Hesarin mielipidepalstalla hyviä kirjoituksia tapaamis ja parisuhdeasioista. Toivois enemmän vielä keskustelua asiasta jonka aukaisi x ja x kaksi kotia kirjoitus, joka oli niin ääripää vanhempien toimivista väleistä ja huollosta.
Tälläkin palstalla kirjoitus siitä et mistä saa tietoa mikä kuuluu jakaa toisen vanhemman kanssa ja mikä ei.
Monet myöskin pähkäilevät millä tavalla pitää yhteyttä toiseen vanhempaan. Olisi hyvä että olisi selkeä opas näistä asioista vanhemmille.
Lisäksi yhteiskunnan rakenteiden tulisi olla joustavammat erilaisiin tilanteisiin nähden eli jos lapset asuvat vuoroviikoin vanhemmilla niin asumistuet ja lapsilisät ym asiat tulisi saada molemmille vanhemmille . Kyllähän näihinkin on mahfollista saada joku lomake johon laittaa rasti missä lapsi milloinkin asuu ja vaikka kuukausittain selvitys että tapaamiset ovat toteutuneet jos toinen vanhempi saa asumistukea lasten tapaamisajalta.
Itse olen etävanhempana joutunut lypsämään tietoa lähi-isältä joka on ilm. Kokenut ettei hänen automaattisesti tarvitse kertoa lasten asioista minulle.
Lapseni hakee yläasteelle painotteiseen kouluun mutta en ole i saanut isältänsä mitään kannanottoa asiaan ja hän kuitenkin täyttää hakemuksen. En myöskään pyynnöistäni huolimatta tiedä viekö hän lastani tutustumistilaisuuteen tms. Koska on hänen tapaamisvuoroviikko en voi hakea lastani vaan joudun ihmettelemään tuleeko lapseni tutustumistilaisuuteen tai hakeeko exäni lapselle sitä koulua.
Meillä viestitysväline on meili koska exäni ei halua keskustella puhelimessa edes lastenasioista kanssani mikä on ihan ok itsellenikin koska muuten erilaiset tunteet tulevat pintaan enkä halua tuntea häntä kohtaan mitään enää.
Tsemppiä kaikille erovanhemmille ja voimia arkeen olit lähi yai etä.
Tälläkin palstalla kirjoitus siitä et mistä saa tietoa mikä kuuluu jakaa toisen vanhemman kanssa ja mikä ei.
Monet myöskin pähkäilevät millä tavalla pitää yhteyttä toiseen vanhempaan. Olisi hyvä että olisi selkeä opas näistä asioista vanhemmille.
Lisäksi yhteiskunnan rakenteiden tulisi olla joustavammat erilaisiin tilanteisiin nähden eli jos lapset asuvat vuoroviikoin vanhemmilla niin asumistuet ja lapsilisät ym asiat tulisi saada molemmille vanhemmille . Kyllähän näihinkin on mahfollista saada joku lomake johon laittaa rasti missä lapsi milloinkin asuu ja vaikka kuukausittain selvitys että tapaamiset ovat toteutuneet jos toinen vanhempi saa asumistukea lasten tapaamisajalta.
Itse olen etävanhempana joutunut lypsämään tietoa lähi-isältä joka on ilm. Kokenut ettei hänen automaattisesti tarvitse kertoa lasten asioista minulle.
Lapseni hakee yläasteelle painotteiseen kouluun mutta en ole i saanut isältänsä mitään kannanottoa asiaan ja hän kuitenkin täyttää hakemuksen. En myöskään pyynnöistäni huolimatta tiedä viekö hän lastani tutustumistilaisuuteen tms. Koska on hänen tapaamisvuoroviikko en voi hakea lastani vaan joudun ihmettelemään tuleeko lapseni tutustumistilaisuuteen tai hakeeko exäni lapselle sitä koulua.
Meillä viestitysväline on meili koska exäni ei halua keskustella puhelimessa edes lastenasioista kanssani mikä on ihan ok itsellenikin koska muuten erilaiset tunteet tulevat pintaan enkä halua tuntea häntä kohtaan mitään enää.
Tsemppiä kaikille erovanhemmille ja voimia arkeen olit lähi yai etä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meidän vanhempien välit on niin pahasti tulehtuneet, että ainoa viestintä keino on tekstarit. Ammattini puolesta en jatkuvasti pysty meilejä tarkistelemaan ja exän suunnitelmat tiedän aina viime tipassa, ollaan jo lasten kanssa autossa, kun kuulee ettei nyt olekaan kotona jne. Tästä johtuen lapset myös asuvat minun luonani ja käyvät vain tapaamassa isäänsä, ja virallisestikin olen yksinhuoltaja. Meillä on ollut myös ongelmia, siitä mitä toiselle on kerrottava ja mitä ei. Karmein tilanne on, kun isällään yksinhuollossa ollut lapsi joutui pakkohoitoon psykiatriselle ja minulle tuli sairaalasta kirjattukirje, missä tilanteesta kerrottiin. Ja sekin vain siksi, kun laki velvoittaa tiedottamisen biologiselle äidille. En tiedä velvoittaako laki tiedottamisen jos lapsi on hengenvaarassa tai peräti kuollut. Aika tylyltä tuntuu.
Itse olen yrittänyt tiedottaa lasten terveyden tilasta ja koulu tapahtumista, mutta sekin tuntuu vastapuolesta liialta. Exä menee jopa niin pitkälle, että tekstarit menevät välillä poliisille ja välillä lastenvalvojan luettavaksi, jos utelen liikoja tai puutun lasten tekemisiin siellä. Nyt on taas kylmäkausi menossa kyseisen pakkohoito episodin johdosta. Viranomaisten kanssa jutellessa tulee väistämätta mieleen, että on välillä oltava se tyranniäiti, vaikka oikeuden uhallakin, jos isällä meinaa homma lähteä lapasesta, vastuu on kumminkin minulla jos isukki kurvailee lääkepöhnässä lapset kyydissä ojanpohjia. Poliisitkaan ei siihen puutu ennen kuin jotakin sattuu, sitäkö tässä pitäisi odottaa? HYväksyä tilanne, että isä saa käytöksellään aiheuttaa ihan niin paljon vahinkoa kuin haluaa, kunhan tapaamiset onnistuu. Mitenkähän toimisi lastensuojeluilmoitus, kun isä ei ole heidän huoltajansa?
Vaikka kuinka yritetään ja toitotetaan lasten eduista ja tarpeista, niin joskus tuntuu, että kauniiden ajatusten takaa ei löydy arkipäivän realismia, kaikki vain eivät osaa ja ymmärrä sitä lapsen etua. Pitäisi järjestää näille holistivanhemmille tiukka pakkohoito, jos he todella haluaisivat olla ja viettää aikaa lastensa kanssa. Ja nyt en tarkoita viikkoa paikallisessa terveyskeskuksessa ja nippua reseptejä, näillä mennään nyt-tyyliin. Toisella vanhemmalla pitäisi olla oikeus myös tietää, onko toinen kykenevä nykyisessä terveydentilassaan huolehtimaan lapsista jopa viikonkin ajan. Pelkkien tekstareitten pohjalta on aika vaikea tehdä psykoanalyysia. Nyt on turha sanoa, että mokoman lääkeriippuvaisen kanssa vielä lapsia, se riippuvuus astui kuvaan vasta nuorimman synnyttyä.