Okei, eli oma eläämäni on pikkujuttu kun lukee noita alempia juttuja muiden elämästä. Nyt kerron oman historiani ja loppuakohti pyydän apua.
Äitini ja isäni saivat minut vihdoin, he olivat iki onnellisia ja kaikki olivat innoissaan. Kolme päivää sen jälkeen isäni veli, vanhemmat ja velien perhe menehtyivät auto onnettomuudessa. Isäni alkoi juomaan ja lopputulos oli alkoholisti isä. Hän ja äitini kävivät joka ilta raivoisia huuto tappeluja ja joskus isäni löi ätiä. Olin kolme kun isäni muutti pois ja antoi minulle ja äidille kaksi vuotta aikaa asua talossa. (isäni omistuksessa.) Äitini teki töitä kotona minun kanssani. Kun aika kului umpeen ja olin 5- vuotias isäni toteutti lupauksensa ja heivasi minut ja äidin kotoa. Hän uhkasi tappaa äitini ja muutimme myyrmäkeen, vantaalle. Äitini vaipui vakavaan masennukseen ja muistan kuinka enoni kysyi äidiltä, "Voinko auttaa?" ja äitini purskahti itkuun. Yhtenä yönä kun menin vessaan kompastuin äitiini joka seisoi vessan oven edessö veitsi kädessä. Kun kysyin asiasta, niin hön vastasi että "isi oelotelee äitiä ja äiti säikähti. Tyohon aikaan kövin kaupasta ostamassa meille valmisruokia ja yritin parhaani mukaan piristää äitiäni. Sitten alkoi esikoulu, sain paljon kavereita, mursin kaksikertaa jalkani. Ekaluokalla minua aletiin kiusata. En halunnut mennä kouluun ja vitkuttelin aina sisällä ettei tarivtsisi mennä pihalle. Toisella luokalla mursun käteni ja isöni ilmoitti ettei halua minia enään vaivoikseen, koskaan. Tätä jatkui aina nelos luokkaan jolloin sain oikeita ystäviä ja erityisesi sain sydän ystävän. Hän ja minä olimme 24,07 yhdessä ja vaikka olimme täysin eri näköisiä. Meidät sekoitettiin yhteen luonteeltamme ja puhe tavaltamme. Kesällä 2011 vanhoillinen äitini pääsi ylös masennuksesta ja alkoi korjata suhteitaan minuun... Hän luki viestini. Tuo tajusi, että kiroilen ja olen outo. Käytökseni koulussa on ollut aina kymppi, mutta en kelvannut äidilleni. Tuo huusi ettei ikinä olisi halunnuy lapsia ja ongelmat alkoivat... Sen jälkeen jokainen aamu on alkanut sillä että äiti toteaa "ei helvetti mä heittäisin sut kadulle jos voisin." tai "hyi saasta, jos voisin valita mä en asuisi sun kaa. Hän huutaa alle 9 kokeista ja joskus (hyvin harvoin) lyö. Aloin itkemään kun tulin serkuiltani ja äitini sanoi hyvää yötä. Ensimmäistä kertaa vuoteen... Kesällä 2012 ollessani 12, masennuin, sainitsetuho ja itseinho kohtauksia. Löysin kesäkuun lopussa sydän ystäväni kanssa itselleni oikeasti unelmien poikaystävän. Täytin kolmetoista elokuussa ja tasan kaksi päivää sen jälkeen paras ystäväni sanoi, että muuttaa viroon. Niin hän tekikin. Poikaystäväni tuki minua, mutta asui kaukana. Marraskuussa, äitini alkoi taas lukea viestejäni ja koska pojalla ja minulla oli ikäeroa äiti pakotti meidöä eroamaan. En saa sydänystävääni tai poikaystävääni enään yhteyttä ja olen jälleen koulu kiusattu. Minulla on yksi ihminen joka on ystäväni ja hän on koulussani. Hän on ainoa kehen luotan ja ainoa kuka oikeasti välittää. Nyt kohtausten pahentuessa. Minulle on tullut vakavia uni-ongelmia ja olen sen takia järkyttävän näköinen. Isäni lähetti minulle viestin että äitini on mennyttä. Joulukuun 26. Pvä sekkuni kuoli syöpään ja äitini puolen isovanhemmat vanhuuteen viikkoa sen jälkeen. Nyt oma ajatusmaailmani on turta... Masennukseen on lääkkeet mutta jalat kauhean näköiset viiltelystä. Elämäni on romuna... En erota enään kunnolla mikä on oikein ja väärin. Yhtään ei auta se että kuulen äidiltäni jatkuvasti kuinka paska ihminen olen. Joka ilta kun menen sänkyyn itken, koska en vain pysty itkemään jos joku näkee. Ja yöt ovat noin 1-5 h... Isäni ei ole soittnut enään pitköön aikaan tai ottanut yhteyttä. Nyt kysyn, onko minulla oikeus masentua näistä? Vai olenko vain yliherkkö paskakasa joka murehtii pikku asioista ja on ihq teini pissis?jälkimmäinen en haluaisu olla, mutta itseinhon takia tunnen itseni sellaiseksi... Miten pääsen eteenpän? Irti masennuksesta? Irti ongelmistani? Olen vain niin väsynyt henkisesti.
Äitini ja isäni saivat minut vihdoin, he olivat iki onnellisia ja kaikki olivat innoissaan. Kolme päivää sen jälkeen isäni veli, vanhemmat ja velien perhe menehtyivät auto onnettomuudessa. Isäni alkoi juomaan ja lopputulos oli alkoholisti isä. Hän ja äitini kävivät joka ilta raivoisia huuto tappeluja ja joskus isäni löi ätiä. Olin kolme kun isäni muutti pois ja antoi minulle ja äidille kaksi vuotta aikaa asua talossa. (isäni omistuksessa.) Äitini teki töitä kotona minun kanssani. Kun aika kului umpeen ja olin 5- vuotias isäni toteutti lupauksensa ja heivasi minut ja äidin kotoa. Hän uhkasi tappaa äitini ja muutimme myyrmäkeen, vantaalle. Äitini vaipui vakavaan masennukseen ja muistan kuinka enoni kysyi äidiltä, "Voinko auttaa?" ja äitini purskahti itkuun. Yhtenä yönä kun menin vessaan kompastuin äitiini joka seisoi vessan oven edessö veitsi kädessä. Kun kysyin asiasta, niin hön vastasi että "isi oelotelee äitiä ja äiti säikähti. Tyohon aikaan kövin kaupasta ostamassa meille valmisruokia ja yritin parhaani mukaan piristää äitiäni. Sitten alkoi esikoulu, sain paljon kavereita, mursin kaksikertaa jalkani. Ekaluokalla minua aletiin kiusata. En halunnut mennä kouluun ja vitkuttelin aina sisällä ettei tarivtsisi mennä pihalle. Toisella luokalla mursun käteni ja isöni ilmoitti ettei halua minia enään vaivoikseen, koskaan. Tätä jatkui aina nelos luokkaan jolloin sain oikeita ystäviä ja erityisesi sain sydän ystävän. Hän ja minä olimme 24,07 yhdessä ja vaikka olimme täysin eri näköisiä. Meidät sekoitettiin yhteen luonteeltamme ja puhe tavaltamme. Kesällä 2011 vanhoillinen äitini pääsi ylös masennuksesta ja alkoi korjata suhteitaan minuun... Hän luki viestini. Tuo tajusi, että kiroilen ja olen outo. Käytökseni koulussa on ollut aina kymppi, mutta en kelvannut äidilleni. Tuo huusi ettei ikinä olisi halunnuy lapsia ja ongelmat alkoivat... Sen jälkeen jokainen aamu on alkanut sillä että äiti toteaa "ei helvetti mä heittäisin sut kadulle jos voisin." tai "hyi saasta, jos voisin valita mä en asuisi sun kaa. Hän huutaa alle 9 kokeista ja joskus (hyvin harvoin) lyö. Aloin itkemään kun tulin serkuiltani ja äitini sanoi hyvää yötä. Ensimmäistä kertaa vuoteen... Kesällä 2012 ollessani 12, masennuin, sainitsetuho ja itseinho kohtauksia. Löysin kesäkuun lopussa sydän ystäväni kanssa itselleni oikeasti unelmien poikaystävän. Täytin kolmetoista elokuussa ja tasan kaksi päivää sen jälkeen paras ystäväni sanoi, että muuttaa viroon. Niin hän tekikin. Poikaystäväni tuki minua, mutta asui kaukana. Marraskuussa, äitini alkoi taas lukea viestejäni ja koska pojalla ja minulla oli ikäeroa äiti pakotti meidöä eroamaan. En saa sydänystävääni tai poikaystävääni enään yhteyttä ja olen jälleen koulu kiusattu. Minulla on yksi ihminen joka on ystäväni ja hän on koulussani. Hän on ainoa kehen luotan ja ainoa kuka oikeasti välittää. Nyt kohtausten pahentuessa. Minulle on tullut vakavia uni-ongelmia ja olen sen takia järkyttävän näköinen. Isäni lähetti minulle viestin että äitini on mennyttä. Joulukuun 26. Pvä sekkuni kuoli syöpään ja äitini puolen isovanhemmat vanhuuteen viikkoa sen jälkeen. Nyt oma ajatusmaailmani on turta... Masennukseen on lääkkeet mutta jalat kauhean näköiset viiltelystä. Elämäni on romuna... En erota enään kunnolla mikä on oikein ja väärin. Yhtään ei auta se että kuulen äidiltäni jatkuvasti kuinka paska ihminen olen. Joka ilta kun menen sänkyyn itken, koska en vain pysty itkemään jos joku näkee. Ja yöt ovat noin 1-5 h... Isäni ei ole soittnut enään pitköön aikaan tai ottanut yhteyttä. Nyt kysyn, onko minulla oikeus masentua näistä? Vai olenko vain yliherkkö paskakasa joka murehtii pikku asioista ja on ihq teini pissis?jälkimmäinen en haluaisu olla, mutta itseinhon takia tunnen itseni sellaiseksi... Miten pääsen eteenpän? Irti masennuksesta? Irti ongelmistani? Olen vain niin väsynyt henkisesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei, olet nuori ja tiedät nuin paljon, mutta olet saanut kokea sellaisia asioita, joita ei kenenkään kohdalle toivoisi sattuvan. Sinussa ei ole vika, muista koko elämäsi ajan tämä. Toivon ja uskon, rukoilenkin puolestasi, että uskot itseesi ja ettet hukkaan itseäsi. Nouse ylös sängystä vaikka kuinka se olisi vaikeaa, älä jää tuleen makaamaan. Vanhempiesi käytös kertoo siitä, että heilla on jostakin syystä tosi paha olla ja nämä purkautuvat sinuun. Toivon, että sinä vahvistut kokemukista ja toivon, että pystyt kertomaan asioitasi sellaiselle ihmiselle, joka kuuntelee sinua ja auttaa, eikä vertaa kokemuksiasi omiin kokemuksiin, koska se ei tällaisessa tapauksessa ole paras mahdollinen "hoitomuoto". Kaikki tapaukset ovat ainutlaatuisia. Rakastan jo nyt sinua tyttökulta.....
Kuule nuori ystäväni, Jeesus puhuu juuri sulle:
"Tule, minun vierelläni löytyy paikka kiusatulla."!
No et todellakaan itke liian pienistä! Tuo oli ihan hirveä tarina, voimia sinulle! En oikein tiedä miten auttaa, muuten kuin että koeta vain elää eläämäs ja luottaa että se muuttuu paremmaksi. Luota vaan. Voi miten mua itketti tuo tarina. Ihan hirveetä että tuollasta voi tapahtua. . . :(
siisti purkaus
Mäki asun myrtsis