Hei!
Itselläni on erittäin harvinainen nimi. Meitä on kymmenisen kappaletta Suomessa. Mistäpä tiedän minä päivänä juuri minun nimestäni tulee suursuosikki. Omalle tyttärelleni annoin myös erikoisen nimen. Saa nähdä kärsiikö nimestään vai tuleeko siitä mahdollisesti suosikkinimi.
Millä mielellä annatte lapsellenne nimen? Haluatteko, että lapsi erottuisi nimen perusteella joukosta vai onko turvallisempaa antaa mahdollisimman tavallinen nimi? Vaikka nimiasiat eivät ole minulle enää ajankohtaisia niin siitä huolimatta minusta on mielenkiintoista seurata Hesarin syntyneitä-palstalta mitä nimiä ihmiset antavat lapsilleen - etenkin tyttöjen nimissä valinnanvaraa riittää, pojille onkin jo vaikeampaa keksiä nimiä. Jostakin erikoisesta nimestä saattaa muutaman vuoden kuluttua tulla suursuosikki. Aikoinaan Anne-Marie Pohtamo antoi esikoiselleen nimeksi Jesse ja hän perusteli nimeä sillä, ettei ole monta samannimistä. Nyt ko. nimi on todella yleinen. Ja entäpä jos sukunimi on tavallinen ja siihen laitetaan mahdollisimman tavallinen etunimi? Erikoinen nimi voi joskus olla "valttia" - ainakin se muistetaan. Minun ei tarvitse esitellä itseäni kuin kerran niin jokainen muistaa nimeni ja siitä on ollut pelkkää hyötyä ja mikä parasta, se on myös yksi sosiaalisen kanssakäymisen väline kun ihmiset kyselevät mistä moinen nimi. Oman tyttäreni nimeä olen miettinyt useasti (hän on alle vuoden ikäinen) että mahtaneeko kärsiä, mutta onhan hänellä toinen nimi aika paljon tavallisempi, jonka voi sitten ottaa käyttöön, jos tuntuu että nimestä tulee kiusaa. Ja uusi nimilakimme sallii, että etunimen voi vaihtaa kerran ilman perusteluita kuka tahansa - sitten aikuisena. Kukapa meistä lapsena olisi tyytyväinen nimeensä. Etunimien pitää synkata myös sukunimen kanssa.
Nyt se minun kysymykseni hukkui tuonne tekstitulvan sekaan? Kysymys kuului siis:
1. Pyrkiäkö siihen, että nimi on mahdollisimman tavallinen (kun katselee Hesarin palstaa, niin siellä ovat tällä hetkellä tietyt muotinimet vallalla, eli onko se tietoinen tarkoitus olla trendikäs ja antaa nimeksi Ida Maria Olivia vain siksi, että se on muotia vai siksi, että lapsi ei joutuisi silmätikuksi nimensä vuoksi)?
Itselläni on erittäin harvinainen nimi. Meitä on kymmenisen kappaletta Suomessa. Mistäpä tiedän minä päivänä juuri minun nimestäni tulee suursuosikki. Omalle tyttärelleni annoin myös erikoisen nimen. Saa nähdä kärsiikö nimestään vai tuleeko siitä mahdollisesti suosikkinimi.
Millä mielellä annatte lapsellenne nimen? Haluatteko, että lapsi erottuisi nimen perusteella joukosta vai onko turvallisempaa antaa mahdollisimman tavallinen nimi? Vaikka nimiasiat eivät ole minulle enää ajankohtaisia niin siitä huolimatta minusta on mielenkiintoista seurata Hesarin syntyneitä-palstalta mitä nimiä ihmiset antavat lapsilleen - etenkin tyttöjen nimissä valinnanvaraa riittää, pojille onkin jo vaikeampaa keksiä nimiä. Jostakin erikoisesta nimestä saattaa muutaman vuoden kuluttua tulla suursuosikki. Aikoinaan Anne-Marie Pohtamo antoi esikoiselleen nimeksi Jesse ja hän perusteli nimeä sillä, ettei ole monta samannimistä. Nyt ko. nimi on todella yleinen. Ja entäpä jos sukunimi on tavallinen ja siihen laitetaan mahdollisimman tavallinen etunimi? Erikoinen nimi voi joskus olla "valttia" - ainakin se muistetaan. Minun ei tarvitse esitellä itseäni kuin kerran niin jokainen muistaa nimeni ja siitä on ollut pelkkää hyötyä ja mikä parasta, se on myös yksi sosiaalisen kanssakäymisen väline kun ihmiset kyselevät mistä moinen nimi. Oman tyttäreni nimeä olen miettinyt useasti (hän on alle vuoden ikäinen) että mahtaneeko kärsiä, mutta onhan hänellä toinen nimi aika paljon tavallisempi, jonka voi sitten ottaa käyttöön, jos tuntuu että nimestä tulee kiusaa. Ja uusi nimilakimme sallii, että etunimen voi vaihtaa kerran ilman perusteluita kuka tahansa - sitten aikuisena. Kukapa meistä lapsena olisi tyytyväinen nimeensä. Etunimien pitää synkata myös sukunimen kanssa.
Nyt se minun kysymykseni hukkui tuonne tekstitulvan sekaan? Kysymys kuului siis:
1. Pyrkiäkö siihen, että nimi on mahdollisimman tavallinen (kun katselee Hesarin palstaa, niin siellä ovat tällä hetkellä tietyt muotinimet vallalla, eli onko se tietoinen tarkoitus olla trendikäs ja antaa nimeksi Ida Maria Olivia vain siksi, että se on muotia vai siksi, että lapsi ei joutuisi silmätikuksi nimensä vuoksi)?
Vastaukset 4
Vanhimmat
olivat tavallinen nimi,mutta kuitenkin vähemmän käytössä meidän lähiympäristössä.Ja näin kävikin, pojan nimi on varmaan top 20,muttei meillä päin ole yhtään samassa koulussa,ala-aste yläaste mukaan lukien.Kuin myös tytöt.On kuitenkin kivempi jos voi esiinytä koulussa omalla nimellään eikä Ida K tai pikku-Ida versioina.
Nimen annoin lähinnä sillä perusteella, mikä kuulostaa kauniilta, ja mikä tuntuu omalta lapselta. Siinä onnistuin, kutsuin lasta omalla nimellään jo synnärillä, oli ensi hetkestä niin nimensä oloinen.
Muotinimeä en olisi antanut, vaikka olisin tykännytkin. Itselläni on niin tyypillinen oman ikäluokkani nimi, että meitä oli koulussa neljä samalla luokalla. Vanhempani kyllä sanovat, ettei heillä ollut nimeä antaessaan aavistustakaan, kuinka yleinen nimeni on.
Oman lapseni etunimisiä on tänä vuonna tähän mennessä syntynyt 21 kpl, (myös toiset ja kolmannet nimet laskettu) tarkistelen tuota väestörekisterikeskuksen sivuilta. Eli sopivan tavallinen/erikoinen nimi, joka ei aiheuta ihmetystä, mutta ei ole ihan joka toisellakaan.
Lapset nyt keksivät kaikenlaisia lällätyksiä nimestä kuin nimestä, (omastanikin on keksitty)mutta vakavamman kiusaamisen kohteeksi joutumiseen on muut syyt, ei ole nimestä kiinni. Hyvän itsetunnon kun onnistuisi lapseensa iskostamaan, niin nimellä ei ole väliä.
on tietysti se, että nimi on toimiva. Lisäksi omien lasteni kohdalla halusin sen olevan erikoinen, mutta mahdollisesti muiden mielestä niin kaunis, että se vuosien kuluessa yleistyy, siis uraauurtava suunnannäyttäjä, ei mikään teennäinen väännös tai kirjoitusasulla tai väliviivalla tehty harvinaisuus vaan aidosti uudenlainen nimi. Nimien kokonaisuus suomalainen runollinen ja sukunimeen sopiva.
Meillä suunnitellaan kovasti esikoista ja nimistäkin on puhuttu...
Meille molemmille on selvää, että emme halua lapselle mitään "itse keksittyä" nimeä, eli jotakin kummallista väännöstä. Toisaalta en myöskään haluaisi antaa mitään tämän hetken suosikkeja (Emma, Ida, Sara ym.). Eli lapsi, jos nyt sellainen on tullakseen, saa todennäköisesti suomalaisen, mutta ei ihan tavallisen nimen.
Minulla on yksi oman syntymäaikani yleisimmistä nimistä, mutta niin vain selvisin lukioon asti ilman kaimoja samalla luokalla. Toisaalta, mitä siitä, jos samalla luokalla on Laura P., Laura V. ja Laura T. Minä toivoisin, että lapsi jäisi mieleen persoonansa, ei nimensä vuoksi.