Tuntuu että nyt on pakko kysyä apua koulutuksessa, kun vallitsevat koulutusmetodit ovat niin ristiriidassa keskenään. Olen siis lukenut kaiken tämän "ihmisen tulee olla laumanjohtaja" sekä "alistaminen ja susilaumakäsitys ovat aikansa eläneitä", mutta kyseessä on ensimmäinen oma koirani, eikä minulla vielä ole siis kokemuspohjaa, jonka perusteella voisin päätellä väärässäolevat. En halua satuttaa lemmikkiäni. Ei sähkö- tai piikkipantoja. Mielellään ei edes kuristuspantoja. Ei hiljaiseksi pelottelua (eli saadaan haittaava käytös loppumaan, mutta ei poisteta syvintä ongelmaa). Pentu on kuitenkin äärettömän rohkea ja itsepäinen (yorkki-uros), joten silkalla hyssyttelyllä siitä voi tulla melkoinen ongelmakoira.
Pentu on älykäs ja olen melko helposti saanut sen oppimaan jokusen peruskäskyn (kuten istu ja maahan). Ikää pojalla on vajaa 5 kk. Pentu on kiinnostunut minusta ja tottelee mielellään, joskin tähän voi murrosiässä tulla muutoksia. Pariin peruskäytösongelmaan haluaisin nyt mahdollisimman perusteellisia vastauksia:
- Pureskelu. Tiedän tottakai, että pennut pureskelevat. Oma pikkumies ei ole tuhonnut pahemmin mitään, mutta on usein kiinni omistajan ja muiden varpaissa, silmiä/hampaita puhdistettaessa sormissa (joskus todella kovaa) ja esim. harjattaessa harjassa. Kasvattaja sanoi, että puremiseen pitää aina puuttua (varsinkin hampaiden osuessa ihmiseen) esim. jyrkällä "ei":llä. Jotkut lähteet kertovat, että leikkivää pentua ei kuitenkaan pitäisi kieltää, vaan ignoorata. Itse olen kääntänyt pennun selälleen rauhoittumaan, kun se alkaa käydä ihan kierroksilla. Pidän siis vaan pentua paikallaan selätysasennossa ja silittelen sen vatsaa, kun se makaa kiltisti ja päästän lopulta kääntymään takaisin. Voiko pentu kokea tämän uhkaavana?
- Hihnassa vetäminen. Aluksi oli vaikeaa saada pentua kävelemään ollenkaan hihnassa. Pentu sietää huonosti kylmää ja inhoaa haalareita, joita se kylmimpinä päivinä joutuu käyttämään. Nyt se kuitenkin odottaa ulkoilua jo jokseenkin innokkaasti. Suurimmaksi ongelmaksi on tullut hihnassa vetäminen (toinen hyvin tavanomainen ongelma pennuilla). Olen koittanut taktiikkaa, jossa pysähdyn aina kun pentu vetää ja lähden liikkeelle vasta kun pentu peruuttaa pari askelta. Lisäksi palkitsen pennun kun se kävelee kauniisti vasemmalla puolellani. Olisiko toimivampaa ratkaisua vai kannattaako vaan sinnikkäästi pysyä tässä samassa? Entä mikä toimii parhaiten, kun pentu vetää muita ihmisiä tai koiria kohti (ei ole agressiivinen, vaan äärettömän innokas, heiluttaa häntää eikä hauku)? Pentu vetää usein myös kotia kohti ja välillä syy saattaa olla ihan kylmä. Ikäväähän se on pikkumiestä jäädyttää, mutta ei oikein voi antaa periksikään.
-Haukkuminen. Pentu ei paljon hauku, mutta takapihaa se on nyt alkanut puolustamaan (kaikelta poikkeavalta, ihmisiltä ym.). Pitäisikö haukkuminen ignoorata vai dominoivan koulutuksen mukaisesti tökkiä koiraa kyleen tai kääntää koiran sivu/takapuoli haukuttavaa kohdetta kohti?
-Merkkailu. Pentupissan ignoorasin ja olen saanut opetettua pennun hyvin sisäsiistiksi. Paperit on vielä käytössä, kun poika ei jaksa pidättää koko työpäivää, mutta suurimman osan tarpeista pentu tekee pihalle. Tuntuu että poika on alkanut hieman nostella jalkaa merkkaustarkoituksissa (kotona ja varsinkin kyläillessä). Onko muuta apua kuin leikkaaminen?
Pentu on älykäs ja olen melko helposti saanut sen oppimaan jokusen peruskäskyn (kuten istu ja maahan). Ikää pojalla on vajaa 5 kk. Pentu on kiinnostunut minusta ja tottelee mielellään, joskin tähän voi murrosiässä tulla muutoksia. Pariin peruskäytösongelmaan haluaisin nyt mahdollisimman perusteellisia vastauksia:
- Pureskelu. Tiedän tottakai, että pennut pureskelevat. Oma pikkumies ei ole tuhonnut pahemmin mitään, mutta on usein kiinni omistajan ja muiden varpaissa, silmiä/hampaita puhdistettaessa sormissa (joskus todella kovaa) ja esim. harjattaessa harjassa. Kasvattaja sanoi, että puremiseen pitää aina puuttua (varsinkin hampaiden osuessa ihmiseen) esim. jyrkällä "ei":llä. Jotkut lähteet kertovat, että leikkivää pentua ei kuitenkaan pitäisi kieltää, vaan ignoorata. Itse olen kääntänyt pennun selälleen rauhoittumaan, kun se alkaa käydä ihan kierroksilla. Pidän siis vaan pentua paikallaan selätysasennossa ja silittelen sen vatsaa, kun se makaa kiltisti ja päästän lopulta kääntymään takaisin. Voiko pentu kokea tämän uhkaavana?
- Hihnassa vetäminen. Aluksi oli vaikeaa saada pentua kävelemään ollenkaan hihnassa. Pentu sietää huonosti kylmää ja inhoaa haalareita, joita se kylmimpinä päivinä joutuu käyttämään. Nyt se kuitenkin odottaa ulkoilua jo jokseenkin innokkaasti. Suurimmaksi ongelmaksi on tullut hihnassa vetäminen (toinen hyvin tavanomainen ongelma pennuilla). Olen koittanut taktiikkaa, jossa pysähdyn aina kun pentu vetää ja lähden liikkeelle vasta kun pentu peruuttaa pari askelta. Lisäksi palkitsen pennun kun se kävelee kauniisti vasemmalla puolellani. Olisiko toimivampaa ratkaisua vai kannattaako vaan sinnikkäästi pysyä tässä samassa? Entä mikä toimii parhaiten, kun pentu vetää muita ihmisiä tai koiria kohti (ei ole agressiivinen, vaan äärettömän innokas, heiluttaa häntää eikä hauku)? Pentu vetää usein myös kotia kohti ja välillä syy saattaa olla ihan kylmä. Ikäväähän se on pikkumiestä jäädyttää, mutta ei oikein voi antaa periksikään.
-Haukkuminen. Pentu ei paljon hauku, mutta takapihaa se on nyt alkanut puolustamaan (kaikelta poikkeavalta, ihmisiltä ym.). Pitäisikö haukkuminen ignoorata vai dominoivan koulutuksen mukaisesti tökkiä koiraa kyleen tai kääntää koiran sivu/takapuoli haukuttavaa kohdetta kohti?
-Merkkailu. Pentupissan ignoorasin ja olen saanut opetettua pennun hyvin sisäsiistiksi. Paperit on vielä käytössä, kun poika ei jaksa pidättää koko työpäivää, mutta suurimman osan tarpeista pentu tekee pihalle. Tuntuu että poika on alkanut hieman nostella jalkaa merkkaustarkoituksissa (kotona ja varsinkin kyläillessä). Onko muuta apua kuin leikkaaminen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei tuossa nyt vielä ole ainesta ongelmakoiraksi sentään. Otat vain avuksi puheen. Ilmoitat mitä haluat sen tekevän tai jättävän tekemättä. Taiteilet äänelläsi ja puhut myös eleilläsi. Etkä piittaa miltä se näyttää muiden ihmisten silmissä.
Haluat koiran jatkavan matkaa, sen sijaan että menisi ihmisen luo? Silloin yksinkertaisesti kerrot että menemme ohi. Teet sen hyvissä ajoin, ja samalla ohjaat koirasi toiseen suuntaan. Puolten, oikea ja vasen, tunteminen auttaa ohjailussa.
Haluat koirasi hiljentävän tahtia? Teet pienen, hyvin huomaamattoman ravistuksen hihnaan ja kerrot että "jätä yksi askel väliin". Kun jatkaa huomioimatta, niin toistat ja vasta kolmannella kerralla pysähdyt ja samalla kerrot vielä uudelleen ehdot. Päästät jatkamaan vasta luvan kanssa.
Opeta koirallesi käskyt seis, odota, hiljennä, pidä_paikka, oikea, vasen ja suoraan, sekä lähtölupana ole_hyvä, hyvin huolellisesti. Näillä hallitset koiraasi aikuisena suvereenisti.
Pureskeluun voit puuttua makusi mukaan joko heti tai vasta kun alkaa sattua. Itse suosin jälkimmäistä ja opetin että miten purraan oikeaoppisesti ihmiskättä. Siis koirani vain tarraa hellästi ohjaten kättä vaikka namiboxilleen tai pallolle. Suu ja sitä myöden hampaat kun ovat koiralle ainoa tarttumaväline. Jalkojen pureminen ei ole meilläkään sallittua.
Haukkumisen estämiseen paneudu huolella. Vietä vaikka kokonainen päivä takapihalla tai parvekkeella koiran kanssa ja aina kun haukahtaa, poista koira sisälle ja itse jää ulos. Koirasta on aina kivampi olla kanssasi kuin erossa sinusta. Opeta koira haukkumaan ja lopettamaan merkistä tai käskystä. Hau ja nouhau.
Merkkailusta en osaa sanoa tai neuvo oikeastaan muuta kuin että olet vaan silmä tarkkana ja heti kun merkit ilmassa niin kieltoa päälle, erityisesti vieraisilla. Ei mikään ole nolompaa kuin nurkkiin kuseksiva rakki.
Jatkat vaan opettamista ja ongelmatilanteissa asetut koiran yläpuolelle, pidät naamasi peruslukemilla ja pysyt rauhallisena kuin puujumala, vaikka rekku keksisi mitä kivaa. Varsinkin murrosiässäään se niitä keksii. Siksi on hyvin tärkeää että saisit mahdollisimman tarkoin ajettua hyvät käyöstavat kalloon jo ennen sitä. Älä silti vaadi liikaa, vaan asteittain tiukennat vaatimuksia.