Mikä avuksi? Meillä 3,5 vuotias sprinnku, leikattu uros, ja nyt olen joutunut 3 kertaa hakemaan sen metsälenkiltä pois. Ei anna kiinni, ei sitten millään miehelleni. Koiraa ei ole rangaistu luoksetulosta, joten vika ei ole siinä. ´Tulee lähelle ja taas lähtee hankeen leikkimään. Ulkoilutus aamulla, päivällä 1-2 h lenkki. Ja vielä 2 lyhyempää lenkkiä sen jälkeen.
Olemme jo kuusikymppisiä ja tämä asia rassaa. Koira meillä on ollut lähes aina. Tämä on uusi kokemus.
Olemme jo kuusikymppisiä ja tämä asia rassaa. Koira meillä on ollut lähes aina. Tämä on uusi kokemus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Millä keinoin olette opettaneet luoksetulon? Ellei makupalat ole aikaisemmin olleet käytössä, nyt voisi kokeilla.
Veikkaan, että miehesi on jotenkin onnistunut tekemään koiralle luoksetulosta epämiellyttävän asian.
Makupaloilla on opetettu. Olen kyllä kysynyt juuri tuota, että onko ollut erimielisyyksiä aikaisemmin ja rankaissut, mutta ei ole.
Jos on koira jolla ei tuota luoksetulo ja luonapysymisen viettiä kertakaikkiaan ole, niin suosittelen lämpimästi ratkaisuksi tilanteeseen Fleksi Comfort tai Giant-nimistä hihnaa. Siinä koira saa kuitenkin virtuaalisen vapauden tunteen, ilman vaaraa että pääsee tekemään jotain päätöntä ja peruuttamatonta. Näistä kannattaa valita 8metrinen ja nauhamallinen. Hintansa , 20-50€, väärti sijoitus.
Käyttö tosin vaatii sen että koira on aikuinen jolle muut perussäännöt ovat tuttuja ja joiden noudattaminen ei ole sille vierasta. Eli pysähtyy ja pysyy määritellyllä puolella tietä, hyppimättä missä sattuu.
Ikinä en ole tavannut sprinkkua, jolla tuollainen vietti puuttuisi. Päinvastoin, niillä on aika vahva vietti nimenomaan yhteistyöhön. Kontakti ei ole samanlaista kuin esimerkiksi paimenkoirilla, työskennellessään ne kuitenkin ovat koko ajan tietoisia siitä, missä ihminen on. Nimenomaan luoksetulo on silläkin hyvin helppoa opettaa niille. Toimintasädekkin on lyhyt, jos koira on opetettu edes jollakin lailla johonkin yhteistyöhön, toimintasädettä on helppo pitää yllä. Vaikka et metsässä näkisi koiraa, se kyllä tietää, missä sinä olet. Vaikka minkä riistanhajun perässä se olisikin.
Sitten on eri asia se, jos koira on tottunut siihen, että saa ilman aivoja mennä ja tohottaa. Että kyllä se ihminen sitten kiljuu ja huutelee. Jos koira on tällainen, niin sitten kannattaa alkaa vahvistamaan yhteistyötä. Kun koira irtoaa esimerkiksi enemmän kuin sen 50 metriä, niin lyhyt merkki, ja erisuuntaan vain lähtee ihminen. Siksakkia vaan metsään kulkemaan. Kun koira kääntyy myös, niin kehu, ja homma jatkuu. Jos koira on metsästyskäytössä (aloittajan ei taida olla), niin ei ole tarvetta joka kerta siihen, että koira käy ihmisen kautta. Pääperiaate on, että se kuitenkin hakee riistaa (tai kulkee ulkoillessa) ihmisen ohjauksessa. Ei täysin itsenäisesti. Tätä samaa periaatetta voi käyttää ihan kotikoirankin kanssa. Mutta on muistettava se, että monissa asioissa springereillä on hyvinkin erilainen yhteydenpito tapa kuin monilla muilla koirilla.
Ei kai koira vain leiki kustannuksellanne. Kaikkein yleisin syy melkein. Springerin omistajana tekisin itse näin: Metsälenkki turvallisessa paikassa. Ja kun koira ei tule, niin ei muuta kuin kävellä tyynesti pois vaan. ja kun se sitten tulee luokse, niin hyvin vähäeleisestivaan hihna kiinni. Tätä menetelmää voi tehostaa menemällä johonkin autolla, ja jos koira ei tule, niin ei muuta kuin auto käyntiin ja menoksi. Springeri tulee takuulla aika haipakkaa perässä.
Kiitos - ihanan positiivinen viesti ja yksinkertainen ratkaisu. Me ainakain kokeillaan tuota, kun löydetään sopiva paikka.
Springereillä olen nähnyt paljon sellaista käytöstä esimerkiksi noudoissa, että ne alkavat tekemään tuollaista. Halukkaasti juostaan muka noutamaan, ja viime hetkellä ohitus ja toiseen suuntaan saalis suussa. Melkein pahinta tuossa vaiheessa on antaa uutta käskyä, ja alkaa houkuttelemaan, yrittää napata kiinni sen ohijuostessa, taikka alkaa juoksemaan erisuuntaan. Alkuun voi mennä pari kertaa aikaa. Kääntää selän, ja keskittyy ihan muuhun vaan, jättää sen koiran käytöksen huomiotta. Kännykkä on ihan hyvä apuväline tässä vaiheessa, luuri korvalle, ja selän kääntö. KOira yrittää sitä opittua käytösmallia jonkin kerran. Ja kun ei saa ihmistä siihen mukaan, se ennen pitkää kyllästyy. Ja tuo sen linnun ihan nätisti. Olen ollut kerran todistamassa, kuinka koira jaksoi yrittää yli kymmenen minuuttia sitä vanhaa leikkiä. Omistaja oli yrittänyt saada noutoa vaikka millä keinoin sujumaan. Jouduin koko ajan omistajaa muistuttamaan, että älä lähde mukaan tuohon. Koska koirasta näki, että sitä se juuri käytöksellään haki. Tuokin koira alkoi nopeasti tekemään todella hienoja noutoja, kun se väärä opittu malli saatiin tuolla tavoin vaimennettua.
Kiinni sitä ei juoksemalla saa kukaan. Siksi on ihan hölmöä edes yrittää. Springerillä on useimmiten kuitenkin niin vahva halu pysyä ihmisen seurassa (ja myöskin noutaa ja luovuttaa), ja se kyllä tarkkailee etäisyyksiä tarkkaan, vaikka ei aina näytäkkään siltä. Se on siis yksi kutsu, ja jos ei koira siihen reagoi, niin jättää sitten sinne. Tavallaan näyttää, että lauma lähti nyt. Iteppähän valitsit. Viisaana otuksena se oppii nopeasti, jos todella on kanttia tehdä se asia. Ensin se voi seurailla, että alkaako se ihminen sittenkin ajan kuluessa siihen kutsu-houkuttelu-hihhulointi-hommaan. Tässä vaiheessa on pidettävä omat hermot kurissa. Alkuvaiheessa joka kerran.
Ja sitten tavallista luoksetulon harjoittelua monissa eri tilanteissa, oli koira hihnassa taikka irti. Nimenomaan ilman mitään hihnanykimisiä. Itselläni on luoksetulo sellainen, että eteen istumaan. Ja sitten päätän, otanko hihnaan vai enkö. Tätä harjoittelua tehdään ihan jokaympäristössä, eli myöskin maastossa välillä hihnaan hetkeksi, kohta taas irti ja vapautus. Mutta visusti pitää varoa asiasta muodostumasta mitään ihmeellistä ja hauskaa. Jos koira on sen ennen osannut, niin ei se oppi ole mihinkään hävinnyt.
" Olen yrittänyt mielestäni kaikkea: luokse kutsumista, herkuilla lahjontaa, väkisin vetämistä, seisomista paikallaan etc."....Onko mahdollista, että liikunnassa on tullut muutoksia (joulu jne?) ja ilmaisee tämän lisätarvetta.
Hyvä tapa voisi olla opettaa vielä koiralle (kuuri) luokse tuloa. Kutsu koiraa silloin tällöin kotona, ja anna vaikka kuivapapana....tee samoin lenkillä...Kutsu säännöllisesti/tasaisesti, palkitse (kuivanappula) ja kehu...tee toistoja, ja kun otat lopulta koiran kiinni niin kehumalla jatketaan ilman sen suurempaa numeroa.
Tarkoitus vahvistaa luokse tulon kannattavuus..ei mielikuva siitä että luokse tulo tarkoittaa aina kiinniottoa.
Omalla airiksella oli samaa, että halusi "jatkaa" ulkoilua...tein em.tavalla ja nykyisin en palkitse kuin kehuilla...tämä tuli siis aika myöhään pentuvaiheessa ja tiettyjä asioita ei heti päässyt opettamaan..