Morjes!
Katsokaas tämä, ennenku alatte kikkeleitänne irti leikkelemään ja rintoja asentelemaan hetken mielijohteesta!
Entä, jos mieli muuttuukin?
http://areena.yle.fi/tv/860909
Katsokaas tämä, ennenku alatte kikkeleitänne irti leikkelemään ja rintoja asentelemaan hetken mielijohteesta!
Entä, jos mieli muuttuukin?
http://areena.yle.fi/tv/860909
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hetken mielijoihteesta?
Et urpo satu tietämään mitään.
Jono tutkimuksiin puoli vuotta, tutkimukset toiset puoli vuotta, sitten pari vuotta muita hoitoja (ja niihin jonotusta) ennen kuin saa naisen hetun ja pääsee edes jonoon siihen leikkauksen ennakkokäyntiä varten. Siitä käynnistä pöydälle vähintään 6 kk. Eli 4-5 vuotta on sinusta "hetken mielijohde"?
Ja ne kärsimyksen vuodet ennen kuin tähän jaksoon on päässyt.
Ei Ruotsissakaan pääse enää korjausprosessiin "hetken mielijohteesta" kun homous menee yli.
Vaikka olenkin korjannut sukupuoleni fyysisesti oikeaksi, olen hetero. Seksuaalinen suuntautuminen ei riipu mitenkään sukupuolesta.
Noin miljoona kertaa minäkin sanonut, että tuo ulkopuolisten transhumputus tulisi lopettaa kun kaikki meistä ei kaipaa ylimääräistä julkisuutta. Halosen kausi on ohi ja edelleen tv:stä tulee dokkaria, iltapäivälehdet, juorulehdet ym. jumputtaa asiaa. Miksi jotka koemme olevamme eroinlaisia emme saa sitä rauhassa olla.
Dokkari oli kyllä hyvä, siis ne kaksi keskustelijaa oli niin syvällä asioissa ja puhuivat rehellisesti. Kyllä Ruotsissa osataan! Hitsi kun olis aikoinaan tajunnut muuttaa sinne.
Niin joo tuo on hyvä juttu.
Varmaan jokainen?, pohtii tilannetta ennen peruuttamattomia hoitoja, että entäpä jos? Niin tein minäkin.
Mitäpä, jos minäkin olisin jättänyt hoidot väliin ja jatkanut feikkielämääni, niin urakehitykseni olisi ollut taattu alallani ja talous olisi ollut aivan ...erinomainen.
Mutta kun ei. Irtisanoin itteni, kävin hoidot läpi ja elän omana ittenäni ja köyhänä päähänpotkittuna yhteiskunnan luuserina, joka ei saa mittään työtä ilman tukea. Heteronormatiivisuuden rajat on rikottu räikellä, vaarallisella tavalla (huom lähetyssaarnaja asento,esim).
Niin se vaan yhteiskunta kannustaa jäseniään.
Rasismia, joku sanoo. Mutta ei voi olla, koska en kuulu värillisiin maahanmuttajiin. Rasismia tämän päivän normien mukaan ei voi olla. Siis luuseri.
Mutta kun en vaan kadu ja en voisikaan katua, koska en ole tehnyt mitään väärää tai rikollista.
Jos jotain harmittelen (kadun), niin sitä ,että en älynnyt tehdä tätä aikaisemmin.
Tuo harmittaa :(
Suomalaisen miehen loogisuus on juuri tätä. Voi käydä lukemassa vaikka setan sivuilta, niin niitä todellisia trans.sukupuolisia naisesta mieheksi on vähemmän kuin miehestä naiseksi (identiteetti), mutta todellisuudessa korjaushoitoja annetaan melko taisaisesti 50/50. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suurin osa ns. vääristä hoidoista annetaankin naisille, jotka haluavat miehiksi ja edelleen tänäpäivänä meillä on lainsäädäntö joka velvoittaa lisääntymiskyvyn poistoa ennen sukupuolen vahvistamista. Eli käytännössä suurin osa vääristä ja haitallisista hoidoista itse asiassa meneekin naisille jotka halauvat olla miehiä. SIlti me luemme dokkaria niistä mihistä jotka katuvat korhaustaan naiseksi.
Lopeta toi kitinä ei ykskä nainen oo nii tyhmä, et leikkaa munat. Ja ftm ei kadu.
Ei täällä ole ihmisillä varaa tuollaiseen julkisuushumputukseen, mielikuvitusmaailmasoppaan, dokkari muoti-ilmiö soopaan. Täällä on ihmisillä ihan oikea ihmiselämä elettävänä ja ihan oikeat ongelmat.
Dokkareita suomalaisista transihmisistä on esitetty televisiossa useampiakin. http://keskustelu.suomi24.fi/node/10829515 ja tulevaa http://yle.fi/ohjelmat/1868935
Muitakin löytyy.
Myö emme saa tarpeeksemme. Rans Ameriika!!
Kadun ainoastaan, että nyt viisvitosena en ole elänyt yli puolta elämästäni naisena, vaan vasta kolmasosan.
Dokkarissa oli hyvää se kahden ihmisen välinen suhde, pyrkimys ymmärtää ja kunnioittaa toisen käsityksiä ja mielipiteitä. Suomalaisesta kulttuurista tommonen puuttuu lähes täysin. On vaan päällehuutamista kiroilua uhoamista, niin livenä, telkussa kuin netissakin. Ällöä.
Miksi suomessa sitten ei voida arvostaa esim. sitä näkemysrtä, ettei halua turhaa julkisuutta? Mitä ja kuka siitä julkisuudesta sitten muka hyötyy? Minkä sille voit jos itselläsi on ajatus, ettet järin paljon välitä 99,99% muista ihmisistä ja että haluat hetken privaatti elämää, pitää kiinni terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi. Miksi aina kaikki pitää pilata ja sitten selitellä puoli vuosisataa niitä näkökantoja. Ei, toisen ihmisen elämä ei toisille niin paljon kuulu. Minusta on kamala ajatella, että kaikki mikä voi mennä pieleen on jo mennyt ja että olen isolta osin jo menettänyt sen mitä menetettävissä on.
Joitakin vuosia sitten transsukupuoliset aktiivihenkilöt halusivat ettei asiasta puhuta julkisuudessa missään. Transsukupuolisten ihmisten olemassaolo haluttiin salata. Haluttiin sitäkin että mediassa esiintyvän olisi pitänyt saada lupa esiintymiseen joltakin epämääräiseltä "lautakunnalta" joka huolehtisi mitä haastateltava saisi puhua.
Tästä salailumentaliteetista seurasi vain epämääräisiä luuloja ja väärinkäsityksiä minkälaisia transsukupuoliset ovat. Kun lehdistö ei saanut haastateltavaksi asianmukaisesti esiintyviä henkilöitä, toimittajille kelpasi kaikenlaiset "transut" jotka haaveilivat mahdollisesta sukupuolenvaihdosta tulevaisuudessa ja siitä revittiin isoja otsikoita.
Nyt kun on julkistettu asiallista tietoa, median kiinnostus alkaa laantua kun transsukupuolisuus ei olekaan enää mitään erityistä. Harmi että uusintoina kaivellaan näitä vanhoja dokkareita jotka eivät anna ajantasaista kuvaa nykyisten transsukupuolisten elämästä ja hoitoprosessista. Viime kuukausina YLE on (valitettavasti) "kunnostautunut" tällä linjalla.
No mä en puhu mitään ohjelman sisällöstä, en ota mitään kantaa. Ihailen vaan sitä keskustelukulttuuria, mikä Ruotsissa vallitsee. Mistä hyvänsä asiasta voidaan puhua kiroilematta, ymmärtäen ja sillä lailla uutta tuottaen. Mustavalkonen inttäminen ei ikinä tuota mitään hyvää, inhoa vaan ja vastareaktion.
Toiseks olen kyllä sitä mieltä, että kaikista asioista pitäis puhua, tabut on pahasta.On kumminkin jokaisen oma valinta mitä kertoo itsestään ja mitä ei. Yksilöä ei voi syyllistää.
"Joitakin vuosia sitten transsukupuoliset aktiivihenkilöt halusivat ettei asiasta puhuta julkisuudessa missään. Transsukupuolisten ihmisten olemassaolo haluttiin salata. Haluttiin sitäkin että mediassa esiintyvän olisi pitänyt saada lupa esiintymiseen joltakin epämääräiseltä "lautakunnalta" joka huolehtisi mitä haastateltava saisi puhua."
Älä puhu p a s k a a äläkä vääristele esitettyjä tosiasioita!
Todellisuudessa koko ajan oltiin valmiita asiallisten medioiden asiallisiin haastatteluun. Asiattomista medioista oli lista. Minä sanon "oli", koska asiattomia medioita on tullut Marja-Siskon jälkeen lisää.
Mitään varsinaista lupaa ei pitänyt hankkia miltään lautakunnalta. Oli vain suosituksia, että tiettyjä lehtiä vältettäisiin, koska kokemus oli, että senkin jälkeen, kun oli esitetty asiat korjatussa muodossa, ne painoivat asiat alkuperäisellä tavalla. Lehti siis rikkoi sopimusta. Toinen oli se, että käytettäisiin luotettaviksi tunnettuja toimittajia. Jos käyt vaikka pilkillä jonkun toimittajan kanssa ja tämä sitten ehdottaa, että hei, tehdäänpä juttu tuosta sinun prosessistasi, niin siitä vaan! Todennäköistä kun on, että hän istuu sinun kanssasi pilkillä jatkossakin.
"Tästä salailumentaliteetista seurasi vain epämääräisiä luuloja ja väärinkäsityksiä minkälaisia transsukupuoliset ovat. Kun lehdistö ei saanut haastateltavaksi asianmukaisesti esiintyviä henkilöitä, toimittajille kelpasi kaikenlaiset "transut" jotka haaveilivat mahdollisesta sukupuolenvaihdosta tulevaisuudessa ja siitä revittiin isoja otsikoita. "
Niin kuten esimerkiksi Marja-Sisko Aalto. Tällaiset rikkurit olivat hyvä todiste siitä, ettei ollut mitään lupaa eikä lautakuntaa. Tosin rikkuritkin saivat niin paljon sitten tappouhkauksia ja muuta p a s k a a, että älysivät lopettaa.
Avoimuuden tie on jo käyty läpi Yhdysvalloissa ja siellä murhataan transihmisiä jatkuvasti. Suomessa on nollatili tässä asiassa ja pidetään se sellaisena kanssa!
"Nyt kun on julkistettu asiallista tietoa, median kiinnostus alkaa laantua kun transsukupuolisuus ei olekaan enää mitään erityistä. "
En ole havainnut kumpaakaan. Muutaman asiallisen artikkelin olen havainnut "miessynnyttäjä" -jutun jälkeen. En huomaa mitään kiinnostuksen laantumista, pikemminkin koko ajan mainostetaan uutta transfobista leffaa.
"Harmi että uusintoina kaivellaan näitä vanhoja dokkareita jotka eivät anna ajantasaista kuvaa nykyisten transsukupuolisten elämästä ja hoitoprosessista. Viime kuukausina YLE on (valitettavasti) "kunnostautunut" tällä linjalla."
Olen samaa mieltä. Mutta se, että ne kiinnostavat jälkilämmitettyinäkin ei ole merkki kiinnostuksen laantumisesta. Se on vain sitä samaa Jerry Springeriä.
Tuo dokumenttihan on siis täyttä transfobista paskaa. Oikeassa dokumentissa olisi ollut jonkin asiantuntija kertomassa siitä, kuinka asiat oikeasti tehdään nykyään.
Ruotsalaiset olivat selkeästi asiantuntemattomia. Niin suomalaisetkin ovat olleet. Kun minä olin hoidoissa, ne eivät kunnolla edes ymmärtäneet transsukupuolisuutta, ymmärtävätköhän edelleenkään. Amerikkalaiset kehottivat minua: "do your homework" ja saman kehotuksen annan kaikille muille. Pitää tietää kaikki mahdolliset tilat, jotka maskeeraavat transsukupuolisuutta, esimerkiksi tuollainen homofobinen homoseksuaalisuus, mikä oli tässä dokumentissa.
Toinen taas selkeästi valehteli. Jos valehtelee lääkärille, niin ei voi syyttää sitten kuin itseään.
Nuo väärin diagnosoidut ovat ihan poikkeustapauksia. Niin, ohjelman nimi on "katujat", vaikkei kummankaan lääkäri ole esittänyt katumusta virheellisen diagnoosin takia.
Leikkauksen jälkeiseen hyvinvointiin sen sijaan belgialaistutkimuksen mukaan vaikuttaa leikkauksen laatu. Kuinka ollakaan, dokumentteja tästä aiheesta ei näytetäkään, sillä sehän syyllistäisi lääkäriä ja transihminen olisi uhri. Siihen vaikuttaa myös lähipiirin suhtautuminen. Tästäkään ei paljon dokumenttia näytellä.
Foobista ja miehistä, koska jostain syystä ihmisille tää juttu lähtee liikenteeseen tutkimuksista ja hoidoista, eli puolisuoranaisesti alapään leikkauksesta. En ole niinkään vakuuttunut, että se alapään leikkaaminen heti kätteyssä sun elämääsi niin paljon muuttaa. Olen itse joskus elänyt ns. naisen elämää ihan onnellisesti miehenäkin ja vasta sitten kun itsestä tuntuu, että kaikki on siinä jamassa että saattaisi olla hyväkin idea lähteä hieman tuunaamaan itseään, niin sitten lähtee. Näillä keinoilla jää hoidot saamatta jopa ne jotka niitä jopa tarvitsisi.
Tosi vaikeita kysymyksiä. Ihminen usein kuvittelee, että kun sillä on sitä tai tätä, se on onnellinen. Mutta niin se ei mene. Voi käydä niinkin, että vaikka leikkaukseen pitää valmistautua vuosia ja se tuntuu täysin oikealta ratkaisulta, ei se ihmisestä onnellista tee. Joku toineen taas tulee onnelliseksi, voi elää niin kuin haluaa. Leikkauksen peruttamattomuuden ja riskien vuoksi alan kallistua kumminkin sille kannalle, että radikaaleja toimenpiteitä pitää välttää viimeiseen asti. Joillekin leikkaus kumminkin on ainoa vaihtoehto, ei siitäkään mihinkään pääse.
M2f hoidoissa ennen leikkausta on hormoonihoito joka käytännössä tekee jo sen hyvältä osin tarpeettomaksi ja muuttaa kroppaa. Se leikkaus on vain ulkomuodollinen kysymys ja miksei sitten ihan oikean kohdalla "hiukan muutakin".
Jos on vähääkään epävarmuutta että onko oikealla tiellä, on tietenkin tärkeää ettei tee mitään peruuttamattomia päätöksiä. Mutta samalla se osoittaa hoitohenkilökunnalle että kyseisellä henkilöllä on edelleen epävarmuutta taustalla.
Silloin ei kannata hoitoihin lähteä lainkaan tai tehdä niin kuin eräs, kuitata hormonit, mutta olla menemättä leikkauksiin.
Epävarmuutta on hyvin monenlaista. On syytäkin olla epävarma, koska leikkaushoidoissa on merkittäviä riskejä.
Rehellinen dokumentti näiden kahden ihmisen yksilöllisistä kohtaloista. Missään ei muistaakseni mainittu, että he olisivat transihmisiä, toinen oli koko ajan ollut mies välillä ulkoista sukupuolikoodia erehdyksessä muuttaen ja toinen koki olevansa kuin "kolmas sukupuoli", ei mies eikä nainen. Minusta on hyvä, että tällaisten ikäihmisten ääni tulee esiin näin avoimesti, se on harvinaista heidän sukupolvelleen nykymaailmassa. Se oli mielenkiintoinen historiakuvaus nuoremmalle sukupolvelle siitä, millaisessa maailmassa ennen elettiin. Loppua kohden keskustelu kävi aidosti mielenkiintoiseksi heidän pohdinnoissaan jälleensyntymisestä ja siitä miten ehkä tulevaisuudessa asiat saattavat olla toisin. He saattavat olla edelläkävijöitä sukupuolisten rajojen rikkomisessa.