Tullessani Yhtymään olin pitänyt paikkaa vanhanaikaisena. Kaikki oli kuin kotoisin minulle vieraasta ajasta. Itse olin vaatturilla käynnin jälkeen saanut määräyksen olla jatkuvasti joko pikkutakki tai villatakki päällä, näytti siltä että koko kerroksen modernein laite oli työaikapääte, jolla naiset kävivät sisääntullessaan. Hämmennyin kun näin työpisteeni taka sijaitsevan pienen huoneen. Siinä oli vain tummanruskeaksi petsattu koroke, jonka päällystä oli kupera ja yksi tyhjä muovisanko. Määräyksen mukaan huone piti pitää lukossa jatkuvasti.
Lähettityttö tuli punaisena kiemurrellen korinsa kanssa, olin jo sanoa, että laita vaan siihen tulevien laatikkoon, kun hän tuli aivan lähelle ja sopersi:"Eihän siinä oo mun nimee?" Hän ojensi minulle mustan paksun opuksen, jonka kannessa luki: RANGAISTUSKIRJA. Siivooja tuli kärryjensä kanssa ja hän virnisti julmasti sanoessaan:"Avaatko huoneen niin otan sen sangon"
Siivooja-Saara selitti tarkoittavansa työpisteen takahuonetta. Vasta palattuani pöydän ääreen avasin kirjan. Kyllä siinä oli Elinan, sisälähetin nimi, kuten oli kahden muunkin naisen nimi. Käskin Elinan merkitä nimet aulan tauluun ja lisätiedoiksi ottaa yhteyttä minuun. Kohta he istuivat käytävässä ja jokainen sävähti omalla tavallaan, kun siivooja-Saara kulki heidän ohitseen sankko täynnä vitsoja. Saaralla oli hauskaa, jotenkin minulta vain meni ohi tuo naisten tapa saada nautintoa toisen naisen nöyryytyksestä. Nostin kaiksi tuolia huoneeseen ja lähdin noutamaan ensimmäistä asiakasta.
-Tiedätkö sinä miksi sinä olet täällä? kysyin
-Tiedän. Töppäsin osavuosikatsauksen oikoluvussa, toimitusjohtajan katsaukseen meni tavuvirheitä,
Helinä, talousosaston ekonomi vastasi.
-Tiedät tuomiosi. Onko sinulla mitään sanottavaa?
-Anteeksi. En tee sitä enää.
-Aloitetaan. Hame ja jakku pois, voit laittaa ne tuolle tuolille.
Helinä nousi edessäni ja hän riisui navyvärisen jakkupukunsa. Hän oli kunnostaan huoltapitävä kohta nelikymppinen nainen, ei pahannäköistä ollenkaan. Hänen kasvonsa alkoivat vähän punoittaa, kun annoin hänen seistä alusvaatteillaan edessäni.
-Saat valita, alushousut polviin tai pois kokonaan, sanoin. Helinä ei vastannut, veti mustat Gossardit polviinsa ja meni päinmakuulle telineelle. Hänen perseensä oli pystyssä minua kohti. Hän oli ollut täällä ennenkin, koska hän otti heti telineen jalustasta kiinni ja piti päänsä noin puolittain ylhäällä.
Nappasin vitsan ja ryhdyin työhöni. Tehtäväni oli piiskata, ei mitään määrälukuja. Kohdistin ensimmäisen iskuni pakaroiden yläpäähän. Iskusta jäi punainen juova ja Helinä pikemmin huokaisi, kuin valitti. Viuh! viuh! kylvetin häntä tasaiseen tahtiin ja kyllähän sieltä alkoi ääntäkin tulla
-Aiih!
Viuh
Helinä vääntelehti tuskissaan, pakarat pysyivät mukavasti paikallaan ja ne punottivat ja kuumottivat jo erilailla. Komensin Helinän ylös.
-Pyyhit kyyneleet, pukeudut ja saat mennä, sanoin.
Hain keskimmäisen naisista. Elina tärisi ja nyyhkytti ja olisinpa ollut näkemässä, kun punottava ja vaivalloisesti kävelevä Helinä meni ohi. Keskimmäinen nainen otti piiskaamisen tyynesti, kunnes alkoi parkumaan. Kesti tavallista kauemmin, että sain hänet hillitsemään itsensä, että hänet saattoi päästää käytävään.
-Housut alas! käskin Elinaa. Hän veti farkkunsa ja pikkuhousunsa nilkkoihin, mennen hiljaisena paikalleen. Lattialla oli jo useampia vitsoja, jotka olivat haljenneet tai murtuneet toimituksen kestäessä. Nappasin vitsan, astuen iskuetäisyydelle Elinan kapeasta nuoren tytön pepusta. Napautin keskvaiheille vitsan päällä.
-AAAA!!! hän karjui suoraa huutoa. Keskityin nopeisiin näpäytyksiin, kunnes hänen perseensä alkoi punehtua. Nyt iskin täysillä. Vitsa päästi viuhahtavan äänen ja iskeytyessään pakaroin kuului vain pieni läps. Elinan ääni typistyi ynähdykseksi ja niiskutukseksi piiskauksen kestäessä.
-Ylös! käskin Elinaa. Elinan mentyä merkitsin piiskauksen päättymisajan kirjaan ja lukitsin oven.
Lähettityttö tuli punaisena kiemurrellen korinsa kanssa, olin jo sanoa, että laita vaan siihen tulevien laatikkoon, kun hän tuli aivan lähelle ja sopersi:"Eihän siinä oo mun nimee?" Hän ojensi minulle mustan paksun opuksen, jonka kannessa luki: RANGAISTUSKIRJA. Siivooja tuli kärryjensä kanssa ja hän virnisti julmasti sanoessaan:"Avaatko huoneen niin otan sen sangon"
Siivooja-Saara selitti tarkoittavansa työpisteen takahuonetta. Vasta palattuani pöydän ääreen avasin kirjan. Kyllä siinä oli Elinan, sisälähetin nimi, kuten oli kahden muunkin naisen nimi. Käskin Elinan merkitä nimet aulan tauluun ja lisätiedoiksi ottaa yhteyttä minuun. Kohta he istuivat käytävässä ja jokainen sävähti omalla tavallaan, kun siivooja-Saara kulki heidän ohitseen sankko täynnä vitsoja. Saaralla oli hauskaa, jotenkin minulta vain meni ohi tuo naisten tapa saada nautintoa toisen naisen nöyryytyksestä. Nostin kaiksi tuolia huoneeseen ja lähdin noutamaan ensimmäistä asiakasta.
-Tiedätkö sinä miksi sinä olet täällä? kysyin
-Tiedän. Töppäsin osavuosikatsauksen oikoluvussa, toimitusjohtajan katsaukseen meni tavuvirheitä,
Helinä, talousosaston ekonomi vastasi.
-Tiedät tuomiosi. Onko sinulla mitään sanottavaa?
-Anteeksi. En tee sitä enää.
-Aloitetaan. Hame ja jakku pois, voit laittaa ne tuolle tuolille.
Helinä nousi edessäni ja hän riisui navyvärisen jakkupukunsa. Hän oli kunnostaan huoltapitävä kohta nelikymppinen nainen, ei pahannäköistä ollenkaan. Hänen kasvonsa alkoivat vähän punoittaa, kun annoin hänen seistä alusvaatteillaan edessäni.
-Saat valita, alushousut polviin tai pois kokonaan, sanoin. Helinä ei vastannut, veti mustat Gossardit polviinsa ja meni päinmakuulle telineelle. Hänen perseensä oli pystyssä minua kohti. Hän oli ollut täällä ennenkin, koska hän otti heti telineen jalustasta kiinni ja piti päänsä noin puolittain ylhäällä.
Nappasin vitsan ja ryhdyin työhöni. Tehtäväni oli piiskata, ei mitään määrälukuja. Kohdistin ensimmäisen iskuni pakaroiden yläpäähän. Iskusta jäi punainen juova ja Helinä pikemmin huokaisi, kuin valitti. Viuh! viuh! kylvetin häntä tasaiseen tahtiin ja kyllähän sieltä alkoi ääntäkin tulla
-Aiih!
Viuh
Helinä vääntelehti tuskissaan, pakarat pysyivät mukavasti paikallaan ja ne punottivat ja kuumottivat jo erilailla. Komensin Helinän ylös.
-Pyyhit kyyneleet, pukeudut ja saat mennä, sanoin.
Hain keskimmäisen naisista. Elina tärisi ja nyyhkytti ja olisinpa ollut näkemässä, kun punottava ja vaivalloisesti kävelevä Helinä meni ohi. Keskimmäinen nainen otti piiskaamisen tyynesti, kunnes alkoi parkumaan. Kesti tavallista kauemmin, että sain hänet hillitsemään itsensä, että hänet saattoi päästää käytävään.
-Housut alas! käskin Elinaa. Hän veti farkkunsa ja pikkuhousunsa nilkkoihin, mennen hiljaisena paikalleen. Lattialla oli jo useampia vitsoja, jotka olivat haljenneet tai murtuneet toimituksen kestäessä. Nappasin vitsan, astuen iskuetäisyydelle Elinan kapeasta nuoren tytön pepusta. Napautin keskvaiheille vitsan päällä.
-AAAA!!! hän karjui suoraa huutoa. Keskityin nopeisiin näpäytyksiin, kunnes hänen perseensä alkoi punehtua. Nyt iskin täysillä. Vitsa päästi viuhahtavan äänen ja iskeytyessään pakaroin kuului vain pieni läps. Elinan ääni typistyi ynähdykseksi ja niiskutukseksi piiskauksen kestäessä.
-Ylös! käskin Elinaa. Elinan mentyä merkitsin piiskauksen päättymisajan kirjaan ja lukitsin oven.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Piiakamies seisoi ruskeaksi petsatun korokkeen päällä, Elina otti selkänsä takaa 9mm käsipistoolin ja ampui kohti piiskamiehen rintakehää kerran... toinen... kolmas... piiskamieslennähti selälleen rintakehän ollessa sekunti sekunnilta enemmän veressä. Elina asteli kosketus etäisyydelle piiskamiehen kasvoista. Painoi käsipistoolin piiskamiehen vasempaan silmään... laukaus kaikui lukitussa huoneessa. Elina kääntyi hitaasti ja otti askeleen ovelle päin,mutta pysähtyi. Elina palasi piiskamiehen luokse ja potkaisi tätä vielä munille.