Remmirähjä. Kyllä vaan, löytyy täältäkin. Vuosi tota menoa nyt kateltu ja väittäisin, että on vaan turhautunut, jos/kun ei pääse haistamaan/tutustumaan vastaantulevaan koiraan. Eli rääkyy ja rähjää yleensä vasta, kun hokaa, että voi perse, ei olla menossa nuuskimisetäisyydelle. Nykyisin alkaa rääkymään, kiljumaan ja piippamaan jo kaukaakin näkyvälle, mutta nyt ollaan vaan kierretty muut koirat jo pitkät tovit kauempaa (kovin montaa läheltä tapahtunutta ohitusta ei ole päässyt tapahtumaan). Tämä kaartelu ja kaukaa ohittaminen vain ei puolen vuoden intensiivihommallakaan näytä tuottavan tulosta.. :/ Toinen koira saa aikaan reaktion AINA.
Ja sitten.. aina sanotaan, ettei saa päästää rähjäämään enää kertaakaan, ettei tapa saa vahvistusta -> mutta kun huutaa jo kaukaakin nähdessään. (tällä huudolla ei kyllä saavuta mitään, palkannut olen, kun ollut hiljaa/hiljentynyt. Välillä mietin kyllä, että palkkaanko kuitenkin rääkymisestä)
Entäs.. ohita koirakko päättäväisesti ja vedät vain rähjäävän koiran mukanasi. Pian koira oppii, että ette tervehdi ja rähjääminen jää. Tällaista minulle on siis tarjottu vinkiksi. Eikä tässä juurikin anneta käytöksen toistua? TOisaalta, jos kyseessä pelko, oppisiko, että mennään vaan aina ohi tai vaikka kärsimättömyys, mennään siltikin aina ohi.
Ja vikaksi, mitä ajattelee muut koiran ulkoiluttajat (vaikka ne, jotka vasta saaneet omaan räyhäänsä kuriin) siitä, että annan koiran räyhätä ja rääkyä heidän koirilleen sillä perusteella, että se menee ohi, kun tässä parisen sataa koiraa ohitan räkyttävän turreni kera? Ongelma se, että ohitusapuun en koirakoita pysty värväämään.
Saakeli..
Ja sitten.. aina sanotaan, ettei saa päästää rähjäämään enää kertaakaan, ettei tapa saa vahvistusta -> mutta kun huutaa jo kaukaakin nähdessään. (tällä huudolla ei kyllä saavuta mitään, palkannut olen, kun ollut hiljaa/hiljentynyt. Välillä mietin kyllä, että palkkaanko kuitenkin rääkymisestä)
Entäs.. ohita koirakko päättäväisesti ja vedät vain rähjäävän koiran mukanasi. Pian koira oppii, että ette tervehdi ja rähjääminen jää. Tällaista minulle on siis tarjottu vinkiksi. Eikä tässä juurikin anneta käytöksen toistua? TOisaalta, jos kyseessä pelko, oppisiko, että mennään vaan aina ohi tai vaikka kärsimättömyys, mennään siltikin aina ohi.
Ja vikaksi, mitä ajattelee muut koiran ulkoiluttajat (vaikka ne, jotka vasta saaneet omaan räyhäänsä kuriin) siitä, että annan koiran räyhätä ja rääkyä heidän koirilleen sillä perusteella, että se menee ohi, kun tässä parisen sataa koiraa ohitan räkyttävän turreni kera? Ongelma se, että ohitusapuun en koirakoita pysty värväämään.
Saakeli..
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Ja vikaksi, mitä ajattelee muut koir...."
No itse kyllä tietysti toivoisin että pystyt ainakin pitämään koirasi hallinnassa, mikäli se on iso. En halua edes pientä, saati sitten jotain vasikkaa koirani kimppuun. Sinänsä se on aika sama vaikka räyskyttääkin, tuo ei enää paljon siitä välitä. Vain harvakseltaan joku isompi vielä voi saada sen kokolailla tolaltaan, mutta pienemmät saa louskuttaa miten huvittaa.
Annan tässä omat vinkkini, miten tuohon tilanteeseen voi päästä, huolimatta siitä että olet saattanut tältä palstalta useasti lukea ne:
- Lenkille lähtö tapahtuu vain rauhallisissa merkeissä, mielellään vaikka suoraan koiran päikkäreiltä.
- Koiraa ei innosteta eikä yllytetä lähteissä millään lailla.
- Ennen lähtöä istutaan jokaisessa mahdollisessa välissä, ovia aukoessa, portaita kuljettaessa, portista mennessä jne
- Jos uros, niin nartunpisseille täysstoppi
- Koiran ilmestyessä näköpiiriin, kelataan koira vierelle ja pidetään siinä
- Puhutaan koiralle rauhallisesti koko ohituksen ajan. Horisonttiin ilmestymisestä ohituksen loppuun. Höpötä mitä höpötät koira ei sitä ymmärrä, ainakaan puolta enempää.
- Ohitusta ennen ja sen jälkeenkin omistaja pitää pokkansa kuin puujumala. Ei mitään reaktiota kasvoilla. Lakoninen hyvä tai no ensi kerralla sitten toteamus palautteena koiralle.
Myöhemmässä vaiheessa pääset tilanteeseen jossa pystyt pyytämällä saamaan koiran vierellesi. Huomaat koiran ja kerrot omallesi asiasta ja pyydät vain olemaan hermoilematta vaikka naapuri vähän oliskin juttelutuulella.
Lopuksi pääset tilanteeseen jossa opit lukemaan vastaantulevista ne merkit joiden perusteella tiedät kutsua omasi vierelle tarvittaessa. Muutoin voit antaa koirasipuuhata omiaan ojassa tai kulkea edelläsi tai takanasi vaikka 10 metrin fleksissä.
Ohitusapua saa, rohkeasti vain pyytämään :)
Esim. Facebookissa on sellainen ryhmä kuin Koiraystävät
https://www.facebook.com/groups/461959700495650/
Siellä toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset ovat järjestäneet ohitustreenejä.
Löydät oman alueesi ihmisiä ja ei muuta kuin pyytämään ohitusapua, jotta käytöksen saa pois.
Hei tänx! Vvv: eli olet sitä mieltä, että voisin antaa koiran 'surutta' rähjätä ohitustilanteessa olemalla itse vain tyyni ja odottamalla, että koira hokais, että ei tässä mitään? Tosin en siis sano, etteikö se menis kierroksille ja kiljuisi eniweis kauempaakin että ei sen puoleen? Koira on pienikokoinen eli kyllä se fyysisesti hallussa pysyy enkä siis usko, että tekisi vastaantuleville koirille mitään (toki ymmärrän pointin siitä, että edes ystävällismielistä irtokoiraa ei kukaan halua omansa 'päälle'/haisteluetäisyydelle). Kerran katkesi hihna (tai se irtosi siitä lukko-osasta), koira vapaaksi ja 200km/h kauempana meitä lähestyvän koiran luo - häntä heiluen nuuskimaan ja alistuikin isommalleen ym. Jos olisi menty hihnassa ohi, olisi räyhännyt hampaat irvessä kuin susi.. johtunee siis minusta tämä tilanne myös - kotona kuri ja rajat pitää kyllä hyvin, mutta tämä rähjäys vain säilyy ja säilyy.
Tilulilu: kiitos vinkistä! En ollut kuullutkaan, tätä voisi koettaa. Ei tarvisi altistaa ketään 'viattomia' omaan ohitusharjoitteluun!
"Ja sitten.. aina sanotaan,"..."Välillä mietin kyllä, ".."Entäs.. ohita".."TOisaalta, jos kyseessä ".."Ja vikaksi, mitä ajattelee muut "...suurin ongelma on sinulla ja se on päättämättömyys ja epäröinti.
Jos koirasi ei osaa käyttäytyä, -joksi päriseminenkin luetaan-, on sinun tehtävä jokin ratkaisu, että ongelma ei pitkity. Tuosta tilanteessa kärsii kaikki..
Pyri keskeyttämään ja kiinnittämään huomiosi itseesi, tavalla tai toisella...huomioi pienempikin edistyminen...keskity ja tee, älä mieti.
"kun ei pääse haistamaan"..koira reagoi tilanteisiin kokemuksensa perusteella. Onko koira saanut nuorena tutustua vastaantulijoihin?...miksi se muuten haluaisi näin tehdä?
Heip. Oi kyllä, syyn tiedän käytökseen kyllä. Pentuaikana päätin, että moikataan ns. oman asuntoyhtiön/alueen koirat (tiesin ookoo koiriksi) hihnassa, muita ei. Näitäkin luvalla, joskin olin liian leväperäinen tässä - en vaatinut joka kerta malttamaan tarpeeksi, joten tämä lupahomma meni epäjohdonmukaiseksi. Kun koira tuli 6kk ikään ja sai ekat juoksut, käytös muuttui eli koira ei enää ymmärtänytkään, miksei kaikkia potentiaalisia koiria moikata ja että se kyllä olisi menossa. Siitä alkoi pikkuhiljaa homma eskaloitumaan -> pienestä piippailusta täysrähinään, jos/kun ei haistamaan menty. Koitin istuttaa kauempaa ja palkata hiljaisuudesta, mutta puhutaan niin mahdottomista välimatkoista, että ei oikein onnaa. Ja lopulta, kun katselee kun koirakko esim. häviämässä näkökentästä kauempana, kiehahtaa kuitenkin. Turhautuu ja pillastuu sitten siitä.
Parin koirakouluttajan kanssa keskusteltu. Koira on kaikin puolin terävä ja hyvin impulsiivinen. Ohjeiksi olen saanut a) kunnon kurinpitoa - koiran pölläyttämistä -> ei toimi tähän koiraan, fyysinen retuutus ei ole ratkaisu (onko se koskaan?), b) lelulla huomion kiinnittämistä -> ei ole toiminut ennen kuin toinen koira pois näkyvistä ja silloin asia laukeaa jo itsestään muutenkin.
En edes tiedä, miksi kirjoitin ekan kerran, mutta kirosanoista päätellen oli vaan pakko purkautua johonkin.. :/ Toki tiedän, että vika on täällä päässä -> koira käyttäytyy huonosti. Juuri tästä syystä olen päättämätön ja epäröivä eli noidankehä on valmis.
Nyt olen tehnyt seuraavaa, kun koira tulee näköpiiriin (tai esim. kissa, se aiheuttaa mm. saman) -en siis ohita nokikkain vain katselemme kauempaa-, jos on hiljaa, saa palkkaa. Kun aloittaa kiljumisen ja kähinän (sellasta kähinää kurkusta, kun ei tulisi ääntä, tempoo häntä pystyssä kuin soihtu) otan fyysisesti koiran kaulan alta pidätteeseen, pidän väkisin paikallaan ja rauhallisesti kiellän. En päästä senttiäkään eteenpäin ennen kuin kierroksilla kiljuminen pikkuhiljaa laimenee piippaukseksi ja lopulta huokaisee ym. Tämän jälkeen pyydän vielä istumaan ja palkkaan. TÄstäkin lähtee kuin ohjus sinne päin missä koira oli, mutta se tilanne minusta on ohi (toki kun koirakin jo hävinnyt). Toivon, että tämä rauhottumisaika lyhenisi pikkuhiljaa ja koira oppisi, että eteenpäin pääsee vasta, kun on rauhoittunut. Tässä kai pientä edistystä onkin tapahtunut..
Mutta tosiaan, mistä tietää, mitä tai pikemminkin MITEN olisi viisainta tehdä, kun ammattiauttajiltakin sain niin monenmoista neuvoa.. Arvostan kyllä jokaista, joka täällä/näillä palstoilla jaksaa tuntemattomia neuvoa - on jokaisen kysyjän omalla vastuulla sitten, mitä neuvoja ottaa onkeensa jne.
Taidat olla jo voitonpuolella, kun tiedostat ongelman. Hyvä kun kirjoitit, koska se usein selkeyttää itse ongelmaa ja sen syntyjä sekä ymmärtämistä, vaikka toimivia "vinkkejä" ja jelppiä ei saisikaan. Hyvä asenne ja se on tärkeä.
"Parin koirakouluttajan kanssa keskusteltu. Koira on kaikin puolin terävä ja hyvin impulsiivinen. Ohjeiksi olen saanut a) kunnon kurinpitoa"...vahva kuri, ei todellakaan tarkoita "pöllyttämistä" vaan jämäkkää ja vahvaa oikeanaikaista puuttumista ja ohjaamista eri tilanteissa...pitää olla määrätietoinen. Jos vahvaluontoista koiraa otetaan "pöllyttämällä" ymmärtämättä sen tarkemmin asiaa, niin koirasta tulee helposti "korvaton". Siinä sitä tekemistä sitten riittää.
En tiedä minkäkokoisesta koirasta on kyse, mutta jos tilanne on noin vahva, niin tilannetta voisi auttaa, se että laitat koiran väistämään itseäsi...
Tämän olen jo monesti täällä maininnut. Oikein tehtynä tuloksia saat melko nopeasti, jos halua riittää....(asenne)
Ennakoi, kun huomaat, että koiran huomio alkaa keskittymään johonkin vastaantulijaan, niin, lyhyt terävä nypäisy ja jyrkkä käännös suoraan koiraa päin..tee se yllättäen (voimakkaasti) ja uusi, kunnes huomaat, että koira alkaa ennakoimaan (väistämään) sinua. Silloin tiedät, että koiralla on huomio sinussa ja tässä vaiheessa aletaan hakemaan sitä kontaktia ja tätä kautta tilannehallintaa...käänny vaikka aluksi vastakkaiseen suuntaan->rauhoita->käänny ja uusiksi. (asenne)
Nopeita käännöksiä, kulmamuutoksia kulkemiseen. 90-45-180 asteen muutoksia. (Hihna ja oma jalka, käsky apuna ohjauksessa samanaikaisesti)
Kun käännyt ohjaat hihnalla määrätietoisesti ja jalalla (polvella) työnnät koiraa niin, että joutuu väistämään ja lähtee ohjaukseen mukaan. (asenne)
Jos välität muista ympärilläsi tämä ei toimi, mutta jos teet tuon riittävällä asenteella, niin saat koirasi noissa ja monessa muussakin tilanteessa hallintaan ja seuraamaan sinun tekemisiäsi lenkillä varsin nopeasti. (asenne)
Kiitos! Koira on pienikokoinen, siksi varsin vilkas siinä narun päässä, mutta nyt kun kirjoitit ton väistöjutun noin ns. auki, sen teho/toimivuus aukesi mielikuvana ihan eri lailla kuin ennen. Koira kun on pieni, en pysty esim. polvella ohjaamaan, miten voisin välittää vastaavaa fyysistä ohjausta koiralle? Kun koira tempoilee (toki lyhyt hihna pidettävä) ees taas päästäkseen kohteeseen, pyrinkö olemaan sitä aina nopeampi, eli aina kun hyökkäsee yhteen suuntaan, pyrin olemaan seinänä jo vastassa. Ja jos näkökontakti toiseen koiraan kestää, tämä oma koirani tempoo siis sinne päin -> jatkanko tällaista fyysistä ohjausta, kaikesta mökästä huolimatta, niin kauan, että koira tulee/väistelee mukanani tilanteesta pois? En tiedä osasinko selittää.. mutta siis olisiko tarkoitus, että tämä toimena katkaisee käytöksen nopeasti vaiko väännetäänkö tätä (toisen koiran tuijotuksen katkaisu -> huomio minuun) niin kauan kun tarve vaatii (tilanne päällä)..?
Nyt tulee pätkissä alla oleva, koska työt häiritsee keskittymistä..=D
Onnistui vanhalla kv-ruselillakin hyvin. Käytä valjaita, niin ei satu mitään vahinkoa.
Älä pyri olemaan nopeampi, koska olet pian uusissa kilpailuasetelmissa. Ennakoi, jos et kerkeä, niin käänny ja vie koira vaikka "karvoineen" poispäin ja rahoita..Oikaise, kun tarvitsee ja kannusta kun menee toivomallasi tavalla.
Terävöitä asetelmaa tarvittaessa, kun rakennat kohtaamista uudestaan. Tiedän kyllä minkälainen pieni koira on, kun sillä kippaa yli..Siihen on aika vaikea välillä puuttua...Sitkeyttä ja määrätietoutta, niin näet muutokset parissa päivässä..Sitten ei pidä jäädä asetelmaan, että ongelma voitettu, vaan asetelmaan, että tilanne hallinnassa ja vain ylläpitämällä opittu pysyy hallinnassa...Hallinta on juuri sillä tasolla, miten edellinen lenkki meni..Se on hyvä mittari, joka palauttaa tai hymyilyttää.
Tärkeä, olisi myös muistaa, että itselle ei jää "kiukku" päälle, jos asiat ei mene hyvin tai toivomalla tavalla...vaan kun asia on "kerrottu", niin paine pois ja normaali käytös esille.pitää osata iloita myös pienistä onnistumisista ja etenemisistä.
"Koira kun on pieni, en pysty esim."..no valjailla on helppo liikuttaa koiraa kääntyvälle sivulle (mihin itsekin), tai takaviistoon -terävästikin...ikään kuin horjutetaan koiran itsevarmuutta ja näin pyritään tekemään sen huomiolle sille tärkeämpi seurattava. -siihen kohdistuva tapahtuma.
Itse teen aluksi tarvittaessa noilla nopeita suunnan ym. muutoksia jolloin koira joutuu skarppamaan ja seuraamaan minun liikkeitäni, tai "jää jalkoihin" tyylillä.
"/väistelee mukanani tilanteesta pois?"... ei vaan koira väistää sinua ja alkaa seuraamaan liikkeitäsi, jos sen oikein ja "sopivalla" teholla tekee.
"En tiedä osasinko selittää."..en tiedä ymmärsinkö oikein, mutta koiran pitäisi oppia tuolla, että kun pärähtää, niin siitä on selkeä seuraus (tapahtuma) jonka tarkoitus ei pidä olla miellyttävä, kun menee hyvin, niin osoitetaan se koiralle jne....Sopii pienelle pieni pudotus maanpinnalle, koska se ego tahtoo karata pilviin aika usein. (jos sallii)
Joo, töiden tekeminen pakkaa täälläkin häirimään tätä keskustelupalstaharrastusta kummasti.. :) Mutta juu, tajusit mitä kysyin ja tajusin mitä vastasit. Ja toi, että "..kun pieni koira kippaa yli" - on ollut kyllä välillä niin saamaton, toivoton ja jopa epätodellinen olo, että miten on mahdollista, etten saa tuota alle 10kg karvakasaa hanskaan, en sitten millään.. 0_o
Toi ego homma pitää varmasti kutinsa eikä tee maanpinnalle pudotus tosiaankaan pahaa. Tällä ehdottomallasi taktiikalla ei tarvi häslätä kolinapurkkien ja suihkepullojen (näitäkin ehdotettu, mutta oon aina käyttöönottoa siirtänyt, kun tämä ei joko välittäisi hevonhemmettiäkään tai sitten vain ottais lisää kierroksia) sen paremmin kuin namien tai lelujenkaan. Siis varsinkaan, kun en usko osaavani palkata oikeassa hetkessä, oikeasta asiasta. Siitä tässä pidän, ainoa väline, jota tarvin on minä itse. Ja olenhan tota 'väistättänyt' omalla kehonkielellä toki ennenkin esim. takapihalla, jos meinaa siellä jotain alkaa riehua. Ja saan huomion osakseni 100% -> seuraa tämän jälkeen tarkkaan, mitä puuhaan, jotenkin se lenkillä olo ja hihna murentaa meikäläisen uskottavuutta (just epävarmuuden vuoksi)?
Mä koitan tätä ja oikeesti niin, että tarkoitan sitä. En jää kiukkuamaan yleensäkään vaan mulla on suhteellisen hyvä pinna aika pitkään, en pura koiraan mielestäni juurikaan. Ja nyt se, että jos on yleisöä ja ihmiset kattoo, niin aivan sama - kattos ne joka tapauksessa, koska toi koira meuhais kuitenkin.
Vielä yks tarkennus, reagoinko siis heti, kun koira höristää korvansa, alkaa kiskoa kohti vai vasta kun äänellisesti alkaa piippauksen, rähinän & kiljunnan? Ennakointia taisit painottaa? Entäs jos pääsee jo reagoimaan, voihan tällä taktikalla myös keskeyttää ko. toiminnan? Jos kyselen ihan uunoja, koita kestää. Tämä vellonut epävarmuus kun tuntuu tässä yhdessä asiassa vieneen kaiken oman järjen käytön jonnekin.. :/
"kun koira höristää korvansa,"...olet myöhässä, jos tarvittavaa kontaktia ei tule, niin, otetaan "uusiksi" kääntymällä, jolloin voi samalla hieman "herättää" koiraa ennen nollausta (rauhoittamista.)...siis aina, jos koira ei reagoi niin 180 taakse ja uusiksi kun valmius siihen on. Älä myöskään anna koiran "skannata" ympäristöä, vaan pidä säännöllisesti "väljää" kontaktia vaikka puheella tai miten parhaaksi näett, jotta koiran mielentila ei pääse ennakolta kiihtymään.
Sen tavan mikä riittää "herättämään" koiran huomion itseesi, niin pitää soveltaa ja kokeilla..myös itse pitää hieman seurata omaa käsittelytapaa (jämäkkyyttä) hiukan niin kuin "reenata"..
Tapoja on hyvin monia muutenkin, mutta tuossa tapauksessa ottaisin väljät nopeasti pois käytöksestä, koska koira stressaa varmasti jo ulkoilua...eikä siitä heti edes palaudu, joka voi näkyä väsymyksenä, tai ylivilkkautena.
Lisäksi nostaisin yleistä hallinnantasoa, joka osaltaan auttaa asiassa.
Yleisesti ottaen kontakti ei sitten tarkoita aina katsekontaktia. Omalla airiksella se kontakti piste on kämmen, josta se on jotain vastetta kontaktiin saanut. Seuraa siis kämmentä...brassi taas pitää päätä vinossa sivulla seuraa kulkua..ei katso silmiin jos ei kutsu.
Kontaktia koira voi pitää myös korvillaan ja senkin huomaa helposti korvien suunnasta tai siitä, että "käyttää" korvia takanaan aina välillä.
Kannattaa siis aluksi pohjustaa ja seurata pitääkö koira kontaktia ja jos, niin miten. Siitä sitten rakentelemaan.
Pääasia on, että koira ymmärtää syyn ja seurauksen, ja saa tarvittavan palautteen -/
"mulla on suhteellisen hyvä pinna aika pitkään"..hyvä jos on. Pidä otteet kuitenkin terävinä....on hyvä, jos palautteiden ero on iso, sillä siihen väliin jää se raami missä on tilaa olla ja möllöttää...Se tuo myös riittävää selkeyttä.
(tätä en tarkenna)
Se tärkein unohtui. Jos käytät flexiä, niin tämä keskustelu on turha.
Viestitänpä nyt vieläkin, jos jaksat/ehdit vielä jossakin vaiheessa lukaista.. Itse asiassa tuo koira kyllä seuraa juuri niin kuin kuvasit korvillaan ja on muutenkin yleisesti ottaen kuulolla ei vedä lenkillä, muuta kuin toisten koirien ilmaannuttua näköpiiriin. Meillä on koiran terävyyden takia väännetty samantyyppisesti myös muiden asioiden kanssa - siis outojen, jotka ilmaantuvat näköpiiriin, mutta nämä olen saanut kuntoon palkkaamalla istumisesta vierellä & hiljaisuudesta. Koirat vaan edelleen se ongelma ja tuntuu, että asia ei edisty niin kuin muiden pienempien ongelmien kohdalla -> välimatkasta viis, reaktio tulee aina. Muiden kohdalla reaktiot pikkuhiljaa pienenivät ja jäivät pois.
Olin äsken lenkillä ja mulla on tapana 'ohjata' koiraa ensin siis käskyllä esim. 'mennään', jos ei mene perille, hihnasta koira kyytiin ja mukaan. Jos tulee/jatkaa matkaa heti käskystä esim. nähtyään jotain erikoisempaa, palkkaan tai kehun vieläkin. Nyt kun jäi tuijottelemaan jotakin (saattoi jopa olla koirakko palaamassa erääseen pihaan) taaksepäin eikä tullut kummallakaan keinolla selkeesti keräsi taas vauhtia, tein tuon, että laitoin koiran yllättäen väistämään, jolloin se hölmistyi ja seurasi minua tilanteesta vähän kuin jallitettuna. Tein suunnanmuutoksia muutenkin lenkin aikana, jottei niitä tulisi juuri aina vain silloin kuin muita koiria näköpiirissä - tämä oppii nopeasti omista eleistä, että jaahas, mistäs nyt tuulee. Tämä nyt vasta tällanen pintapuolinen kokeilu, mutta uskon, että tästä voisi olla hyötyä.
Mietin tuota koiran stressaamista ja varmasti se stressissä onkin, mutta onneksi vielä lähtee mielellään ulos eikä suinkaan rynni kotiinpäin ym. Haistelee ja nuuskii lenkeillä, mutta kuten sanottu, jos törmäämme koiratilanteeseen, se saa koiran koko olemuksen hermostumaan ja siitä se sitten varmaan palautuu oman aikansa..
Ja ei, en omista fleksiä (ei tulis tämän kanssa mieleenkään) käytän valjaita. Tuli mieleen, että tällane 'väistämisellä herättäminen' jos sanaa ei tottele, on ikään kuin hevosmaailman/ratsastuksen puolipidäte? Siis keino herättää koira tosissaan, että kuuntele - nyt toimitaan seuraavasti. Toivottavasti tästä nyt olisi apua, tähän asti ainakin itseni rauhottaminen viimeisen parin kuukauden ajalta on jo muuttanut yleistilannetta lenkillä parempaan. Josko nämä koirakontaktitkin.. tästä vielä.
Koitanpa muistaa käydä kommentoimassa miten tämä homma tästä etenee - saanko toimimaan vai nou. Tosi monessa ketjussa kun olet neuvojasi jakanut, tulee vaan harvoin ihmiset sitten kertomaan, että miten meni ja kävi. Itestä olisi useesti mielenkiintoista kuulla, saiko esimerkiksi täältä apua. Nyt jo tämä kirjoittamasi 'metodi' selitettynä on selkeämpi ja varteenotettavampi (pienelle koiralle siis eritoten) kuin työkseen hommia tekeviltä saatu..
"että jaahas, mistäs nyt tuulee."...tätä juuri. Kun suhde on muuten hyvä, niin koiran pitäisi reagoida noihin "äkillisiin" ja normaalista poikkeaviin muutoksiin....Avainasia on että "herätyksen" jälkeen koira saadaan hallintaan (ohjataan uudelleen), ja näin voidaan aloittaa nuo kontaktivetoiset kontroloidut ohitukset...Tarkoitus sammuttaa tuo nykyinen tapa, ja korvata se toisella...Yllätyksellisyys on se juttu ja tätä kautta koiran hämmentäminen...leikillään voisi sanoa, että koiran reagointi ja pärinä aikaansaa vastapärinän (ohjaaja), joka kohdistuu siihen itseensä..Kumpi on koiralle voimakkaampi tapahtuma, niin se ratkaisee suunnan käytöksessä.
"hevosmaailman/ratsastuksen puolipidäte? Siis keino herättää koira tosissaan, että kuuntele - nyt toimitaan seuraavasti"...jeps....hyvä vertaus.
Hyvän asian hieman"pilasi" tv-ohjelma, jossa koiran remmi laitetaan lanteelle ja lähdetään "poukkoilemaan" sinnetänne siihen asti, kunnes koira alkaa seuraamaan ja ennakoimaan liikkeitä...se on hyvä herätys/nollaus (ei siis tässä tapauksessa) tämä tapa on siis vastakkainen, mitä väistöllä esitin....Samalla lailla voi siis treenata tuota väistämistä/reagointia niihin ja "herkistää" koiraa vaikka ilman näitä kohtaamisia, ja tositilanteita.
"Haistelee ja nuuskii lenkeillä"...Älä anna koiran "skannata" tässä vaiheessa edes nenällä ympäristöä...alkumetreillä kyllä, kun tekee alkutarpeet ja sen jälkeen ei...tuossa saa sen kuvan, että koira voi reagoida jo virtsamerkeistä ja virittyä sen mukaan.
"Tosi monessa ketjussa..."..ok.. Loput on sitten itsestäsi kiinni.