Joops, elikkäs oon käyny nyt lukiota puolisen vuotta ja neljännen jakson alkuun on enää pari viikkoa. Mun motivaatio on ollu ekan jakson jälkeen aivan pohjassa, ja opiskelu tuntuu kauheen rankalta enkä tiä mitä pitäis tehä koska en haluu kuitenkaa lopettaa lukiota vanhempieni takia..
Äiteni valittaa mulle jatkuvasti siitä miten huonot numeroni ovat (KA yläasteella 9.0, nyt 7.7), enkä saa minkäänlaista tukea kun sanon että minulla on rankkaa. "no vaiha sitten amikseen jos olet niin tyhmä ettet pysty opiskelemaan lukiossa". :(
Lisäksi seurustelen ja mulla on jatkuva stressi siitä, riittääkö kullalleni tarpeeksi aikaa... Elämme kaukosuhteessa ja näemme sillon tällön viikonloppuisin, ja äiteni tuntuu olevan sitäkin vastaan. Hänen mukaansa mulla ei saa olla muuta elämää kuin opiskelu, ja hänelle eivät seiskani kelpaa. Oon koittanu puhuu et lukio on osottautunu paljon hankalammaks ku oon osannu oottaa eikä niitä ysejä niin helposti repästä ku yläasteella, mutta sekin on kuulemma täyttä paskapuhetta :/ en jaksa oikein enää tehä läksyjäkään ja koeviikko lähestyy :( kertokaa mulle miten te ootte saanu itteänne niskasta kii...! Ja mitä mun pitäis äiten kanssa tehä..? En pääse poikaystävällenikään enää :/ en haluu oikeesti missään vaiheessa börnata mut äiten lyttäykset ajaa mut siihen pisteeseen väistämättä :< oks koko lukio tällästä paskaa vai pelkästään tää eka vuosiluokka? :/ ja anteeks sekava teksti mut haluisin nyt vähän neuvoja kuinka toimia ja miten saisin motivaationi taas korkeammalle... Ainoa joka mua tässä tukee on poikaystäväni, mutta hän on amiksessa eikä siis voi oikein tietää millaista lukiossa opiskelu on.. Ja mulla on tosiaan lääkis mielessä mutta tällä menolla sinne ei oo menemistä perkule :/ en vaan haluu luovuttaa koska en anna vanhemmille sitä haukkumisen iloo kun murenen niitten silmissä ja vaihan amikseen.. Mutta joo, kiitti kun luitte ja älkää jooko haukkuko tai mitää, sellasta oon saanu jo kuulla tarpeeks D:
Äiteni valittaa mulle jatkuvasti siitä miten huonot numeroni ovat (KA yläasteella 9.0, nyt 7.7), enkä saa minkäänlaista tukea kun sanon että minulla on rankkaa. "no vaiha sitten amikseen jos olet niin tyhmä ettet pysty opiskelemaan lukiossa". :(
Lisäksi seurustelen ja mulla on jatkuva stressi siitä, riittääkö kullalleni tarpeeksi aikaa... Elämme kaukosuhteessa ja näemme sillon tällön viikonloppuisin, ja äiteni tuntuu olevan sitäkin vastaan. Hänen mukaansa mulla ei saa olla muuta elämää kuin opiskelu, ja hänelle eivät seiskani kelpaa. Oon koittanu puhuu et lukio on osottautunu paljon hankalammaks ku oon osannu oottaa eikä niitä ysejä niin helposti repästä ku yläasteella, mutta sekin on kuulemma täyttä paskapuhetta :/ en jaksa oikein enää tehä läksyjäkään ja koeviikko lähestyy :( kertokaa mulle miten te ootte saanu itteänne niskasta kii...! Ja mitä mun pitäis äiten kanssa tehä..? En pääse poikaystävällenikään enää :/ en haluu oikeesti missään vaiheessa börnata mut äiten lyttäykset ajaa mut siihen pisteeseen väistämättä :< oks koko lukio tällästä paskaa vai pelkästään tää eka vuosiluokka? :/ ja anteeks sekava teksti mut haluisin nyt vähän neuvoja kuinka toimia ja miten saisin motivaationi taas korkeammalle... Ainoa joka mua tässä tukee on poikaystäväni, mutta hän on amiksessa eikä siis voi oikein tietää millaista lukiossa opiskelu on.. Ja mulla on tosiaan lääkis mielessä mutta tällä menolla sinne ei oo menemistä perkule :/ en vaan haluu luovuttaa koska en anna vanhemmille sitä haukkumisen iloo kun murenen niitten silmissä ja vaihan amikseen.. Mutta joo, kiitti kun luitte ja älkää jooko haukkuko tai mitää, sellasta oon saanu jo kuulla tarpeeks D:
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja mä oon kuitenkin oikeesti yrittäny ja yritän nytkin, mutta tunnen olevani robotti o.O
Onko sinulla paljon kursseja jaksossa? Jos on, voisit vähentää niitä ja käydä lukion vaikka kolmeen ja puoleen vuoteen, jos kursseja ei tule tarpeeksi. Äidillesi voit vakuuttaa, että rauhallinen tahti, jaksaminen ja hyvät numerot ovat parempi tapa kuin lukion runnominen nopeasti loppuun, jos hän valittaa tästä. Pakolliset kurssit on tietenkin käytävä, mutta onko mitään ainetta, joka kiinnostaa sinua erityisesti? Kurssivalinnoissa voisi suosia aineita, jotka kiinnostavat erityisesti, jotta motivaatiokin kohoaisi. Koita myös vaihtoehtoisia opiskelumenetelmiä: katsele historiallisia ohjelmia, kuuntele radiota tai katsele TV:stä vieraskielisiä ohjelmia tai valitse jotain uusia, houkuttelevampia opiskelumenetelmiä vanhojen rinnalle, jotta motivaatiosi kohoaisi. Kiinnostava piskeluseura voisi myös auttaa motivaation kanssa. Onko luokallasi/kaveripiirissäsi henkilöitä, jotka suorittavat samoja kursseja samaan aikaan ja joita haluaisit nähdä myös vapaa-ajalla? Yhdessäopiskelu voisi kiinnostaa enemmän pelkästään hyvän seuran takia!
Harmi, ettet pääse enää poikaystäväsi luokse :(. Jos äitisi suostuu kuuntelemaan, ehkä voisit kertoa hänelle stressistäsi ja kuinka tärkeässä asemassa poikaystävän kuunteluapu on. Koulukuraattoriin yms. voisi ottaa myös yhteyttä. Ja kaikkein tärkein (ja ehkä kyllästyttävin neuvo): nuku, syö ja liiku riittävästi! Tämä auttaa ihmeesti jaksamaan.
Voi kiitos näinkin nopeasta vastauksesta! :) olen miettinytkin sitä, että kävisin lukion kolmessa ja puolessa vuodessa, mutta onko se kuinka helppoa järjestää? Mun lukkari on ahdettu kivasti täyteen ja lähes jokapäivä koulupäivät on 8-15 että voimia vie tuokin :// ja lisäksi joudun käymään kaikki fyssan, kemian ja bilsan kurssit lääkistä ajatellen.. Että olisikohan oikeesti fiksua käydä lukio kolmessa ja puolessa? En haluaisi liian tiukkaa tahtia, koska mielummin kyllä panostaisin kunnolla ja rauhassa kuin nopeasti, hätiköiden ja suorittamalla...
Ja noista opiskelutaktiikoista, tarvitaisin oikeasti jotain uutta, sanotaanko vaikka etten ole vielä edes löytänyt omaa tapaani opiskella :( luen kirjaa ja koulussa tehtyjä muistiinpanoja; ei järin hohdokas tapa, saati minulle mieluinen/sopiva. En ole lukijaihmisiä, tykkään käyttää käsiäni ja olen enemmän visuaalinen, siksi olen aina menestynyt taideainessa lukuaineita paremmin.
Voisin käyttää sitä tapaa että opiskelisin ystävieni kanssa, mutta siinäkin on tiettyä järjestelyä sillä en asu lähellä kaikkea, päinvastoin, ja kyydin saan ainoastaan vanhemmiltani.
Lisäksi päiviin pitäisi mahtua kotityöt ja salilla käynti, eli läksyjen tekoon käytän tiedettävästi ehkä turhan vähän aikaa... Tai no, 5-8 silloin kun ei ole mitään muuta, mutta tuntuu ettei tuo aika riitä mihinkään koska olen hidas läksyjen kanssa :/
Äiteni ei ilmeisesti pidä siitä että seurustelen, ja kaikista puhumisyrityksistäni huolimatta asiat eivät ole muuttuneet :(
ja muuten pahoittelen kaikkia k-virheitä, koneeni on rikki joten joudun käyttämään puhelinta ja tää kosketusnäytön näppäimistö on pepusta...!
Olen käynyt lukiota n. 1,5 vuotta ja minullakin on ka laskenut mukavasti. Päättötodistuksessa oli 9,3 ja nyt se on 8,5.
Kohtalotoverina minäkin haen lääketieteelliseen, mutta aika ei riitä pitämään kaikkia numeroita ennallaan. Joten minä päätin keskittyä niihin aineisiin, jotka kirjoitan. Muista aineista pitäisi saada vähintään 7.
Ja sitten opiskelutekniikoista. Psykologian 1. kurssilla opettaja kertoi mielestäni hyvän opiskelutavan. Kun olet lukenut kappaleen teet listan, johon kirjaat uudet asiat. Niiden viereen kirjoitat niiden selityksen ja miten se asia liittyy elämääsi tai mitä sinulla tuli ensimmäiseksi mieleen asiasta. Näin liität uuden asian omiin kokemuksiisi.
Aaaa kiitti paljon! :) voisin itsekin keskittyä eniten niihin aineisiin jotka kirjoitan...
Ja tuota taktiikkaa voisin kokeilla, kuulostaa kivalta :3
Kirjoitat, että et ole "lukijaihmisiä", mutta kuitenkin haaveilet lääkiksestä. Lääketieteen opinnot vaativat kuitenkin juuri lukemista ja se itse tekeminen ja taiteellinen puoli jää sivuun.
Kannattaa miettiä vakavasti, olisiko jokin toinen ala sinulle paremmin sopiva.
Totta kai kannattaa keskittyä vain niihin aineisiin, jotka kirjoitat!! Eli tapauksessasi fysiikka, biologia, kemia, pitkä matikka, äikkä, englanti (ja ruotsi?), käsittääkseni.
Tsemppiä! Ite haen kans lääkikseen, tässä nyt toinen vuosi parhaillaan menossa. 3 vuoteen käytynä ei lukio oo kovin paha ainakaan mulle. :)
Ei mitään järkeä yrittää joka aineesta pinnistää hyvää numeroa, anna kaikki historiat, uskonnot sun muut jäädä ihan toisarvosiksi, ei niistä oo oikeesti koskaan mitään hyötyä jos lääkikseen mielit!
Mä alotan syksyl tokan vuoden. Mul menee lukio 4 vuoteen koska teen kaksoistutkintoa. Täytyy myöntää että minunki keskiarvoni on laskenut mutta en välitä siitä. Kirjoituksethan ne tärkeämmät ovat kuin joku KA. Ja niitä numeroitahan voi myöhemmin vielä korottaa. Ja sulla on noinkon hyvä keskiarvo joten pärjäät hyvim. Itselleni englanti on kamalan vaikeaa ja olen uusinut joka kurssin ja saanut arvosanaksi 5. Mutta petrataan sitten kirjotuksiin :)