Saako perinteisellä mustavalkofilmillä paremman mustavalkokuvan kuin digikameralla?
Esim 6x6 negasta joka on saatettu digitaaliseen muotoon tehty mv-kuva vastaan digikuva.
Esim 6x6 negasta joka on saatettu digitaaliseen muotoon tehty mv-kuva vastaan digikuva.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Saa moninkertaisesti. Hopeasuolan molekyylitkin ovat tuhat kertaisesti pienempiä, kuin parhaiden harrastekamaerojen kennopikselit. Se tarkoittaa, että vedostuksessa on myös tuhat kertaa enemmän sävyä, tietoa ja valon erotusta. Lisäksi valokuvapaperi on kemiallinen tapahtuma, jossa on infolle tilaa moninkertaisesti väriruiskua tai laserin polttamaa pintapigmenttiä.
"Saa moninkertaisesti. Hopeasuolan molekyylitkin ovat tuhat kertaisesti pienempiä, kuin parhaiden harrastekamaerojen kennopikselit. Se tarkoittaa, että vedostuksessa on myös tuhat kertaa enemmän sävyä, tietoa ja valon erotusta"
tuollainen päätelmäketju ei ole järkevä.
Sai tai ei – minulla olisi komeron perällä Yashica B (6 × 6, kaksisilmäinen ”kottaraispönttö”), jonka antaisin pois vaikka ilmaiseksi.
En ole kuvannut sillä ruudun ruutua yli 40 vuoteen, vaikka toimivana olenkin sille komerotuomion antanut (siirtyessäni silloin 1-silmäiseen kinofilmijärkkäriin).
Digistä filmiin ei ole paluuta.
Kun sähkö loppuu niin mekaniikka jatkuu.
Saako perinteisellä mustavalkofilmillä paremman mustavalkokuvan kuin digikameralla?
—riippuu ensisijassa kamerasta, filmistä, osaamisesta jne. Esim vedoksen dynamiikassa ei ole eroja. Hitaimmilla filmeillä oli paras erotuskyky.
Esim 6x6 negasta joka on saatettu digitaaliseen muotoon tehty mv-kuva vastaan digikuva.
—skannatessa menetetään suuri osa kuvan laadusta joten vastaava isokennoisen digikuva lienee parempi.
Arvaan, että esim LEICA M Monochrom päihittää vanhan Yassican mennen tullen.
Tuo Yashica ei ole mikään ihan huippukamera, mutta ei huonoimpiakaan. Riippuu paljolti tietysti siitä, mikä objektiivi sattuu kyseisessä mallissa olemaan.
Jos työnkuluksi on määrätty negan skannaaminen ja tulostus, ei se paranna filmin kilpailukykyä. Vedostaminen normaalisti on parempi vaihtoehto.
Itse kuvaan pääsääntöisesti digillä ja muutaman rullan diakuvia vuodessa 6x6:lla. Omatkaan Zeissin objektiivit eivät ole mitään huippua lajissaan, mutta ei kyllä digitaalinen kuva esitettynä ole vielä lähelläkään 6x6 diakuvaa.
”… ei kyllä digitaalinen kuva esitettynä ole vielä lähelläkään 6x6 diakuvaa”
Mistä diafilmimerkistä/laadusta (herkkyydestä) tässä on kysymys?
Missä formaatissa (tuloste) teet vertailun?
Yksi oleellinen ero filmin ja digin välillä on rasteri/gridi.
– filmillä kuvapisteet (hopeakiteet) ovat eri kokoisia ja niiden etäisyys vaihtelee satunnaisesti
– digikuvassa kaikki kuvapisteet (pikselit) ovat samankokoisia ja yhtä etäällä toidistaan.
Tulostuksessa pisteet voidaan hajauttaa (ns. stokastinen rasteri)
onko sinulla kompotedenssi latenttiin sontapäisyyteen?
"onko sinulla kompotedenssi latenttiin sontapäisyyteen? "
et taida olla mikään ruudin keksijä, kun et ole huomannut, että tottakai meillä kaikilla on.
Mahtaa harmittaa, kun olet ainoa joka tietää kaikesta kaikein ja vähän ylikin :-)
taitaa olla hankalaa saada paiseita kirjoituksista naamaansa joka päivä?
"Missä formaatissa (tuloste) teet vertailun?"
Diakuva projektorilla valkokankaalle vs. digikuva HD-tykillä samalle valkokankaalle. Valkokankaana ihan perus matta. Digikuvan heikkokohta on vielä tykki.
Jos tykki on huono niin onko se digikuvan syy?
Mitä projerktoria käytät, entä tykin merkki ja malli?
Jos vaihdat huonomma projektorin diakuvien katseluun niin onko silloin digi parempi?
Saa. Kannattaa muistaa myös kuvan suurennoksen vaikutus. 6x6cm negaa ei tarvi suurentaa niin paljon kuin postimerkin kokoisella digikennolla otettua kuvaa. Jos otetaan normaali kymppikuva, niin laakafilmin negaa saa jopa pienentää kun tehdään kymppikuva. Kyllä nykyiset kinodigit on ihan ok harrastajille.
Ketjussa kolme taitaa tajuta eron kemiallisen reaktion ja sähkömagneettisen taltioinnin välillä. Loput luulee jotakin ja suoltaa sontaansa.
Yhden parhaankin sähköisen digipisteen sisään kennolla voidaan hopeajodimolekyylejä levittää noin 10 000 kertainen määrä. Jokainen molekyyli voi varata itseensä kaksi tummuusastetta. Se kennon jokainen pikseli vain yhden.
Lisäksi vedostuksessa valokuvapaperin erottelukyky on myös molekyyli ja atomien ominaisuuksien luokaa. Mustesuihku pystyy tästä noin 120-150 väripigmentin erotteluun. Se on noin yksi suihkepisara. Mustepisaroita ei kannata ihmissilmälle laittaa päällekkäin, koska emme erota niitä.
Se ero on mv-negatiivissa ja parhaassa 42 megaisessa kamerassakin. Lasertulostimet ovat jopa tätäkin huonompia!
Ja sitten tälle "tietäjälle" tiedoksi, että kyllä siinä on aitoa hopeaa. Suomessa jopa kaksi yhtiötä ostaa tutkimuslaitosten ja keihittämöiden- ja sairaaloiden röntgenkehitysliemet ja erottaa hopeaa kilokaupalla.
"tietäjälle" tiedoksi ”hopeajodimolekyylejä”
Mitä on hopeajodi?
Miten se eroaa hopeajodidista (AgI)?
Hopeajodia ei ole olemassa (hopea ei liukene jodiin)
Hopeajodidi on suola (ei metalli)
– anionissa on ylimääräinen elektroni, tai ioniyhdiste,
– hopeajodidissa kationina hopea-ioni.
Kukaan vissiin täällä ei oikeesti tajua kuinka kalliiksi tulee kuvata negatiivija filmikameralla verrattuna siihen mitä se diginä maksaa vaikkei kuva olisikaan
kovin hyvin onnistunutta tuotantoa?
Mikätahansa nega on skannattuna korkeintaan se mitä digiskannaus mahdollistaa. Kotivehkeillä aika irstas tulkinta oikeasta valokuvasuurennoksesta oikeintehtynä. Jos tahdot huippusävyjä ja jne on koko homma tehtävä kemioilla ja osaavasti ja silti tavallinen iltalehdenlukija ei huomaa eroa, kelpaahan useimmille tauluteeveen ja paskan digiboxin taso. Vähän niinkuin kananahasta tehdyt lihapullat tai samalla rahalla kunnon pihvilihaa, määrässä huima ero.
"Mikätahansa nega on skannattuna korkeintaan se mitä digiskannaus mahdollistaa."
et oo vissii koskaan vedostanut kuviasi pimiössä?
ei siinä mitään skannereita tarvita, että saa kookkaan ja sävykkään kuvan.
"Jos tahdot huippusävyjä ja jne on koko homma tehtävä kemioilla ja osaavasti ja silti tavallinen iltalehdenlukija ei huomaa eroa"
tavallinen iltiksen lukija nyt ei oletusarvoisesti huomaa mitään eroa missään, paitsi toki, et onko jollain julkkiksella selluliittiä hanurissa vai ei.