Mikä neuvoksi:-( olen bi henkinen nainen ja hieman tykästynyt yhteen naiseen joka asuu monensadan kilometrin päässä joten näkeminen hänen kanssa aika hankalaa varsinkin kun molemmat ollaan perheellisiä ja parisuhteessa olevia.haikailenko turhaan vai pitäisikö vain sinnikkäästi jatkaa yhteydenpitoa?naisen mietteet on kyllä minulle arvoitus ja en tiedä ajatteleeko se yhtään samoin minusta kuin minä hänestä.toivoton tilanne mutta sain nyt avauduttua johonki
se tunne
jospa joskus
12339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Luovuta...ja sitten otat vielä yhden kerran yhteyttä. Katso miten käy.
Niin mahtanee olla viisain lyödä hanskat naulaan:-( kyllähän se kirpasee
Miten ne hänen mietteensä on sulle arvoitus, jos kuitenkin yhteyttä pidätte?
Osittain on selvillä mietteet osittain ei:-) nykysin lähinnä kavereina ollaan yhteyksissä ja ei ole ollut rohkeutta kysyä haluaako sillä linjalla jatkaa vai mitä meinaa.turhaa höpö hommaahan tämä on jokatapauksessa mutta minkäs haluilleen voi ja siksi mietin väistyäkkö takavasempaan :-\
Kifjoita kifje :))
Varmaankin kannattaa yleisesti ottaen tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka eivät jää kummittelemaan kummallekaan. Eli yleensä se pitää sisällään sellaista suorempaa kommunikaatiota, mutta tiedä sitten miten eri lailla ihmiset on näissäkin asioissa rakennettu. Voihan se olla että jonkun mielestä ihan tyydyttävä ratkaisu on mahdollisimman hämmentävä ja epätietoisuuten jättävä loppu, mutta itse en sellaisen kannalla ole. Vai voiko loppua edes olla jos ei ollut oikeastaan alkuakaan.
Tekarihymy kiitos piristyksestä :-):-)
Jos siusta tuntuu että se voisi olla molemminpuolista, niin ei kannata noin vain lyödä hanskoja naulaan. Kannattaisin että ottaisit jollain tasolla selvää hänen tunteistaan. Onko hän vihjannut mitään siihen suuntaan että olisi kiinnostunut?
Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että epätietoisuus on todella rassaavaa. Riippuu tietysti, miten vahvasta ihastuksesta on kyse - itse koin kohta pari vuotta sitten pökerryttävän "salamaihastumisen", joka tuli täysin tilaamatta ja puskista, ja vieläkin tuskailen "oliko siinä jotain molemminpuolista vai ei" -ajatusten kanssa, ja kaipaan yhä sietämättömän paljon. Nyt jos voisin palata takaisin ajassa, pakottaisin itseni ottamaan selvää - vaikka pirullisen vaikeaahan se olisi. Ei auta, vaikka kuinka on näkevinään toisen katseessa ja käytöksessä kiinnostusta. Omiin havaintoihinsa ei oikein uskalla luottaa, kun on kaikki ihastumisen/rakastumisen kliseiset oireet päällä ja järki sumeana.
Sinun tilanteesi on tietysti erityisen hankala, kun olette molemmat parisuhteessa. Siitä puolesta en lähde moralisoimaan. Jos tunne on vahva, siitä on paha pyristellä irti, vaikka järki sanoisi mitä. Itse haluaisin kuulla vaikka kielteisenkin vastauksen - olisi ainakin hieman helpompi unohtaa, ehkä.
Onko sun mahdollista ottaa asiasta selvää kuitenkin?
Kiitos kaikille vastauksista :-) joo tämä että eletään parisuhteessa eikä kumpikaan ole omista miehistä luopumassa tekee asiasta hankalan mutta kumpikin sen asian tietää ja se asia tehty selväksi heti alkuun.no sain hieman itsestäni irti ja kiertäen ja kaartaen kyseltyä missä mennään ja ympäripyöreitä vastauksia tuli;-) ei ole helppoa ujona ihmisenä :-( no olen oman kiinnostumiseni sanonut tai yrittänyt ainaki ja hieman vastakaikua tuli joten onhan tämäkin askel eteenpäin.toinen osapuolikaan ole mikään kovin suulas kertoilemaan tunteistaan joten näillä mennään
Tietääkö teidän puolisot tästä teidän sivusuhteesta mitään? Jos eivät tiedä, niin en voi todeta muuta kuin että teette aika törkeästi puolisoillenne. Jos ette halua olla parisuhteessa, niin erotkaa. Jos olette tietoisesti avoimessa suhteessa, eikä kenelläkään osapuolella ole mitään vastaansanomista, niin antaa mennä vaan. Kuitenkin jos puolisot eivät tiedä teidän touhuista, on todella epäkunnioittavaa salailla. Yhtälailla heillä tulisi olla oikeus päättää, haluavatko he olla teidän kanssanne enää..