Olen pienen lapsen yh-äiti. Ensin opiskelin ja tein töitä ohella lapsen kanssa kahden, sitten valmistuttuani sain heti paikan. Olen tehnyt 3-vuoroa. Pikkuhiljaa työkykyni on alkanut laskea siihen pisteeseen että elämääni hallitsevat mm. jatkuva väsymys, unettomuus, stressi, särky eri puolella kehoa, vatsavaivat, sosiaaliset suhteet kärsivät, enkä jaksa enää välittää edes miltä näytän/ tutustua uusiin ihmisiin. en voi irtisanoutua karenssin takia, mutta en voi hypätä mihinkä tahansa pätkähommaankaan yhtäkkisesti. Onko terveydentilan perusteella mahdollista irtisanoutua ilman karenssia? Ajatuskin töihinpaluusta saa vatsan kääntymään nurinpäin.
Jäin siis sairaslomalle pitkän unettomuuden jälkeen, ja minulla todettiin masennus. En itse koe olevani (vielä) masentunut, lähinnä hyvin ahdistunut tilanteesta, joka varmasti johtaa tuhooni jos jatkan vielä sairasloman jälkeen. Pomoni heittelee närkästyneitä kommentteja yksityiselämääni liittyen kuten "hoida asiasi kuntoon, esim palkkaa lapsenhoitaja" vaihda asuntoa, osta auto YMS. en haluaisi kuitenkaan soittaa liittoon koska koen tilanteen vaan kärjistyvän. Neuvoja? Apua? Pitäisi pystyä lepäämään sairaslomalla mutta paine on valtava :(
Jäin siis sairaslomalle pitkän unettomuuden jälkeen, ja minulla todettiin masennus. En itse koe olevani (vielä) masentunut, lähinnä hyvin ahdistunut tilanteesta, joka varmasti johtaa tuhooni jos jatkan vielä sairasloman jälkeen. Pomoni heittelee närkästyneitä kommentteja yksityiselämääni liittyen kuten "hoida asiasi kuntoon, esim palkkaa lapsenhoitaja" vaihda asuntoa, osta auto YMS. en haluaisi kuitenkaan soittaa liittoon koska koen tilanteen vaan kärjistyvän. Neuvoja? Apua? Pitäisi pystyä lepäämään sairaslomalla mutta paine on valtava :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo kommunikaatio pomosi kanssa ei kuulosta oikein hyvältä. Hän joko ei ihan tajua tilanteen vakavuutta ja luulee antavansa vain hyväntahtoisia, kannustavia neuvoja, tai sitten hän on oikeasti vähän kus'pää.
Kannattaisiko yrittää selvittää, kummin on. Jos pomo on ihan ehta kus'pää, siitä ei hyvä seuraa. Ei siinä jaksa pitkään olla eikä sellaiseen työpaikkaan kannatakaan sitoutua sen kummemmin. Mites työterveyshuollossa?
Mulla on samantapaisia tuntemuksia. Olen miespuolinen lähihoitaja 14 naispuolisen collegan kanssa. Minua on arvosteltu mm. siitä kun laitoin kengät vääriin jalkoihin, asukas oli pukenut paidan saumapuoli eteenpäin,kun olin tekemässä hommia ja en ehtinyt hätiin. Lisäksi stressiä tuo se,kun työnkuvaan kuuluu lisäksi asukashuoneiden siivoaminen, petien puhtaaksi petaus, oman asukkaan ikkunan peseminen kahdesti vuodessa, hoito- ja palvelusuunnitelman päivitys, lääkkeiden jakaminen dosetteihin.
Lähiaikoina olen saanut sapiskaa kun asukkaan paita oli hieman vinossa. Sapiskaa sain myös kun olin suihkuttanut asukkaan kammannut hiukset ennen aamupalaa ja ajattelin kynnet leikata hieman myöhemmin,kun aikaa olisi enemmän. Vaikka tein ahkerasti töitä, ruokatauostakin nipistin 5 minuuttia ja lähin jatkamaan hommia aika ei oikein riittänyt. Sitten sairaslomalta iltavuoroon tullut collega totesi,että hän ei mielellään jakaisi lääkkeitä,kun ei ollut tehnyt sitä pitkään aikaan. Siinä vaiheessa minulta oli tekemättä huonesiivous, kirjaus, kynsien leikkuu ja viimeksi annettu tehtävä, lääkkeiden jako dosetteihin. Kerroin tilanteesta. Seuraavassa hetkessä tämä ko. henkilö joka oli antanut minulle lääkkeiden jaon tehtäväksi, nosti hirveän haloon siitä, kun en ollut pistänyt pystyyn kampaamoa (hiukset olin kammannut siistiksi). Tämä kyseenomainen lähihoitaja nainen pistikin pystyyn kampaamon. Jouduin toimitusjohtajan puheille. Hän ei ollut moksiskaan valituksista, pyysi olemaan entistä tarkempi ja sanoi,että moni saisi ottaa rauhallisuudestani oppia. Hän jopa sanoi,että voisin hakea sairaslomaa,kun olin taas kerran joutunut silmätikuksi. Onneksi lähiesimies puolusti minua ja sanoi,että annan asukkaille aikaa, jaan lääkeet virheettömästi, kohtelen asukkaita hyvin ja en ole ensimmäisenä tulossa tauoille.
Työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta. Kädet olivat pari viikkoa sitten kipeä ja oikea kämmenselkä oli turvoksissa, lisäksi rannenivelet punoittivat. Kävin työterveyslääkärillä ja sain sairaslomaa 6 päivää ja lisäksi lääkkeeksi tulehduskipulääkettä, burana 800 mg depottablettina. Nyt käsi voi paremmin, kiitos levon ja lastallisien rannetukien. Töissä saamani palaute on pääsiassa negatiivista, joskus olen jopa saanut kehujakin collegoilta ja omaisilta. Pieniet virheet töissä saavat valtavat mittasuhteet. Tottakai yritän tehdä työni hyvin.
Muutaman kerran olen yrittänyt vaihtaa työpaikkaa,mutta se ei ole onnistunut.
HÖPÖ HÖPÖ!!!
väheksy.
Naisvaltaisilla aloilla on juuri tuollaista. Ja erityisesti naiset, jotka ovat toisen asteen tutkinnon suorittaneita. Minäkin olen nainen, mutta en viihdy naisista koostuvissa työporukoissa. Tämä nykyinen työni on pahin. Opiskelin lähihoitajaksi yli 40-kymppisenä. Totuus alasta alkoi selvitä minulle jo työssäoppimislujaksoilla.
En kuitenkaan uskaltanut lopettaa koulua kesken, mitä olisin sitten tehnyt kun leipäkin on ansaittava.
Erikoista on sekin, että sain sairaanhoitajilta aina kiitosta ja kehuja, mutta lähi- ja perushoitajat keksivät usein jotain nipottavaa työskentelystäni.
Nyt työskentelen ryhmäkodissa, täällä kaikki opiskelijat arvostellaan kun eivät osaa mitään.... Kysynkin kaikilta KOKENEILTA hoitajilta. Miten nuori tai esim. toimistotyöstä tuleva henkilö voisi suorittaa tehtävät yhtä hyvin ja nopeasti kuin kokeneet. Vertaa talossa vuosia työskentelevä / juuri koulusta tullut opiskelija.
Vaihtaisinko vielä alaa vai odotanko eläkkeelle pääsyä???