Tätäkin asiaa on jo varmaan palstalla käsitelty, mutta kun olen koko lailla uusi kirjoittelija, enkä laiskuuttani viitsi selailla sivuja taaksepäin, niin kysynpä teiltä, että mistä ammennatte huumorin elämäänne?
Minä saan nauruni pienistä arkipäivän sattumuksista, siis tilannekomiikasta ja sitcom-sarjoja katselen myös televisiosta.
Elokuvista komediat ovat mieluisimpia, "Piukat paikat" on yliveto, suomalaisista Risto Jarvan "Loma" on myös jo komediaklassikko.
Nuorimman sisareni mies on suomenruotsalainen ja vuosikausien kokemuksella voin todeta, että tämän heimon paras ja (melkein ainoa) ilo on vahingonilo.
En kuitenkaan perusta väitettäni pelkästään yhden ihmisen varaan, mies toi tullessaan suuren suvun ja sama piirre näkyy kaikissa olevan.
Useimmiten saa kyllä parhaat naurut, kun nauraa itselleen ja omille hölmöilyilleen.
Minä saan nauruni pienistä arkipäivän sattumuksista, siis tilannekomiikasta ja sitcom-sarjoja katselen myös televisiosta.
Elokuvista komediat ovat mieluisimpia, "Piukat paikat" on yliveto, suomalaisista Risto Jarvan "Loma" on myös jo komediaklassikko.
Nuorimman sisareni mies on suomenruotsalainen ja vuosikausien kokemuksella voin todeta, että tämän heimon paras ja (melkein ainoa) ilo on vahingonilo.
En kuitenkaan perusta väitettäni pelkästään yhden ihmisen varaan, mies toi tullessaan suuren suvun ja sama piirre näkyy kaikissa olevan.
Useimmiten saa kyllä parhaat naurut, kun nauraa itselleen ja omille hölmöilyilleen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
nauraessaan ei loukkaa muita. Jotkut ihmiset ovat hyvinkin hienohipiäisiä mitä tulee huumoriin, jonka kohteena ovat he itse.Siksi minä kerron omista töppöilyistäni ja nauran niille aivan vilpittömästi.
Kun nyt rehellisiä ollaan, niin vahingonilo saisi esiin hyvät naurut, mutta se juuri on aika arveluttava tapa "pitää hauskaa." Vahingonilolla tarkoitan sellaista asiaa, tai tilannetta, jossa jollekin oikein koppavalle ja mahtailevalle henkilölle sattuu joku moka. Silloin kyllä naurattaisi, mutta en naura, muuten kuin itsekseni, hiljaisessa mielessäni.
Onko teidän elämänne niin hauskaa ympäri vuorokauden, että ette tarvitse nauraaksenne enää mitään ulkopuolisia virikkeitä?
Minulle muutama kunnon nauru päivässä on suorastaan elinehto.
Minähän ihan kadehdin teitä, jotka ette tarvitse oman itsenne ulkopuolelta tulevia naurunaiheita.
ettei "huumorilajiaan" vaan tahdota paljastaa.
Suomalaiset ovat nimittäin maailman kateellisin kansa.
Vahingonilo on aidointa iloa, mutta kuka sitä nyt menee kertomaan, että nauraa hörhöttelee tyytyväisenä kun paremmalla autolla ajeleva naapuri jää kiinni rattijuoppoudesta, tai tytär reputtaa ylioppilaskirjoituksissa.
Riidanhalu saattaa mennä kateuden ohi kuusikymppisten keskustelupalstalla.
Minä nauran katsellessani englantilaista sarjaa "Pokka pitää." Sitten nauran tosikoille(itseksesi) ja Hajupojalle nauran katketakseni.
En siksi että hän huumorillaan saisi minut nauramaan, vaan koska nimimerkissä on jotain tekosivistynyttä pelleä.
meillä samanlaiset nuo naurunaiheet.
Myös Nelosen sitcomit, kuten Nanny ja Kaikki rakastavat Raymondia, kuuluvat suosikkeihini.
Nyt jo ruudusta poistunut Spin City oli mielestäni sitcomia parhaimmillaan.
Suomalaiset eivät oikein osaa tehdä kunnon naurusarjoja. Aikoinaan oli Tankki täyteen ja sen jälkeen Reinikainen, mutta sittenpä ei muuta mieleeni muistukaan.
Ai niin, ruudusta on poistunut myös jo hulvattoman hauska Huonosti käyttäytyvät miehet.
Musiikkipuolella kuuntelen (siis tässä huumoriaiheessa pysyäksemme) Jaakko Teppoa,jonka sanoitukset ovat ylivoimaisia.
Olen nähnyt Tepon myös live-keikalla ja kyllä osasi taiteilija ottaa estradin haltuunsa!
Aivan kuten Eemelikin aikoinaan.
Siis ne jotkut suomalaiset citkomit!!!
Nykyisistä naur(a)(e) ttavista ohjelmista en tiedä mitään: lienen muuttunut integroituneesti pienessä ajassa entisiin ajatuksiini!
Toivotan parasta onnea! Hilkka