Parisuhde vai vaihto-opiskelu?

Hmm, jos tyttö olisi sielunkumppanisi, hän kyllä ymmärtäisi sen että vaihtosi on ainutlaatuinen mahdollisuus sinulle. Hän tuntuu olevan liian riippuvainen sinusta, jos 5 kuukautta erossa oloa on liian pitkä aika suoda toiselle. Mitenkähän loppuelämänne sujuisi, jos hän aina takertuu sinuun? 5 kk on kuitenki varsin lyhyt aika ihmisen koko elämässä.

Jos nyt lähdet pois sieltä hänen vuokseen, uhraudut, ja se voi vielä jossain vaiheessa aiheuttaa teidän välillenne suurta riitaa. Toisaalta, jos hän jättää sinut tämän vuoksi, olisi suhteenne varmasti muutenki aika kriisialtis.

Kun mun poikaystävä aikoinaan lähti rauhanturvaajaksi vuodeksi, mottoni oli tämä:

If you love someone, set him free.
If he comes back to you, he's yours.
If he doesn't, he never was.

Luottamusta peliin tyttöystävällesi!

Niin, puhut kyllä asiaa. Kyllä minä varmasti tulisinkin harmittelemaan pois lähtemistäni.

Samalla minua kyllä kaduttaisi myös jos tyttöystäväni kanssa menisi poikki.
Niin kai ei sitten olisi tarkoitettu.

Onpahan nää vaikeita asioita kuitenki.

Ala todellakaan palaa takaisin Suomeen!! Han ei ole sinulle se oikea jossei jaksa odottaa sinua viitta kuukautta. Olen itse vaihdossa nyt ollut 5kk ja minulla oli poikaystava kun lahdin vaihtoon. Erosimme viikko sitten koska en jaksanut olla suhteessa taman vuoden aikana. se aiheuttaa vain kokoajan suomen miettimista ja itkuista oloa. Sa oot vaihdossa vain 5kk!! Toi lyhyt aika verrattuna vuoteen. Sitapaitsi olet maksanut jo kaikki!? Ala tee itsellesi hallaa. Vaihdossa oppii tuntemaan itseensa paremmin ja sitten tietaa enemman mita haluaa elamalta ja millainen tytto/poika itselleensa sopisi. Kuulostaa silta etta han ei ole se oikea jossei jaksa odottaa sinua.

Toivottavasti sulla on hauskaa siella! Taa on iha mahtavaa!!!! :)

Tämä mahdollisuus vaihto-opiskeluun sinulla on vain tämän yhden kerran elämässäsi.

Ihania ja vielä ihanampia tyttöjä löytyy aina. Tuo nykyinen ei näytä siltä oikealta, jos ei kestä 5 kk:n eroa.

samaa sanon kuin muutkin vastaajat. tuo tyttö ei ole sulle se oikea jos ei muutamaa kuukautta jaksa sua odottaa! tosi julmasti tehty siltä laittaa sut valitsemaan sen ja vaihtovuoden (tai no kuukausien) välillä. älä missään nimessä peru tuota vaihtoas sen takia!!!

Mihin se ikävä katoaa eron myötä? Vai onko selibaatti liikaa? Onhan se 5kk aika pitkä aika mutta kyllä siitä selviää jos on tahtoa ja oikeasti rakastaa.
Itse lähdin vaihtoon ja ero tuli, mies petti ja jätti. Ei harmita, ei sitten yhtään. Hyvä että tuli niin nopeasti selväksi ettei se suhde sitten ollutkaan ihan sitä mitä kuvittelin.

Ihmisiä menee, parisuhteet kaatuu, mutta tilaisuutta ei välttämättä tule uutta.

Itse en lähtenyt "elämäni rakkauden" vuoksi ja nyt ei ole rakkautta eikä matkakokemusta.

Jää vaihto-opiskelijaksi. Älä mene tai alistu parisuhteeseen vaihto-opiskelun sijasta. Olet nuori ihminen. Elä itsellesi ja parisuhde kestää tuon eron ja jos ei kestä ei se ole tarkoitettu kestämään. Itse koin joskus tuon myös ja jäin paikkakunnalle kun kumppani oli myös siellä. Tekisin tänään toisin. Ajattele itseäsi ja sen mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Kaikki muu on joutavaa, turhaa läpinää romanttisuudesta ja parisuhteesta. Voiko toinen lähteä mukaan ja tai sitten järjestäkää tapaamiset muutoin esim. 2-3 kk välein. Lennot ovat halpoja kun ajoissa liikenteessä ja voisitteko olla pitempää sitten toistenne kanssa. Älä vain ole idiootti ja tee vain siten kun kumppani sanoo!! Olen itse elämäsi terkein ihminen ja sitten tulee aina muut. Kaikki muu on joutavaa. Näin sanon elämän ammattilaisena ja kaikkien alojen tietäjänä.

Jäisin vaihtoon. Se on kerran elämässä kokemus jota ei kannata keskeyttää jonkun takia joka ei voi muutamaa kuukautta odottaa.

Aikoinani palasin vapaaehtoistöistä ulkomailta viikon jälkeen "sielunkumppanini" takia.
Nyt vanhempana mahdollisuudet lähteä maailmalle ovat huomattavasti heikommat kuin silloin nuorena.
Se ratkaisua on niitä harvoja joita todella kadun.
Älä jätä mahdollisuuttasi käyttämättä toisen/ toisten vaatimusten takia. Se on itsekästä vaatijalta ja tuo aina vain katkeruutta parisuhteeseen, joko hänelle kun et palannut tai sinulle kun palasit ja jätit mahdollisuutesi käyttämättä.

Olen samaa mieltä eli jos kyse on tosirakkaudesta niin se kestää 5kk eron. Itse 2 kertaa vaihdossa olleena voin sanoa, että on ollut elämän parasta aikaa. Tiedän myös kaverin, joka lähti poikaystävän uhkailuista huolimatta ulkomaille töihin. Ero tuli mutta molemmat löysivät pian uudet, heille sopivammat, kumppanit. Kertaakaan ei ole kaveri katunut tuota päätöstä lähteä. 2 vuoden jälkeen on vielä sillä tiellä.

Miksi sinne vaihtoon piti noin pitkäksi aikaa lähteä? Eikö joku parin viikon loma tyttöystävän kanssa olisi riittänyt?

Parempi lopettaa tuollainen lapsukaisten hassuttelusuhde niin nopeasti kuin mahdollista, sillä kumpikaan teistä ei kuulosta olevan tosissaan: kunnon poika/tyttöystävä ei lähtisi humputtelemaan yksin puoleksi vuodeksi ulkomaille "koska mä haluun ja tää on niiQ ihQ koGemus!".

Matkailla ehtii kyllä myöhemminkin, etenkin sen mielitietyn kanssa. 5kk vaihdon sijaan voisitte ihan hyvin tehdä kaksin, yksin tai kaverien kanssa parin viikon stuntteja lukuisiin eri maihin.

Se fakta, että olette leikkineet parisuhdetta jo pari vuotta nuorella iällä, ei oikeastaan tarkoita mitään.

jos kyse on tosiaan "vaan" 5 kk:tta, niin eiköhän tyttöystäväsi odota. siinähän se suhde punnitaan.....

Oikea sielunkumppani ei uhkailisi erolla. Oikea rakkaus kestää pitempiäkin eroja. Oikea rakkaus sisältää luottamuksen ja toisen kunnioituksen.

Nuo sinun vaihtoehtosi eivät kuuluu oikeaan parisuhteeseen, siis sellaiseen jossa ollaan molemmat sitouduttu elämään yhdessä vaikkei fyysisesti aina yhdessä oltaisikaan.

Taustalla voi myös olla halu erota ja helpoitenhan se käy kun ette ole kasvokkain.

teinitt pliis kirjoitukseen..
olenpa täysin eri mieltä, kaksi vuotta tarkoittaa jo paljon. onnea siitä.
osoittaa kypsyyttä teininä (kin ) pysyä kauan suhteessa.

tyttöystäväsi varmaan pelkää menettävänsä sinut. ymmärrä eron aiheuttama tuska.
mutta 5 kk:tta on aika lyhyt aika, nykyaikana, netti, face, skype jne.

yhteydenpito mahdollisuuksia kyllä on. ja voisiko tyttöystäväsi tulla vaikka käymään siellä, ja päinvastoin.

keinoja keksii. jos haluuaa
oneea vaihtoon ja onnea suhteellenne!

Se harmittaa vähemmän pitkällä tähtäimellä, jos valitset vaihto-opiskelun.

Kyllä suhteen pitää kestää 5kk ilman näkemistäkin, itselläkin kesti yli vuoden loistavasti, vaikkei päässyt tapaamaan kumppania.

Valitsisin vaihto-opiskelun. Parisuhde kestää sen vuoden , jos on tarkoitus kestää.
Matkustaminen avartaa ja elämä on tarkoitus koettavaksi ja elettäväksi.
Parisuhteet tulee ja menee. Älä jää paikoillesi jumittamaan yhden ihmisen takia....tämä on neuvoni. Ja jos välillänne on jotain erityistä, ero vain vahvistaa suhdetta.

Nuoruus menee nopeasti, todella.

Kävisiköhn tuolle poikaystävälle, että tyttöystävä ilmoitusluonteisesti hilpaisee ulkomaille x kuukaudeksi? Epäilen :)

Ehdottomasti lähdet katsomaan mitä maailmalla on!!! Nuorena ja vaiila suurempia velvollisuuksia se on tehtävä!!!! niin monta tarinaa olen kuullut kun nuorena on jätetty jotain tekemättä kun on seurusteltu... eikä nämä nuoeuuden suhteetkaan ole sitten kestäneet...

Jos parisuhteesi on vakava sorttia, se kyllä kestää tuon viisi kuukautta!!!!

Mene mene mene!!!!

Se on molemmille parempi että lopetatte seurustelun, mutta älkää polttako siltoja takananne. Naisia ja miehiä on maailma pullollaan, voi olla että muutamista sadoista miljoonista vaihtoehdoista löytyy toinenkin "täydellinen" yksilö.

"Mikään maailmassa ei ole sen arvoista, että kannattaa hetkeksikään erota ihmisestä, jota rakastaa." -Albert Camus

Minä valitsisin rakkauden. Tietenkin olettaen, että suhteessasi on kyse tosi rakkaudesta. Sielunkumppanin kadottaminen oman tyhmyyden takia on AINOA asia, joka elämässä kaduttaa.

Nyt 20 vuoden päästä kohtasimme taas, mutta elämäntilanteet molemmilla sellaiset, että yhteistä tulevaisuutta ei enää voi harkitakaan, liian paljon muita ihmisiä pelissä. Rakkaus yhä yhtä vahva, ellei vahvempikin, ja tämä tilanne repii elämän rikki...

Täti Monicalle tiedoksi, että yhdeksänkymmentäyhdeksän teinisuhdetta sadasta pilaa kaikkien maineen. Tuon ikäisillä kun ei ole vielä mitään oikeita panoksia pelissä, niin pari vuotta menee ihan läpällä paneskellen harrastusmielessä.

Kunpa tuohon "mikä on hyväksyttävä aika erossa toisesta syystä X" olisikin joku kiveen hakattu totuus. Tyttöystävä ei selvästikään kestä viittä kuukautta ilman suuria tuskia, mikä pistää miettimään, että millainen "mies" rääkkää "sielunkumppaniaan" itsekkäiden huvitusten takia? Joku toinen nainen voisi kestää vuosikausia, mutta tämän tarinan naiselle viisikin kuukautta lienee ylitsepääsemätön tuska - miksi haluat aiheuttaa sellaista hänelle?

Jos ihminen on edelleen niin lapsi, että tahtoo vain rusinat pullasta ja pistää oman mielihyvänsä "rakkaimpansa" suurten kärsimysten edelle, niin kannattaisi miettiä, onko ne kotileikit sittenkään oma juttu - paitsi tietenkin, jos kyse on nimenomaan leikistä, eikä mistään vakavammasta :)

Homma on kyllä niin, ainakin mun tuttavapiirissä, että kaikillie pariskunnille, joista toinen lähtee vaihtoon, on tullut ero. Olen alle 20v.

Mene Argentiinaan se on hyvin kaunis paikka ja se sinun suhteesi...olet nuori ja en usko etta se suhde kestaa kauaa mutta jos menisit Argentiinaan me muistot olisivat ikuisia :) Antaisin toisen munuaiseni etta paasisin noin kauaksi aikaa Argentinian lampoon vaikka menetkin opiskelemaan etka lomailemaan

Hei!

5 kk on todella lyhyt aika, oman tyttären poikaystävä oli opiskelemassa Amerikassa 3 vuotta, 2 x vuodessa tapasivat, muun ajan juttelivat skypessä iltaiin tms. kun siihen kummallakin mahdollisuus. Ikävä oli molemminpuolin kova, mutta niin se suhde vaan lujittui ja kesti, nyt ovat yhdessä olleet 8 vuotta.

Älä tee virhettä, että keskeytät ja tulet Suomeen, sinua varten on ihana tyttö muualla.

Tuo tyttöystäväsi ei ole sinua ansainnut, jos ei 5 kk kestä erossa. Ajattele, jos se laittaa sinut valitsemaanhänen ja näiden vaihto-oppilaskuukausien välillä, jos myönnyt, mitä se vielä vaatiikaan sinulta...Ajattele järjellä...

Kaikkea hyvää sinulle!

ps. Yksi lapsistani asuu Englannissa, asunut jo 10 vuoden ajan!

Äippä vm-62

Viisi kuukautta on lyhyt aika oikeasti ja vaihto sinulle erityisen hyvä kokemus, sellainen once in a lifetime. Siinähän se parisuhde mitataan. Oikea rakkaus kyllä kestää. Jos olisi kyse pitemmästä aikaa, vuosista, olisi eri juttu. Mutta sittenpähän näette, miten hyvin kesti vai kestikö. Melko itsekästä tyttöystävältäsi, mielestäni. Jos hänen nyt täytyy mennä, sitten hän tulee menemään hyvin helposti myöhemminkin. Ja jos hän on niin riippuvainen sinusta, että ei kestä, ongelmia on tulossa aivan varmasti myöhemmin.

Jos minun mieheni saisi hyvän tilaisuuden, en taatusti olisi esteenä. Olette kuitenkin lapsettomia,sittenkin se olisi lyhyt aika.

Joskus on vain tehtävä vaikeita päätöksiä..

Auttaisiko jos pidätte skypellä yhteyttä päivittäin, videopuhelut. Vaikea lähteä sieltä jos oot jos sinne asti mennyt. Aiotko olla uskollinen vai kiinnostaako menot vielä? Mitä ikää olette?

http://keskustelu.suomi24.fi/node/11591171

Kun suhde on vakava ja vakaa,niin se kestää kyllä tuonajan,jonka olet vaihtooppilaana,jos suhde ei sitä aikaa kestä,niin ei suhteesi olisi kestänyt kovinkaan kauaa aikaa vaikka olisitte suomessa yhdessä molemmat,joten tämä on loistava tilaisuus tarkistaa,että suhteesi on kestävää laatua,eikä pelkkää ihastumista,joka ei montaa vuotta olisi ilman poisoloasi kestänyt,joten mene opiskelemaan vaihto-oppilaaksi ja katso kuinka käy,jos teidät on tarkoitettu toisillenne,niin suhteenne pikemminkin parantuu tästä mitä se nyt on,jos ei kestä,niin se ei olisi tullutkaan kestämään.
Mene ja nauti ajastasi vaihto-oppilaana,jos miehesi sinua rakastaa,hän kestää vuoden helposti,kuten sinäkin,tuommoisia vaihto-oppilastilaisuuksia ei tule,kuin kerran elämässä,joten nauti siitä ja lentokoneita kulkee kyllä,jotta pystytte tapaamaan välillä toisianne ja kun ikävä on kova,niin skype pelittää ja sovitte tapaamisen ja se on taas kuin suhteen elvyitys,kun kohtaatte muutamien kuukausien välein.

Jos oikeasti rakastaa toista, niin antaa myös vapautta tehdä omia valintojaan elämässä. Muutaman kuukauden erossa olo ei voi oikeaa tunnetta poistaa. Tyttöystäväsi on itsekäs ja haluaa omistaa sinut! se on kaikkea muuta kuin rakkautta. Sinun elämäsi on sinun ja kaikki kokemukset rikastuttavat sitä.

Suorita vaan se vaito-oppilasvuosi kunnialla läpi. Saat kuule rutkasti uusia kokemuksia ja jälkikätee ajattelet että *kyllä muuten kannatti, sehän oli ihan kivaa*.

Itse olin vaihto-oppilaana tanskassa 9kk enkä oo katunu tänäkään päivänä kyseistä reissua. Ennemmin kävi niin että sitä paikkaa tuli kertakaikkisen ikävä ja olisin koska tahansa valmis lähtemää uudestaa jos sellanen tilaisuus joskus vielä tulis.

Ota tumma Argentiinasta ja lähetä tytsille kuva siitä. Johan oppii arvostamaan opiskelua :)

Hei. itse en mennyt vaihtoon vain jäin suomeen. vituttaa aina... että jäi jostain paitsi. yksi vaihdossa ollut kaveri oli thaimaassa asti ja hyvin meni. eräs meni japaniin ja ero tuli... tilanteet vaihtelee. voisiko tyttö tulla kylään sinne sinun luo? vaihtarit piti täältä yhteyttä sukulaisiinsa kotimaassa skypellä ja meileillä. joku 5kk aika lyhyt aika. oma vaihto olisi ollut 1v...joten en mennyt mutta olisi pitänyt. kihlaa se tyttö?

Jos suhteenne olisi tyttösi mielestä TODELLA vakaalla pohjalla , hän ei puhuisikaan mistään erosta 5 kk takia.

En kyllä tajua teitä. Miksette laita sitten poikka viideksi kuukaudeksi ja jatka sitten. Siis eihän tuossa ole mitään järkeä lopettaa hyvää suhdetta. Et ota 5kk yhteyttä ja sit tuut Suomeen ja katot kelpaatko vielä, jos et kelpaa niin ette todellakaan ollu mitään sielunkumppaneita. Miltä kuulostaa?

Samaa mieltä edellisen kanssa!

Tädille erityiskiitos henkilökohtaisuuksiin menemisestä! Olisivatpa ne fiksut teinisi näkemässä, kuinka täti käyttäytyy keskustelupalstoilla :)

Ehkä ne teinit vain vaikuttavat fiksulta, jos oma älykkyytesi korreloi positiivisesti nettikäytöksesi perusteella? Tai sitten nuoret tuttusi ovat tilastopoikkeama - tai vedättävät sinua kuin litran mittaa, who knows?

Itse en toivoisi kellekään "valitse rakkaus" -nimimerkin kohtaloa. Mikäli AP:n ja tytön sukset menevät ristiin, niin sittenhän voi huoletta sinkkuna matkailla ympäri pallon vaikka lopun elämäänsä.

En edelleenkään ymmärrä ihmisten kohkaamista, mitä tulee makuasioihin: tarinan tytölle viisi kuukautta voi tuntua yhtä pahalta kuin toiselle viisi vuotta. Toisaalta, tämähän on internet, joten miksi odottaa keneltäkään mitään fiksua sanomista :)

Naisia ja miehiä kyllä löytyy enemmän kuin yksi ihminen jaksaa koluta läpi, mutta ihastumisia, rakastumisia ja rakkauksia on vain rajallinen ja etukäteen tuntematon määrä. Jos tarinan tyttö on (olisi ollut?) AP:lle sielunkumppani, niin turha se on riskeerata elämänkumppania itsekkään hurvittelun takia.

Aloitusviesti on tammikuulta, josta 5 kk on jo mennyt. Olisi toki mielenkiintoista tietää, että miten lopulta kävi.

Tiedän, että minullekin olisi ihan suunnattoman vaikeaa lähteä tai päästää poikaystäväni esim. 5 kuukaudeksi ulkomaille. Jos hän lähtisi, varmasti valittaisin ja kitisisin, vaikka samalla kuitenkin olisin sitä mieltä, että hänen on tehtävä sitä, mitä hän tahtoo. 5 kuukautta ei kuitenkaan niin älyttömän pitkä aika ole. Tiedän myös, että itkisin hänelle ikävääni vaikka kuinka usein, eikä se olisi hänelle yhtään kiva, mutta tiedän, että niin tekisin silti. En kuitenkaan haluaisi, että hän jättäisi elämänsä tilaisuuden käyttämättä minun takiani ja myöhemmin katkeroituisi ja syyttäisi minua siitä.

Suosittelisin, että puhut vielä tyttöystävällesi, niin kuin varmaan olet puhunutkin, ja sanot, että haluat olla hänen kanssaan ja että jos hän ihan oikeasti sinua rakastaa, niin jaksaa kyllä odottaa sen 5 kuukautta. Ja jos vaan teillä on varaa lennättää hänet käymään luonasi, niin miksei?! Helpottaisi vähän. Toki tiedän että matka on pitkä ja varmasti kallis. Mutta varmasti myös jonkun lantin arvoinen!

Tsemppiä teille! Toivottavasti hän tulee järkiinsä ja jaksaa odottaa.

SKYPE ON TÄTÄ VARTEN ...


ONKO TYTÖSI TAKERTUJA ?

No, jos uhkaa 5kk:n takia lähteä niin anna mennä.
Ja intti on käytynä sulla? Jos ei, niin homma on vielä helpompaa, se lähtee kuitenkin.

Mitäs nyt kuuluu?

Näin vanhana naisena eli 45 v sanoisin yleensäkin, että itseään pitää toteuttaa. Suhteessa pitää olla rakkautta, luottamusta ja vapautta niin paljon että suo puoliskolleen mahdollisuuksia.

Itse tein aikoinaan virheen, että en mennyt yliopistoon, kun mieheni jo opiskeli lääkäriksi. Ajatus oli yhteenhiileen puhaltamisesta. Ajattelin, että ehdin myöhemmin opiskella, mutta olin töissä jne. koska ostimme yhteisen kodin.

Sitten tuli ero noin 10 vuoden kuluttua, asunto ja asuntolaina oli yhteinen. Tienaamani rahat meni puoliksi. Nyt ex on lääkäri ja minä yo.

Mitä tästä voisi sanoa muuten, kuin pidä unelmistasi kiinni ja opiskele. Lähde maailmalle ja koe elämässäsi kaikkea kivaa :)

Ehdottomasti vaihto-oppilaaksi. Nuorempana rakastuu/ihastuu helposti. Asioita pitäisi pystyä katsomaan pidemmällä tähtäimellä eikä vain pelkästään lähitulevaisuuteen. Itse olen ollut vaihto-oppilaana, silloin minulla ei ollut poikaystävää, tämä oli lukioaikana. Toisella kertaa kun opiskelin ammattiin, silloin oli myös vaihto-oppilaana 3 kk ja silloin oli poikaystävä. Nyt olen saman poikaystävän kanssa naimisissa ja olen 35-vuotias. Muistan kyllä kysyneeni hänenkin mielipiteen asiaan. Ilmeisesti oli myötämielinen, koska en tiedä olisinko lähtenyt, jos olisin tehnyt toisin. Sen kuitenkin muistan, että olin menossa armeijaan ja se tilaisuus jäi käyttämättä poikaystävän mielipiteiden takia.

Myöhemmin olen tehnyt jatko-opintoja ja elämä on "kasvattanut", meillä on lapsia ja olen tehnyt lisää opintoja. Mieheni ei välttämättä ole niistä pitänyt, koska ilmeisesti on kokenut perheen jotenkin kärsivän opiskeluista. Tällä kertaa olin jo vahvempi ja tein opiskeluja vastusteluista huolimatta.

Eli sen voisin kyllä sanoa, että jos jonkun henkilön takia jättää mitä asioita vaan tekemättä, niin suurella todennäköisyydellä se tulee harmittamaan. Jos poikaystävä/tyttöystävä/puoliso ei hyväksy sitä mitä toinen tekee ja mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä, niin ei sellaisella sitten kyllä sitten teekkään mitään. Kauhea tilannehan se juurikin on, jos alistuu toisen tahtoon ja ero tulee kuitenkin tulevaisuudessa. Eli älä missään nimessä alistu, tee niinkuin sinä haluat. Meillä ihmisillä on niin erilaiset arvot ja kotikasvatukset, että arvostamme erilaisia asioita. Älä anna periksi ja pode mitään huonoa omaatuntoa siitä, jos lähdet vaihto-oppilaaksi. Loppupeleissä täällä elämässä ollaan kuitenkin melkoisen yksinkin ja nämä parisuhdetilanteet muuttuu nykyajan maailmassa paljon. Eli elä omaa elämää, toki jossain määrin pitää kumppanikin ottaa huomioon, mutta silti älä anna estää sen unelmia ja sinun tavoitteita.

Eiköhän muut kommentoijat ole jo tehneet selväksi, mikä olisi tässä tilanteessa paras vaihtoehto. Ymmärrän, että eroa et haluaisi harkita, koska kyseessä on sielunkumppanisi. MUTTA: ajatteleeko tyttöystäväsi samalla tavalla? Siis että olet hänen sielunkumppaninsa..?

Olemme mieheni kanssa asuneet viimeiset kolme vuotta erossa toisistamme. Ensin minä menin vaihtoon puoleksi vuodeksi, sen jälkeen mies sai opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta. Aina on ollut ikävä toista, mutta molemmat olemme suoneet toisillemme vapauden toteuttaa itseään. Olemme tukeneet toisiamme ja jaksaneet erossa olemista, koska tiedämme sen olevan väliaikaista.

Tietenkin, suomeen jäävällä on oikeus sanoa mielipiteensä ja hän tuntee miten tuntee, sillehän ei mitään voi. Eri asia on se, että jos hän esittää sinulle uhkavaatimuksen : jos jäät sinne, ero tulee, jos tulet takaisin elämä jatkuu normaalisti. Kyllä minun mielestä hänen pitäisi ymmärtää että tilaisuus voi olla ainutlaatuinen, ja että sinun pitää vain tehdä tämä.

Ei mielestäni toista ihmistä voi uhkailla tuolla tavalla. Vaikka vaikeaahan se varmasti on sille joka jää tuttuihin ympyröihin.s Punnitse asioita todella tarkkaan, mieti eloa ilman tyttökaveria, toisaalta mieti jäätkö paitsi suuren seikkailun jos menet kotiin takaisin.

Luottaako hän sinuun? onko suhteessa jo valmiiksi ongelmia? ehdota hänelle, että myös hän voisi lähteä johonkin, tai tehdä jotain vain itsensä hyväksi tämä aika, sillä tavalla kuukaudet menee nopeammin, kun molemmilla on se aika käytettävissä vain itseensä.

Jää ihmeessä vaihtariksi. Se on elämänkokemus mitä suhde ei voi korvata. Itse tein aikoinaan päätöksen lähteä, vaikka toinen jäi suomeen ja päivääkään en ole katunut päätöstä.

Voi teitä nuoria! Elämässä tapahtuu asioita, iloisia ja surullisia, mutta usein vasta vuosia jälkeenpäin näkee niissä jonkinlaisen logiikan. Yleensä se tarkoitus kuitenkin paljastuu jossain vaiheessa. Jotkut asiat eivät ole vain tarkoitettu tapahtuviksi.

Elämä jatkuu ja luultavasti koet vielä rakastumisen muutamaan kertaan elämässäsi. Seuraavakaan tyttöystäväsi ei kuitenkaan ole välttämättä vielä lastesi äiti. Mutta, niin tai näin, ehdit vielä vaikka mitä.

Ota irti kaikki tuosta 5 kk:sta ulkomailla, äläkä turhia murehdi. Asiat selviävät tyttöystäväsi kanssa, jois niiden on tarkoitus selvitä.

Täällä kyllä hieman vähätellään mielestäni. 5kk on aika pitkä aika erossa toisesta nuorena ja noinkin tuore suhde kysessä.

Tosin mielestäni vaihto-opiskelua ei kannata enää tässä vaiheessa perua, koska siihen on päätetty ryhtyä. Jos tyttöystäväsi haluaa todella erota niin voithan kysyä häneltä jos pitäisitte tauon suhteessanne ja katsoisitte mahdollisuuksianne kun palaat takaisin Suomeen.

Pääsisit nauttimaan vaihto-opiskelusta vapaana ja olisi vielä mahdollisuus suhteeseen myöhemmin saman tytön kanssa.

Kyllä noita mukavia tyttöjä yleensä löytyy kunhan vain riittävästi etsii. Ei kannata ylläpitää suhdetta, joka tuhoaa unelmat.

Joskus on vaikean valinnan edessä jokainen, mutta tyttöystäväsi tulisi tukea sinua tässä asiassa jos se on sitä mitä haluat. Ja ettehän te periaatteessa erossa ole jos vain yhteyttä pidätte joka päivä onhan ne webbi kamerat keksitty sun muut jotta voisi periaatteessa jutella joka ikinen päivä "naamatusten"

Jos teidän suhteenne on SE, kestää kyllä vaihtovuodenkin.

Itse ryven juuri nyt siinä hapatuksessa, että löllin vain suhteessa juuri kun minun olisi pitänyt aktivoitua oman alani harjoitteluihin päämäärätietoisemmin. Menin mistä aita matalin, kun kaikki oli niin ihanaa. Kunniahimoinen unelmoija rakastui realistiseen vätykseen!

Olen valmistunut jo viisi vuotta sitten ja vailla päämäärää ja vakityöpaikkaa vieläkin. Suhde kärsii nyt siitä kun olen katkeroitunut noille löysille rakkauden huuma-vuosille. En todellakaan suosittele....

Jos ette ole tulevaisuudessa pelkästään tavan vuoksi yhdessä, niin tuokin suhde tulee jossain vaiheessa kaatumaan. Eli ihan turha alkaa mukavia kokemuksia sen takia jättämään väliin.

Valitse vaihto-opiskelu! Tuo aika on elämän ainutlaatuinen kokemus. Mikäli rakkaus ei eroa kestä, mitä se kestää? Omat asiat ja oma aika on tutkitusti pitkän, loppuelämän kestävän suhteen avaimet. Vaikka olisi kuinka sielunkumppani, ei hänen kanssa voi koko ajan olla yhdessä. Suosittelen vaihto-oppilasvuotta ja siitä nauttimista!

Olet nuori ja kokemuksen rintaäänellä voin sanoa sinulle että parisuhteet tulevat ja menevät. Älä jätä vaihtarijuttua kenenkään takia. Ja jos Hän on todella sielunkumppanisi, hän odottaa. Mieheni sai hoitaa tyJömatkansa rauhassa kymmeniä vuosia ja mikä oli kiitos minulle..?! Kun minun piti lähteä johonkin esim. koulutusjuttuun, niin sain aina suut ja silmät täyteen (onko pakko jne.) Ja eron jälkeen voitte arvata onko ollut helppoa hoitaa työasioita tai varsinkaan muita matkoja ja menoja... Ja mitähän minusta olisikaan tullut jos en olisi sotkeutunut (liian) nuorena naimisiin. Toivottavasti vältyt näiltä spekulaatioilta!!!

Eikö olisikin kiva lipaista argentiinalaista lettua?

Jos ei 5 kk:n eroa kestä, ei tunne ollut aitoa rakkautta. Anna mennä.

kuka näitä lässytyksiä keksii?

Varjele uhkaa erota, jos et tule takaisin. Jaa...miksi? On ilmeisesti aivan sama,
kuka sillä tytöllä on poikaystävänä. Ehkä vain sinulla on se sielunkumppanuuden tunne ja tytöllä on se fyysisempi puoli tärkein.

Mä olen 30 ja mulla oli tässä orastava onnellinen parisuhde tiedossa.. ja on yhä orastava onnellinen vaihto tiedossa myös.. vuosi vieraassa maassa. Mies sanoi että ei halua suhdetta jos lähden 7kk. järjestämälleni elämäni reissulle, koska hän ei halua naista joka "humputtelee ympäriinsä" ja ei ole hänen lähellään. Hän ei uskonut kaukosuhteisiin. Mies tuntui minustakin ainakin aluksi sielunkumppanilta ja elämäni rakkaudelta pitkästäaikaa joku josta todellakin kykenin ajattelemaan enemmän kuin yleensä.

Oih onnea että tajusin tarpeeksi ajoissa että hän ei ole minulle se oikea. Järjestin matkaani keväällä ja pohdin miehen ukaasia samalla. Tajusin puntaroidessani hyvin mistä jään paitsi jos peruutan matkani miehen takia. Toisessa vaakakupissa silti onnellinen ja kestävä parisuhde. No kuin ollakkaan samalla viikolla kun olin jo taipumassa miehen tahtoon ja perumassa matkaani, sain kuulla miehen olevan pettäjä ja todisteena kännykkääni videonpätkää asiasta.

Mies vetosi heti vaihtooni koska en halunnut hänen mielestään sitoutua niin hänenkään ei tarvinnut. Olimmme suunnitelleet vakavissamme yhteenmuuttoa ( vaihtoa tai ei) ja puhuneet kihlautumisesta. Olin luopunut kissastanikin hänen eteensä koska hänellä on allergiaa, säästin vähäisestä osa-aikatyöni palkasta huonekaluihimme rahaa ( no nyt on vaihtoon enemmän kassaa) lykkäsin autokouluni myös koska halusin panostaa yhteiseen kotiimme. Onneksi en siis perunut vaihtoanikin hänen takiaan vaan vein prosessin loppuun. Tajuan toki senkin että en taida olla myöskään vielä aivan valmis sitoutumaan uudelleen ihan lähitulevaisuudessa onneksi ei tarvi kun on vaihtokin edessä.

Minusta varsinkin kun olet jo paikan päällä ole siellä. Sulle tulee muuten aika kovat sanktiot siitä jos palaat suomeen joudut esim. maksamaan apurahasi takaisin ja muuta vastaavaa. Jos se nainen on sulle se oikea se kestää odottaa. Se tajuaa senkin kuinka tärkeä panostus nykymäilmassa tämä on sun tulevaan. Meinaatko muuten tulevaisuudessa kertoa kuinka tulit maitojunalla kotiin vaihdosta kun tyttöystävä vaati? Mietippä sitä =) millaisen kuvan se antaa susta tulevalle pomollesi?

Ei kukaan sattunu huomaamaan että tää oli 6kk vanha kysymys? Hän on jo siis palannu sieltä jo :D katselin vaan noita ohjeita mitä tehdä ni ei se varmaa enää niitä osaa ottaa huomioon

Itse en koskaan tahtonut lähteä vaihtoon ja jättää tänne poikaystävääni, jonka kanssa nyt olemmekin olleet yhdessä 10 vuotta. Tosin, hän ei koskaan pistänyt minua valitsemaan, vaan päätös oli täysin oma olla lähtemättä. Ja jokainenhan on yksilöllinen, toisille natsaa paremmin nämä vaihtojutut ja toiset ovat enempi kotikissoja :)
Jos olisin päättänyt ja lähtenyt, en varmasti olisi tullut takaisin kesken toisen vaatimuksesta, sillä asiahan oli sovittu ja ok. Toinen on itsekäs, jos on ensin antanut luvan ja sanonut sen olevan ok ja sitten viikon perästä lähdöstä onkin peruuttamassa koko hommaa, kun on jo vähän liian myöhäistä...

Hyvä huomio nimimerkki Yksi vaan, ite huomasin saman :D Vaan eipä nämä keski-ikäset kaksvasenkätiset suolikaksneljä lässyttäjät varmaan osaa ees postauksien päivämääriä katsoa. Ja teinejä ei vaan kiinnosta, tai eivät osaa nekään. tsk tsk, huonoon suuntaan menny nykynuoriso ja nykykeski-ikäiset..

Tyttöystäväni ei koskaan, ei KOSKAAN pakottaisi minua valitsemaan. Se olisi itsestäänselvyys, että saisin toteuttaa tässä asiassa itseäni, eikä 5kk ole pitkä aika.

Et voi koskaan olla varma, oletteko loppuelämäänne yhdessä, joten älä ala tulevaisuuttasi uhraamaan noin itsekkään tytön vuoksi.

Olemme seurustelleet kohta 7 vuotta ja se kestäisi tuollaisen ajan milloin tahansa, ei se silti tarkoita etteikö ikävä olisi ihan helvetin kova.

Mielipide: Kun nyt tyttöystäväsi uhkaa erolla 5 kk vuoksi, ei liittonne todennäköisesti tule kestämään loppuelämäänne ja toisekseen, jos nyt myönnyt hänen vaatimukseensa, niitä tulee lisää.

Oletko jo käynyt armeijan? moni liitto hajoaa myös armeijan vuoksi, vaikka nykyaikana lomat rullaa paremmin mitä 40 vuotta sitten.

Kuulostaa, ettei tyttöystävä ole iahna tasapainoinen, kun alkaakin kiristämään sinua takaisin, kun on jo ensin hyväksynyt sen, että lähdet vaihtoon ja myös jo ehtinyt maapallon toiselle puolelle. Ja eikö hänellä ole omaa elämää, eli kunnon tekemistä, johon voi omaa ikäväänsä upottaa? Ihminen, joka ei osaa ilman seurustelukumppania on melkoisen huteralla pohjalla psyykkisesti. Jos palaat hänen takiaan, parisuhteellanne on edessä erittäin kivinen tie. Ilman kipua ja surua elämästä ei selviä. Viisautta valintaan!

Minulle ja miehelleni on tulossa kaukosuhde ehkä noin 2 vuoden ajaksi. Tulemme näkemään ehkä joka toinen viikko, jos sitäkään. En kuitenkaan ole huolissani, koska tiedän, että aito rakkaus kyllä kestää. Jos molemmat ovat suhteen kanssa tosissaan, luottavat toisiinsa ja on yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia, jopa 2 vuotta on helvetin lyhyt aika.
Jos mies jättää minut kaukosuhteen takia, ei hän rakasta minua tarpeeksi ja asia on tarkoitettu niin. Suhde ei ole vakaalla pohjalla, jos välimatka katkaisee sen kokonaan. Välimatka on hidaste, ei este.
En ymmärrä tyttöystävääsi, joka ajattelee hyvin itsekkäästi. Hän ei ilmeisesti ole kovinkaan tosissaan kanssasi, jos on valmis jättämään sinut 5kk erossa olon takia. Se on todella lyhyt aika. Jos olisit vaikka vuoden poissa, asia voisi olla ymmärrettävämpi.
En sinuna IKINÄ jättäisi vaihto-oppilasvuottani tuollaisen suhteen takia. Todennäköisesti eroatte jossain vaiheessa muutenkin, mikäli 5kk erossa olo jo on suhteessanne näin iso pala. Voin kokemuksesta kertoa - elämä tarjoaa pahempiakin haasteita teille vielä tulevaisuudessa...

Ei muuta ku lortto vaihtoon, sen takia ei kannata tollasta mahista pilata. Keskity tykittelemään niitä Argentiinattaria ja nauti elämästä.

"Nyt kuitenkin viikko lähdöstä ollaan siinä pisteessä, että tyttöystäväni ei kestä olla erossa näin pitkää"

Ei kestä viittä kuukautta, mutta loppuelämänsä kestää? Jännä ajattelutapa. Kyseenalaistaisin vähän tyttöystäväsi motiiveja tähän käyttäytymiseen. Tulee lähinnä mieleen, että hän ei kestä ilman hellyyttä tai seksiä viittä kuukautta ja lähtisi etsimään sitä muualta. Tai sitten ei haluaisi jatkaa suhdetta ja näkee tässä hyvän tilanteen poistua.

Taas näitä teinipimujen itkunaiheita,
Kasvakoot tyttösi ensin aikuisesksi, ja piste

Sun pitää mennä HETI panemaan sun tyttöystävää. Ensin pillluun, sitten perrseeseen. Sitten olette varmasti kumpikin toooosi onnellisia.

Älä anna kiristää itseäsi takaisin kotiin, 5 kuukautta, se on pieni aika loppuelämästäsi ja tyttö tulee kiristämään sinua aina jos ei saa tahtoan läpi