Meillä siis tällainen tilanne, että ollaan parisuhteessamme oltu eron partaalla jo pitkään, eikä olla miehen kanssa vietetty kahdenkeskeistä aikaa yli vuoteen. Nyt sitten mies päätti "yllättää romanttisesti" ja varasi kahden yön risteilyn. Meillä on kaksi lasta, 4v ja 5kk. Lapsille oli jo valmiiki pyytänyt hoitajankin, äitini on tulossa meille lapsia katsomaan. Luotan että 4v pärjää hyvin mummonsa kanssa, koska on ennenkin olluy tämän hoidossa yön yli ja viihtynyt hyvin.
Haluan perua koko risteilyn! En kestä ajatusta olla erossa 5kk ikäisestä vauvasta noin pitkää aikaa, kun ei aiemmin ole yötäkään ollut poissa. Matka lähenee ja minun ahdistukseni kasvaa.. Pärjääkö noin pieni kahta yötä? Olenko tosiaan huono äiti jos menenkin? Mieheni ajatus on tietenkin kaunis, sanoi haluavansa pelastaa suhteen ja viikonloppu ihan kahdestaan voisi tosiaan tehdä hyvää kun emme tosiaan ole pitkään aikaan viettäneet aikaa yhdessä ja erosta on jo puhuttu viime keväästä lähtien..Silti vaan ahdistaa.. Mutta oisiko se kumminkin sen arvoista jos tämä kahdenkeskeinen aika toisi uutta kipinää suhteeseemme? Luulisin että lapsemmekin olisivat onnellisempia jos vanhemmatkin voivat hyvin ja pysyvät yhdessä.. mutta mutta.. En todellakaan tiedä mitä tehdä! Haluaisin kovasti saada tämän suhteen toimimaan ja pysyä mieheni kanssa yhdessä mutta en millään tahtoisi jättää vauvaa noin pitkäksi aikaa hoitoon..Onko kellään mielipiteitä? Pitäisikö tehdä tämä uhraus suhteen eteen ja lähteä, vaiko vaatia mieheltä että vauva lähtee mukaan? (siihen ei kyllä suostu kun nimenomaan halusi yhteistä aikaa ja pienen hengähdystauon perhe-elämästä..)
Enkä kaipaa mitään kommentteja äitiydestäni, en todellakaan tiedä vielä mitä teen! Neuvolassa sanoivat että mene ihmeessä, voi pelastaa suhteen mutta en mä vaan tiedä.. apua!
Haluan perua koko risteilyn! En kestä ajatusta olla erossa 5kk ikäisestä vauvasta noin pitkää aikaa, kun ei aiemmin ole yötäkään ollut poissa. Matka lähenee ja minun ahdistukseni kasvaa.. Pärjääkö noin pieni kahta yötä? Olenko tosiaan huono äiti jos menenkin? Mieheni ajatus on tietenkin kaunis, sanoi haluavansa pelastaa suhteen ja viikonloppu ihan kahdestaan voisi tosiaan tehdä hyvää kun emme tosiaan ole pitkään aikaan viettäneet aikaa yhdessä ja erosta on jo puhuttu viime keväästä lähtien..Silti vaan ahdistaa.. Mutta oisiko se kumminkin sen arvoista jos tämä kahdenkeskeinen aika toisi uutta kipinää suhteeseemme? Luulisin että lapsemmekin olisivat onnellisempia jos vanhemmatkin voivat hyvin ja pysyvät yhdessä.. mutta mutta.. En todellakaan tiedä mitä tehdä! Haluaisin kovasti saada tämän suhteen toimimaan ja pysyä mieheni kanssa yhdessä mutta en millään tahtoisi jättää vauvaa noin pitkäksi aikaa hoitoon..Onko kellään mielipiteitä? Pitäisikö tehdä tämä uhraus suhteen eteen ja lähteä, vaiko vaatia mieheltä että vauva lähtee mukaan? (siihen ei kyllä suostu kun nimenomaan halusi yhteistä aikaa ja pienen hengähdystauon perhe-elämästä..)
Enkä kaipaa mitään kommentteja äitiydestäni, en todellakaan tiedä vielä mitä teen! Neuvolassa sanoivat että mene ihmeessä, voi pelastaa suhteen mutta en mä vaan tiedä.. apua!
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ihan varmasti pärjää äitisi kanssa. Onhan äitis sutkin kasvattanut, luultavasti vielä ihan ok tuloksin?
Kannattaa tässä kohtaa panostaa siihen suhteeseen, jos et ehdoin tahdoin halua erota miehestäsi. Enpä tuota kovinkaan isona "uhrauksena" pitäisi, jos kahdeksi yöksi lapset jätätte hoitoon..
Voi herranen aika..
Juu, kyllä äitini on mut ihan hyvin kasvattanut, ja osaa hoitaa lapsiani oikein hyvin :) Ei tässä siitä ollutkaan kyse vaan siitä, onko noin pitkä erossaolo kovin hyvästä noin pienelle vauvalle. Vauva varmasti kokee sen kovin ahdistavana enkä kestä ajatusta että olen itse laivalla yrittämässä rentoutua kun vauva itkee ikäväänsä kotona.
Itse menisin miehen järjestämälle yllätys-matkalle.
Jos vaihtoehdot vielä ovat kenties yhdessä perheenä vs. yksin kahden lapsen kanssa tulevaisuudet.
Ei sitä suhdetta yhden viikonlopun reissulla pelasteta. Olet oikeassa sen tunteen suhteen, että et haluaisi olla erossa 5kk ikäisestä lapsestasi. Perhe-elämästä ei tarvita hengähdystaukoja, jos parisuhde toimii ja molemmat ovat valmiita vanhemmiksi.
No voi huhhuh jos ei paria päivää kestä olla erossa.
En yhtään ihmettele tuntojasi; vauva on pieni ja ei ole aiemmin ollut yöhoidossa. Itse en uskaltaisi noin pientä jättää heti kertalaakista kahdeksi yöksi hoitoon niin, että olisin vieläpä risteilyllä eli käytännössä saavuttamattomissa. Joku hotelliyö tms kuulostaisi omaan korvaan paremmalta. Mutta itse tiedät, mikä sopii sinulle ja vauvallesi :) Miestäkin varmaan harmittaisi, jos matka peruuntuu. Meillä tuollainen reissu ei tuossa iässä olisi ollut edes mahdollinenkaan, koska vauva söi vain tissiä, ei ollenkaan pullosta syöminen onnistunut.
Ymmärrän tuntemuksesi täysin ja jos haluat rehellisen mielipiteeni, niin en itsekään raaski jättää noin pientä kahdeksi vuorokaudeksi yöhoitoon, vaikka hengissä ja "ilman traumoja" selviäisikin. Onko järkeä lähteä, jos et kuitenkaan pysty nauttimaan matkasta? Itselle kävi näin esikoisen kohdalla ja tokan kohdalla päätinkin kuunnella omia äidin vaistoja ja hyvin on mennyt, kun olen niitä kuunnellut (eli käytännössä kun olen kuunnellut niitä, niin olen noudattanut samalla myös psykologin suosituksia eli vasta 1v vuodokauden hoidossa, 2v 2 vuorokautta jne.) MUTTA sen sijaan olen siitä aivan samaa mieltä, että teidän pitää hoitaa parisuhdettanne. Itse suosittelisin, että ottaisitte vaikka useammin muutaman tunnin (tai puoli päivää) irtiottoja ihan kahdestaan ekaksi ja sitten vaikka yön yli tai mennä parisuhdeterapiaan. Tärkeintä on kuitenkin pitää huolta parisuhteesta siinä lapsiperhearjessa, ottaa pieniä irtiottoja ja viettää laatuaikaa miehen kanssa kun ne lapset nukkuvat. Ei parisuhde valitettavasti pelastu pelkästään sillä jos käy kerran vuodessa 2 päivän reissulla ja sitten taas arjessa ei huomioida mitenkään. Mutta mun rehellinen mielipiden on, että 5kk on liian pieni olemaan erossa äidistä kaksi vuorokautta (jos äiti on ollut siihen asti ensisijainen hoitaja). Meillä lapset ovat 4v ja 2v5kk kun ovat ensi keväällä ekaa kertaa 2 vuorokautta hoidossa ja silti vähän jännittää kuinka nuorimmainen suhtautuu, vaikka on tutut hoitajat (isovanhemmat kotona).
Eli mielestäsi 5kk vauva ei voisi olla pelkän isän kanssa 2vrk?
vastaaja mutta mielestäni 5 kk ikäinen vauva ei voi olla pelkän isän kanssa 2 vrk.Ellei ole niinpäin että isä kotona hoitamassa ja äiti töissä.
Aloittajan tilanne on vaikea,mies ei ole kyllä ajatellut tilannetta ihan loppuun..Ehkä teidän kannattaisi keskustella asiasta ja ehdota vaikka yhtä hotelliyötä tilalle.
Tuntuu, että ihmiset eivät ymmärrä lainkaan VAUVAN ajatusmaailmaa. Kyse on siitä, että kuka on ensisijainen hoitaja lapselle ollut aina syntymästä asti. Mikäli isä on toiminut syntymästä asti ensisijaisena hoitajana (ja äiti ollut töissä), niin silloin tälläinen suhde voi olla myös isään. Yleensä kuitenkin suurin osa imettää vielä 5kk ikäistä lasta ja jo vauvan hoitaminen ja imettäminen luo niin vahvan siteen, ettei äiti halua jättää 5kk ikäistä 2 vuorokaudeksi hoitoon. Isä on tärkeä, mutta vauvan kannalta ensimmäisen vuoden ajan tärkein hänelle on se ensisijainen hoitaja eli yleensä äiti. Vauvavuosi on tärkein, sen jälkeen äiti ja isä ovat aivan tasavertaisia (yleensä imetyskin loppuu silloin).
Vauva luulee olevansa osa äitiä vielä 5kk ikäisenä ja vasta 6-9kk ikäisenä tajuaa olevansa erillinen äidistä (tai muusta ensisijaisesta hoitajasta). Jos äiti on aina hoitanut lasta, niin jos äiti yhtäkkiä katoaa kun vauva on 5kk, niin vauva ei ymmärrä mihin äiti on lähtenyt, milloin hän palaa ja palaako hän ja kuka häntä hoivaa? Vauva ei valitettavasti ymmärrä vielä tuossa iässä jos hänelle selittää. Noin pitkä ero on stressi vauvalle ja saattaa jopa unohtaa äidin tuossa ajassa. Kyllä isä osaa varmasti hoitaa lasta, kyse ei ole siitä, vaan siitä, kehen lapsi on kiintynyt ja kuka on ensisijainen hoitaja, psykologien mukaan juuri 5-9kk ikä on pahinta eroahdistusta ja vaikein aika matkalle. Miksi matkaa ei voisi siirtää vaikka muutamalla kuukaudella että lapsi olisi lähemmäs 1v? Ja edelleen, varsinkin jos aloittajasta itsestä tuntuu pahalle jättää lapsi hoitoon, niin suosittelisin kuuntelemaan sydämen ääntä.
Niin no tietysti se on eri asia jos isä ei ole kauheasti vauvan hoitoon osallistunut.
Itse tiedät mitä haluat, mutta mä nyt kuitenkin vastaan.
Tottakai lähdette risteilylle. Vauva pärjää varmasti. Nauttisitte yhteisestä ajasta todenteolla. Mikäs sen parempaa kuin tulla takaisin levänneenä ja ehkä uudelleen rakastuneena? Ja jokatapauksessa hengähdyksen jälkeen on taas entistä parempi vanhempi. Ihan kokemuksesta sanon. Oma lapseni oli hoidossa 3,5kk ikäisenä kaks yötä isovanhempiensa luona. Hyvin meni, kun on tutut hoitajat. Ja eipä ole jäänyt traumoja. Ihan terve 9kk ikäinen on edelleen :) uskon että sinä selviät reissusta. Varmasti. Meillä on lapsi ollut hoidoss kahden kuukauden ikäisestä noin kerran kuukaudessa. Ja siis tuolloin yhden kerran kaksi yötä peräkkäin. Suhde todella saattaa olla pelastettavissa sillä, kun saatte yhteistä aikaa. Kaksi yötä on elämästäsi lyhyt aika. Jos sen avulla pystytte edesauttamaan tulevia vuosikymmeniänne, niin älä edes mieti tuollaista, kannattaako lähteä. Onnelliset vanhemmat, onnelliset lapset. Ja rakkaus.
Mistä tiedät ettei ole jäänyt traumoja? Ne voivat ilmetä vasta aikuisena. Esim synnytyksen jälkeisenä masennuksena, sitoutumispelkona jne.
kyllä laitettu vaikeaan tilanteeseen.Tottakai äitinä ajattelee pientä vauvaa,on kyllä side vauvaan hukassa jos pystyisi kevein mielin pariksi yöksi hoitoon viedä.Toisaalta lapset ansaitsee ehjän perheen.Ja taas toisaalta pelastaako yksi pitkä viikonloppu suhdetta jos ei osaa tavallisessa arjessa nauttia elämästä ja puolisosta.Mutta yrittää tietysti pitää!
Jos lasten isä vaatii yhteistä aikaa, niin se on luultavasti kaikista isällisintä, että hyväksyy oman biologisen vauvan matkaan mukaan. Ainakin mummo tukee, koska suostuu hoitamaan lapsia sen ajan, että mies haluaa yhteistä aikaa. Itse en lähtisi, koska imetän ja en vielä lopeta imettämistä ja mullakin on 4v.lapsi. Meillä on eri tilanteet ja emmää nyt sentään enempää täs vertaile. Voihan risteily olla ihanakin
Siis imetät 4v. lasta?
Tuon yhden toisen ketjun perusteella väittäisin, että hänellä on neljäVIIKKOINEN lapsi. :) Tosin tuota lyhennettä käytetään yleisesti vuosista, mutta ei ehkä ole tullut kirjoittajalle mieleen...
Viikko lyhennetään vko.
Luota äidinvaistoosi; jos reissu ei tunnu hyvältä ajatukselta, niin jätä se väliin. Ei se teidän parisuhde ole siitä kiinni. Tarvitsette ehkä pariterapiaa ja muuten arjessa enemmän kahdenkeskistä keskusteluaikaa. Minä imetin tuon ikäistä lastani kaksi kertaa yössä, enkä olisi moiseen reissuun suostunut. Mutta lapsenvaihti silloin tällöin kyllä tekee jokaisellle vanhemmalle hyvää ;)
Auts, kinkkinen tilanne. Mies varmasti loukkaantuu jos et mene, kerran tämän asian on päässään näin järkeillyt ja sinulta kysymättä ratkaisun tehnyt. Itse olen ollut kummassakin lapsessa sen ensimmäisen vuoden tunnetasolla niin kiinni, etten olisi voinut kuvitella huonompaa yllätystä. Ajatus kaunis joo ymmärrän, mutta toivoisin mieheni ymmärtävän myös sen, että minua tuon ikäisen jättäminen noin pitkäksi aikaa hoitoon, olisi ahdistanut ihan suunnattomasti enkä taatusti nauttisi reissusta.
Ja toisaalta, vaikka mekin on tosi vaikeita aikoja eletty yhdessä, tuntuu sille, että miten tämmöinen reissu pelastaa yhtään mitään... Eikö sen pelastumisen pitäisi lähteä ensin siitä arkipäivästä ja siitä,e ttä vaikka tämmöisistä asioista juteltais yhdessä ja sovittas kummastakin hyvältä tuntuva irtiotto. Mutta en ole paras neuvomaan, meillä näitä alamäkiä riittää :D Ehkä meidänkin olisi pitänyt tuollainen irtiotto tehdä, josko sitä sitten olisi onnellisempi...
Kun tilannettanne mietin niin ainoa mitä ratkaisuksi voin sanoa on, että teet niinkuin sinusta parhaimmalle tuntuu. Vauva ja sisarus varmasti kyllä pärjäävät, mutta miten sinä? Ja jos tuntuu, että voit rentoutua ja se tekisi hyvää suhteellenne niin mikäettei. Kyllä se perhe enemmän tarvitsee onnellisia jäseniä kuin eripuraa!
Ottakaa mummo ja lapset mukaan laivalle! Voitte käydä miehes kanssa kahdestaan syömässä jne. mutta välillä voitte olla myös koko porukalla :) Mummo voi olla lasten kanssa vaikka viereisessä hytissä, jolloin äiti on tarvittaessa lähellä, mut te saatte kuitenkin viettää sitä parisuhdeaikaa kahden kesken.
Minä katsoisin tätä asiaa näin. Olette olleet jo jonkun aikaa eron partaalla, miehesi haluaa panostaa vielä suhteeseenne ja on varannut teille kahdelle risteilyn ja vielä hankkinut lastenhoitajan (oman äitisi, johon varmaankin luotat hoitajana itsesi jälkeen eniten). Hän varmaankin haluaa kohdata sinut vaihteeksi ihan vain aikuisena naisena, ei vain lastensa äitinä. Hän varmaankin haluaa olla kanssasi (mitä se sitten tarkoittaakin... keskustelua asioista... seksiä... ym...?) ihan kahdestaan, ilman lasten tuomia keskeytyksiä. Kysymys kuuluu itsellesi, että haluatko sinä kohdata miehesi näin vain kahden aikuisen kesken?
Jos kieltäydyt, en usko, että parisuhteesi siitä ainakaan parantuu. Silloin edessä voi olla ero ja sitten ihan oikeasti ja ilman, että sitä joka kerran erityisesti sinulta kysytään, lapsesi ovat joitakin aikoja poissa luotasi isällään. Minusta siihen verrattuna kahden vuorokauden risteily on aika pieni ero lapsistaan, jos oikeasti haluat jatkaa miehesi kanssa.
Toivon, että mietit tätäkin puolta asiassa.
Siis en 4-vuotiasta imetä ja hän pärjäisi esim. kaksi viikkoa vaikka mummolassa:) Se että jos lähtisi matkoille ilman 2012-vuonna syntynyttä, niin saattaisi loppua rintamaito. Irkku syntyi 20.elokuuta viime vuonna.
Mäpä luulen et vauva ei ole moksiskaan siitä että olet poissa. 4v saattaa vähän ikävöidä mutta 5kk ei varmasti ollenkaan. Mene risteilylle.
4v kestää 2 yön eron vaikka ikävöikin. alle 1v traumatisoituu ja unohtaa äidin kahdessa yössä.
Mä olen kanssa sitä mieltä että 4- vuotias voi ikävöidä äitiä enemmän kuin 5kk. Minun lapsi oli 4kk 3 vuorokautta mummulla yökylässä koska oli itse sairaalassa ja hyvin pärjäs. Ihan normaali 5- vuotias on nytten. Mene ihmeessä miehes kanssa lomalle, kyllä mummu pärjää vauvan kanssa.
Eiköhän Suomessa ole eroperheitä jo riittävästi. Mene risteilylle ja nauti reissusta täysin rinnoin.
Tai täällä päin on sillä tavalla, että mulla 4-vuotias on hyvin paljon ollu mummon ja myös papan kanssa ja kun välit ovat niin läheiset, niin mummo ja pappa on enemmän kuin isovanhemmat. Vauvaa en raski antaa vielä yöksi ja toista vauvaa ei ole, kun 4-vuotias on niin osaava, taitava ja fiksu ja auttaa pikkusiskon hoidossa. Olisi kyllä ihanaa kolmas raskaus ja parisuhde-ehdokkaat voi ilmottautua;)
En siis etsi mielihyvää, vaan perheen koon kasvattamista. Kaksi lasta on vielä aika vähän. Harmi vaan että joutuu olemaan miehen kanssa saadakseen vauvoja. Lapset siis vuosilta 08 ja 12. Tuo risteily-idea saattaa olla joku päivä mainio.
men vain ! kyllä kai sinä tiedät vauvasi minkälainen hän on ja miten hän toimii äitisi kanssa. voihan siinä ihan uutuuttaan olla ehkä pikkaisen itkua mutta en usko että sen enempää.
anna teille mahdollisuus että saatte olle kahden ja puhua asiat ilman lasten itkua.
Jos äitisi on lapsille läheinen ja on tavannut lapsia usein, voitte hyvillä mielin lähteä. Kyllä lapsilla on hyvä olla myös äitisi kanssa ja usein se asia on niin, että äidille on vaikeampaa jättää lapsensa hoitoon, kuin lapselle jäädä sinne hoitoon. Vaikka lapset täydentävät perheen, tarvitsee myös sitä parisuhdetta hoitaa ja ottaa välillä sitä kahdenkeskistä aikaa. Reissun jälkeen huomaat varmasti olevasi taas reippaammalla mielellä arjen pyörityksessä, vaikka en nyt tarkoita että lapset olisivat rasite mutta kyllä se on joskus hienoa päästä itsekkin hengähtämään siitä arjesta :) Kyllä meilläkin lapset ovat välillä yhden yön mummulassa (4.v ja 7kk) ja suorastaan nauttivat laatu ajasta mummun kanssa.
Tottakai menette risteilylle. Vauvalle on paljon traumaattisempaa jos teille tulee ero ja isä muuttaa pysyvästi eri osoitteeseen. hei haloo, ei me äidit nyt niiiiiiiin korvaamattomia olla etteikö vauva pari päivää ilmankin pärjäisi. Tutut kotinurkat, tuttu sisarus ja varmaan suht tuttu hoitajakin, normaalit rutiinit jne. Kyllä se vauva niillä pärjää. Tässä on nyt enemmän kysymys siitä, että pärjääkö äiti. ja jos ei pärjää niin en enää ihmettele miksi olette tuohon pisteeseen ajautuneet... oletko muistanut olla vaimo/puoliso, vai oletko nykyään vain äiti?
eri mieltä.Kyllä normaalin tunnesiteen lapseen omaavan äidin tuleekin ajatella vauvaa.
Kylläpä yllätyin kun luin nämä vastaukset! Itse en olisi ikinä pystynyt jättämään lasta noin pitkäksi aikaa hoitoon, itseasiassa hän ei ole vieläkään ollut yötä missään ja ikää on päälle vuosi. Mekin olemme olleet useaan otteeseen eron partaalla, mutta ei sitä olisi mikään risteily parantanut, varsinkaan kun olisin varmasti miettinyt lasta koko sen ajan ja murehtinut.
Itse puhuin miehen kanssa, sanoisin että oli aivan ihana ajatus ja tykkäsit mennä, mutta ajatus tuntuu pahalta pienemmän lapsen kannalta ja pyytäisin että jos otettaisiin se risteily vaikka puolen vuoden päästä? Tuossa tilanteessa paras lääke on PUHUMINEN, että puhuu puhuu ja puhuu asioita halki uudestaan ja uudestaan, puhutaan niistä tunteista, mikä mättää, minkä haluaa muuttuvan ja sitten myös KUUNNELLAAN! Ja annetaan tilaa toisen tunteille. Mitä se risteily sinänsä muuttaa? Piristää ehkä sen lyhyen ajan, mutta ne samat ongelmat joutuu taas kohtaamaan kotona :/ Jos joudut edes miettimään että onko tämä nyt hyvä idea ja sinua ahdistaa enemmän ja enemmän mitä lähemmäs matka tulee, niin tuskin tulet siitä nauttimaan :/ Monet mainitsikin terapian, sekin on varmasti paljon kauaskantoisempi tapa lähteä korjaamaan suhdetta kuin risteily.
Kyllä te varmasti saatte asiat kuntoon jos vaan päätätte niin :)