semmonen lapsenmielinen. mutta tosiaan toi matkustelu on yks intohimoista ja se on oikeestaan ainoo mikä pitäis sit ennen lapsia tehä.. maailman ympäri siis.
oottepa kyllä harvinaisen tyhmiä jos ootte vanhoja jo. tarkat iät mietittynä lasten hankinnalle. mun äitini ei todellakaan oo mikään kotimamma ollut, ihan mun vastakohta, uratykki paremminkin ja mä oon kyllä oikeastikin meidän perheen "naisellisin" tms, miten niin katkeraa? kaipaisin asiallisia kommentteja enkä mitään turhaa jauhamista aikuisilta ihmisiltä.
Kun kuullut monien äitien sanovan että "oottakaa sitten että ootte vähintään kolmekymppisiä, teillä ei ole mitään elämää tän jälkeen, kaipaan aikuisten seuraa!!" jne, niin mun mieleen tulee vaan että voi ei, toivottavasti en heitä nyt elämää hukkaa koska kaiken perusteella mun elämää vaan täydentäis lapset. :D ääh.
Vittu oot sekasin..
Ymmärrän mitä ajat takaa, itselläni vähän samantyylinen tausta. Itseltäni tosin löytyy jo mies :)
Ennen miestä, oli ajattelumalli aika pitkälti sama sinun kanssasi, eli karkeasti sanottuna lapset eivät milloinkaan olisi tiellä ja aina jaksaisi tehdä "äiti-hommia". Teinkin näin pitkälti tuttujen lasten kanssa ja olin usein lapsenvahtina.
Nyt miehen kanssa seurustelua takana 4 vuotta ja tiedän, että lapset hankitaan jossakin vaiheessa. Kuitenkin nykyään tulee eteen tilanteita, joissa käy mielessä, että onneksi ei ole lapsia.. vielä. Se saattaa hiipiä esiin esim. silloin kun aamu-unisena käpertyy oman kullan kainaloon eikä tee mieli tehdä muuta kun vain olla. Sitten jos yhtälöön lisätään muksu joka haluaa aamiaista, leikkiä, vänistä, itkeä tms. on vaihtoehto sänkyyn jäämisestä aika vähissä.
Matkustella tosiaan kannattaa ennen lapsia. Kaverin suunnitelmissa oli, että lähtevät reissuun puoleksi vuodeksi ja koitetaan saada raskaus alkuun siinä samassa. Enpä tiedä toteuttavatko sitä ikinä tosin. Voihan sitä tietenkin matkustaa lasten kanssakin, mutta kyllä se rajaa matkustuskohteita (riippuen tietenkin lapsien iistä ja luonteista) ja lisää hintoja.
Suosittelen aloittamaan miehen metsästyksellä ja katsomaan miten yhteiselo sujuu ja miten se vaikuttaa omiin lapsihaaveisiin. Ja sitten kun yhteiseloa rupee takana olemaan niin myös miettimään miten se yhteiselo muuttuu lasten myötä (vrt. esim. vauvakausi, vierastaminen, miksikausi, tarhat, hoidot, leikkikaverit...). Muista myös, että harva mies tuossa iässä hihkuu innosta isäksi tulemisesta. Kun kunnolla kuuntelet iseäsi ja (tulevaa) miestäsi ja pistät syrjään sen oman halun tulla äidiksi (tämä btw. on se vaikea osuus) ja mietit tosiaan mitä muutoksia lapsi elämään aiheuttaa tiedät kyllä lopulta milloin se oikea aika hankkia lapsi on.
Viisas neuvo. Ei todellakaan vielä lapsia kannata. Etsi siippa ja koita nyt jaksaa sen kans alkuun 5 vuotta, mutta mielellään 10V.
- Miten muuten ukoton nainen haluaa lapsia ja saa kehoituksia " hanki lapsia" ?
Eikö lapset ole muutenkin "rakkauden hedelmiä" ?
Ensin mues, rakkaus, suhde useamman vuoden ja sitten ehkä lapset.
Ootte oikeesti vähän ding dong!
Niinniin. Nyt menee monimutkaseks kyllä.. Kyllähän niitä miehiä on ollu, mut eipä ole enää. Ja vitsi kun ei huvita ottaa ketä tahansa lapsia siittämään. se pitäis kunnolla rakastua ja olla oikee sielunkumppani, että miestä jaksais. Mutta miten pyörittää isoa lapsilaumaa ilman miestä?! Ja mitä jos sen unelmien prinssin tapaamisessa meneekin 100 vuotta, eihän sit enää lapsia tehdä?
Saisin kyllä sormia näpäyttämällä montakin miestä, mutta se taitais olla liian uudenaikasta. Koska miehet ei edes kiinnosta mua, ainoastaan lapset. :D Muttei kukaan mies mua karkuun lähe ku en oo sellanen ulospäin mammalta näyttävä .. ja vanhemman miehen haluaisinkin ei mitään teinipoikaa. muttei jaksa edes hankkia / ajatella miehiä. pelkkiä lapsia vaan. aargh. noh, ens kesänä matkustelee maailman ympäri niin kattoo sit jos sieltä joku alibaba pyöräyttäis mun kanssa parit lapset. :DDD ..
onha se rakkauden hedelmä ajatuksissa niin ihana, mut kui usein se niin menee? harmi ku ei oo uskossa.
ja juu, tyttö taisin vielä silloin olla ihan siis kaikki on sanonu et oon ku luotu äidiks. :D en tiedä mistä johtuu.. mutta sanoo ne kyllä myös että ota mieskin. :D eihä sitä ilman. mutta ku ei jaksa.
Joo ei niitä lapsia eka ihastuksessa. Rakkautta olla pitää ja se tulee vuosien saatossa.
Melko varmasti olet tuleva mamma, mutta toivottavasti et vielä ainakaan viiteen vuoteen. Vaikka lapsia rakastatkin, niin niitä ei tehdä "lemmikiksi" yksinäisyyttä paikkaamaan.
Kyllä se järjestys on yhä tämä sama vanhanaikainen: Nainen tapaa miehen ja rakastuu. Eletään yhdessä ja tutustutaan, tavataan puolison vanhemmat, sisarukset ja sukulaiset. Tässä vaiheessa joku saattaa heittää haaveet lapsista, mutta rohkeimmat jatkaa eteenpäin ja haluavat lapsen rakkainpansa kanssa ja ehkä toisenkin, jotkut jopa kolmannen, mutta sitten mies voisikin jo teettää vasektomian. :)
Loppu meneekin sitten ihan pariskunnan ihmissuhdetaitojen mukaan. Joko elävät elämänsä "onnellisina" yhdessä loppuun asti tai päätyvät eroon jo ennekuin esikoinen aloittaa eskarin.