"Äiti, minua sattuu. Sinä pelotat minua. Älä lyö."

voimia!! vahvat ihmiset pärjäävät tässä karussa maailmassa.

Väkivalta ei ole koskaan lääke mihinkään, eikä edes oikeutettu tapa näyttää muka vahvuuttaan, henkisellä tai ruumiillisella tasolla..
Mutta jos yhtään lohduttaa, niin se käy useinmiten kipeämpää jälkikäteen lyöjään kuin lyötyyn, ainakin henkisesti.

pahoittelen kohtaloasi, itselläni on parikymppinen tytär enkä koskaan voisi kuvitella oelvani hänelle ilkeä tai että kävisin kiinni. en osaa antaa vastausta äitisi käytökseen, en muuta kuin että hänellä on henkisiä ongelmia. isäsi vastuu olisi ollut aina puolustaa sinua.

yritä todella muistaa ettet lyö kun saat omia lapsia, monesti lapset tekee niin kuin heidän vanhemmat ovat tehneet. se on aika kumma juttu kun he kuitenkin ovat kärsineet itse ja luulisi että sitä ei tahdo tehdä samaa pahaa toiselle mitä on itse kokenut.

eikö sinulla ole mahdollisuutta muuttaa kotoa pois ?

Voimia ja jaksamista. Surullinen tarinasi kuulostaa ikävän tutulta, ja pelottavalta. Olen 40v isä, enkä pääse tapaamaan 4 vuotiasta tyttöäni kuin valvotusti, oikeuden päätöksestä huolimatta. valvotutkin ovat oikeuden väliaikasesti määräämiä, kun tapaamiset eivät suju. Pelkään, että tarinasi on kohdallani totta... pelkään olevani se piittaamaton isä, tai että näin lapselle kerrotaan. Mitä äitin tulee... riittäköön siitä se, ettei lastensuojelun kriisikunta ole ole ottanut huoltani vakavasti, enkä tiedä auttaako asiaa sekään, että joku vielä onneksi välittävä naapuri ilmoitti eteenpäin itkuista, ja "ei äiti, sattuu" -huudoista. Toivon että välittämistä löytyisi enemmän. Ja sinulle rohkaisuksi, asiasta puhuminen helpottaa. Iteäni auttoi paljon se, kun lopetin itseni syyttämisen, ja perheväkivallan salaamisen. Tänä päivänä uskallan sanoa suoraan ja häpeilemättä, että olen mies, ja henkisen väkivallan uhri. Uhrina oleminen ei ole häpeä, muista se, ja se, että heikolta ihmiseltä voit odottaa vain julmuutta, vahvalta lempeyttä ja ymmärrystä.

LAitappa kerran kunnolla takaisin siihen kuritukseen niin että äidilläsi on silma mustana ja jos tulee sanomista niin kerrot äidillesi ettää näinhän sinä olet väkivaltaa opettanut ja nyt saat takaisin ja kunnolla.

http://www.youtube.com/ watch?v=BeGCusfqF8c&feature=related 9/11: Ashleigh Banfield reports secondary explosions

Huomaa taustalla taas samat kaverit, pitkätukkainen ja laukkumies, tällä kertaa ilman pölysuojaimia, ja yrittävät peittää näkyväisyyden tapahtumapaikkaan.

LAUK KUMIES NYÖKKÄÄ MERKIT.SEVÄSTI HIP PITUKKAISELLE.

Siis näiden juutalaisten selän takana tapahtuu vuosituhannen spektaakkelimaisin terrori-isku, mutta miehet eivät ole kiinnostuneita siitä, kaveruksia kiinnostaa enemmän kuvausryhmän työskentely, ja sen toiminnan häirintä.
Kuvausryhmän jäsen joutuu työntämään miehet sivuun, ja naisreportteri on juuri näyttämässä jotain reunoilta palanutta paperia, ja selittämässä siitä jotain, kun yhteys katkeaa.
Olisiko noilla kavereilla ollut jotain tekemistä tuohon häiriöön.

Löytyykö samat, S I V A N and P A U L. K U R Z B E R G, O D E D. E L L N E R, O M E R. M A R M A R I, ja Y A R O N. S H M U E L mo ss adin ag entit tästä videosta. Tanssivat is ra elin juu talaiset, joiden -tehtävänä oli dokumentoida 911 tapahtumat. Kuka antoi heille tämän tehtävän? Heidän pakettiautostaan löytyi rä jäh teitä, po rukka pidädettiin 71 päiväksi, mutta laskettiin sitten vähin äänin vapauteen

minulla on äiti joka oli minulle killtti ehdin tottua siihen mutta sitten han rakastui toiseen mueheen ja hänellä oli kova kuri ja siitä asti mulla on ollut synkkä maailma

Muuta pois kotoa ja katkaise valit aitiisi. Pida yhteytta sisaruksiisi ja isaasi aitisi tietamatta. Voit myoskin tehda paihonpitely ilmoituksen poliisille, vaikka se ei johtaisi mihinkaan, se saattaisi havahduttaa aitisi tajuamaan kuinka vaarin hanen kaytoksensa on. Aitisi saattaa olla henkisesti sairas, juttelu laakarin kanssa voisi auttaa. Han saattaa olla myoskin kade sinulle, nuorelle naiselle, jolla on elama mahdollisuuksia taynna edessaan.

Kirjoitan omasta kokemuksesta, olen paljon vanhempi kuin sina ja aiti nyt itsekkin. Kadun, etta en aikanaan hakenut apua itselleni ja aitini alistamisella ja haukkumisellaan ajoi itsetuntoni nollaan. Jos olisin tajunnut aikaisemmin, etta ongelma oli aitini, enka ole huora, laiska, saamaton ja tyhma olisi elamani hahmottunut aivan toisella tavalla ja pitaisin itsestani paljon enemman. Aidilla oli tapana repia hiuksista ja lyoda avokammenella ja kerran koiranremmilla silmaan niin, etta siita alkoi vuotaa verta. Olin silloin 17-vuotias ja aiti sai selville, etta minulla oli poikaystava. Muuta ei tarvittu. Sisuunnuin ja vedin aidin pitkasta letista ja uhkasin poliisilla ja sosiaaliviranomaisilla. Ruumiillinen pahoinpitely loppui siihen. Henkinen jatkuu edelleen.

En juuri pida yhteytta aitiini enaa, mutta katson, etta lapsillani on oikeus tavata mummoaan. Aitini haukkuu heitakin, lihaviksi (eivat ole) ja arvostelee kasvatuskykyani ja ihmettelee, ettei mieheni, jonka kanssa on avioliittoa takana kaksikymmenta vuotta, ole viela jattanyt minua nuoremman, kauniimman ja hoikemman naisen takia.

Ala jaa aitisi alistettavaksi. Syy ei ole sinun, vaan aitisi. Vaikka olisit ollut hankalakin murkku, se ei anna aidillesi oikeutta sinun terrorisoimiseen. Lahde pois, oman mielenterveytesi sailyttamiseksi.

Hakeudu ensi- ja turvakodille. Sinne voi mennä kuka vain joka kokee väkivaltaa kotona.
Luultavasti olet opiskelija joten välttämättä ei ole takuuvuokriin ym. rahaa. Voisit aloitella tuolla ensi- ja turvakodilla ja saada sitä kautta apua oman kodin hankkimiseen, terapioihin yms. Ja rohkeutta tehdä rikosilmoitus äidistäsi.

Voimia sinulle! Arvosta itseäsi niin paljon että lähdet!

Elääkö äitisi?
Toivon, että elää pitkään, sillä hänen on aika nähdä kasvatuksensa tulokset.
Nyt otat käyttöön kaiken äidiltä oppimasi. Eli halveksunnan syyttelyt, epäilyt, ylenkatsomisen. Teet juuri niin kuin hän on opettanut, paitsi et käy käsiksi. Voit ihan sanoa, että et ole niin halpamainen, että löisit ja potkisit, mutta muuten kyllä noudatat kaikin voimin äitisi antamaa opetusta.
Muista korostaa, että hänhän on toivonut, ettet olisi koskan syntynytkään, ja sen sinä muistat koko elämäsi ajan.

Äitiys ei ole oikeutus mihin tahansa käytökseen.

Vaikuta asiaan huomenna!

kansalaisaloite.fi/fi/aloite/187

voin samaistua tuohon tarinaan ihan liian hyvin......

Hei haavoittunut,

Kiitos, että rohkenit kirjoittamaan tarinasi tänne palstalle. Äidilläsi ei ole mitään oikeutusta kohdella sinua kuvaamallasi tavalla. Olet joutunut vuosia kokemaan sellaista, jota lapsen ei pitäisi joutua kokemaan. Tuohon käyttäytymiseen pitää saada muutosta tai sinun ei ole turvallista asua kotosalla. Sama koskee nuorempia sisaruksiasi. On kova pala kertoa ulkopuolisella perheensä sisäisistä asioista, mutta rohkaisisin sinua ottamaan asian puheeksi vaikkapa terveydenhoitajan kanssa. Äitisi tarvitsee apua reagoimiseensa ja siihen, miten kohtelee teitä lapsiaan.

Monesti lapset ovat valmiita antamaan vanhemmilleen anteeksi kohtuuttomiakin nöyryytyksiä. Mutta niitä ei pidä sietää eikä salata. Äitisi tarvitsee apua, jotta hän lopettaa teidän nöyryyttämisen ja satuttamisen niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Voit myös kääntyä seurakuntasi diakonin tai nuorisotyöntekijän/papin puoleen ja kertoa heille luottamuksellisesti kokemastasi. He osaavat neuvoa sinua omalla paikkakunnallasi, mistä voisitte saada apua tilanteenne purkamiseen.

t. Maarit-pappi

Maarit, lut.kirkko tekee itse uhreja!

En ehtinyt lukea koko juttua, mutta kerron vain että olen kohtalontoverisi. Lapsuutesi kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin omani. Lyö takaisin vaikka kättä pidemmällä, itse pamautin mutsia paistinpannulla päähän niin sen jälkeen ei ole enää mua hakannu.