Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa nyt kuusi vuotta. Meillä on kaksi yhteista lasta (tyttö ja poika) tästä liitosta sekä mieheni puolelta kaksi entistä. (tyttö ja poika myös)
Nyt äidillä on todettu vakava masennus ja lapset siirtyvät meille ainakin niin pitkäksi aikaa, että äiti saa elämänsä kuntoon. Olen kyllä huomannut, että mieheni ex ei ole voinut n. kolmeen vuoteen kovin hyvin, mutta en ole asiaan sen paremmin puuttunut, koska hän ei ole meille halunnut avautua.
Asumme omakotitalossa, jossa molemmilla lapsillamme on oma huone. Lapset ovat 6 ja 8-vuotiaita kun mieheni lapset taas 10 ja 11-vuotiaita. Miehen exä on nyt kumminkin alkanut jarruttaa tilannetta sillä, että haluaa lapsille ehdottomasti omat huoneet. Meillä ei tähän ikävä kyllä mahdollisuutta omakotitalossamme ole. Meillä on kolme makuuhuonetta, joista yksi on tottakai minulle ja miehelleni. Olimme itse ajatelleet, että lapset menisivät samoiin huoneisiin. Tytöt omaan ja pojat omaansa - tottakai. Lapsille tämä oli toimiva ratkaisu ainakin toistaiseksi.
Exä nyt kumminkin vaatimalla vaatii, että lasten tulisi saada omat huoneet rauhan takaamiseksi. Sosiaalivirkailija on yrittänyt tehdä sovintoa, mutta exä pitää päänsä. Ikäero on kuulemma liikaa ja hänen lapsensa eivät saa tarpeeksi unta, omaa rauhaa tai mitään muutakaan yhteisissä huoneissa. Lapset ovat kumminkin tällä järjestelyllä nukkuneet aina, kun ovat meillä olleet käymässä, eikä ongelmia ole ollut pidemmilläkään (n. kuukausi) reissuilla.
Pitääkö tässä nyt alkaa etsimään uutta taloa tämän takia? Tämä on ollut unelmakoti juuri meidän perheellemme ja vielä budjettiin menevä. Jotenkaan lisälainan hakeminen ei tunnut kovin houkuttelevalta. Tämäkin talo on vasta 4-vuotta vanha. Voiko sosiaalityöntekijä vaatia meitä järjestämään lapsille omat huoneet äidin pyynnöstä? Vai jäävätkö lapset tuossakin tilanteessa äidilleen jos emme suostu? Asiat kyllä selviävät lähiaikoina, mutta olisin mieluusti kysellyt jo etukäteen, mitä tuleman pitää. Ikinä ennen meillä ei ole ollut ongelmia exän kanssa, joten tämä tuli aika puun takaa itselle.
Nyt äidillä on todettu vakava masennus ja lapset siirtyvät meille ainakin niin pitkäksi aikaa, että äiti saa elämänsä kuntoon. Olen kyllä huomannut, että mieheni ex ei ole voinut n. kolmeen vuoteen kovin hyvin, mutta en ole asiaan sen paremmin puuttunut, koska hän ei ole meille halunnut avautua.
Asumme omakotitalossa, jossa molemmilla lapsillamme on oma huone. Lapset ovat 6 ja 8-vuotiaita kun mieheni lapset taas 10 ja 11-vuotiaita. Miehen exä on nyt kumminkin alkanut jarruttaa tilannetta sillä, että haluaa lapsille ehdottomasti omat huoneet. Meillä ei tähän ikävä kyllä mahdollisuutta omakotitalossamme ole. Meillä on kolme makuuhuonetta, joista yksi on tottakai minulle ja miehelleni. Olimme itse ajatelleet, että lapset menisivät samoiin huoneisiin. Tytöt omaan ja pojat omaansa - tottakai. Lapsille tämä oli toimiva ratkaisu ainakin toistaiseksi.
Exä nyt kumminkin vaatimalla vaatii, että lasten tulisi saada omat huoneet rauhan takaamiseksi. Sosiaalivirkailija on yrittänyt tehdä sovintoa, mutta exä pitää päänsä. Ikäero on kuulemma liikaa ja hänen lapsensa eivät saa tarpeeksi unta, omaa rauhaa tai mitään muutakaan yhteisissä huoneissa. Lapset ovat kumminkin tällä järjestelyllä nukkuneet aina, kun ovat meillä olleet käymässä, eikä ongelmia ole ollut pidemmilläkään (n. kuukausi) reissuilla.
Pitääkö tässä nyt alkaa etsimään uutta taloa tämän takia? Tämä on ollut unelmakoti juuri meidän perheellemme ja vielä budjettiin menevä. Jotenkaan lisälainan hakeminen ei tunnut kovin houkuttelevalta. Tämäkin talo on vasta 4-vuotta vanha. Voiko sosiaalityöntekijä vaatia meitä järjestämään lapsille omat huoneet äidin pyynnöstä? Vai jäävätkö lapset tuossakin tilanteessa äidilleen jos emme suostu? Asiat kyllä selviävät lähiaikoina, mutta olisin mieluusti kysellyt jo etukäteen, mitä tuleman pitää. Ikinä ennen meillä ei ole ollut ongelmia exän kanssa, joten tämä tuli aika puun takaa itselle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos äidillä on vaikea masennus niin eikö sossuntädillä ole oikeus silloin ottaa lapset huostaan ja sijoittaa heidät teille? Eli äiti tuskin saa tahtoaan läpi ja se tuskin on vaihtoehto, että lapset jäisivät hänelle asumaan. Muuttuuko lasten kirjat teille myös?
Masennushan on sairaus, joka juurikin aiheuttaa tuollaista hankalaa käytöstä. Antakaan mennä toisesta korvasta ulos vaan. Ei ydinperheissäkään kukaan voi tulla perheen ulkopuolelta vaatimaan, että lapsilla oltava omat huoneet...
Just miehesi exän kuuluu maksaa myös elarit ja tietty teille kuuluu lapsilisät.
Miehen ex ei pysty määrittelemään miten teillä eletään.
Antakaa sairaan ämmän olla, ja huolehtikaa lapsista, hän kun ei siihen pysty.
Älkää antako miehn ex pompottaa teitä ja haneltä ei kysytä miten teilllä asutaan vaan tyytyy siihen miten te päätätte asumisen että silleen.
No ohhoh...Liittyyköhän tuo huonevaatimus nyt jotenkin tuohon lasten äidin masennukseen? Vai onko koko asia hänelle niin vaikea paikka, että pitää vain jotenkin olla hankala ja "protestoida"?
Meinaan vaan, että meillä on 4 yhteistä kotona asuvaa lasta ja miehen 1 lapsi, joka asuu jo omillaan. Eikä meidän yhteisillä lapsilla ole omia huoneita, vaan 2 vanhinta ovat samassa huoneessa ja 2 nuorinta samassa. Ei kaikilla ole omia huoneita, ei minullakaan ollut lapsena, ja ihan hyvin on kaikki pärjätty.
Ei, lasten äiti ei todellakaan voi vaatia teiltä isomman asunnon/lainan hankkimista. Tai saahan sitä vaatia, mutta tuollainen kannattaa ohittaa olan kohautuksella.
Ja ei, lapset eivät joudu takaisin äidilleen, jos ette toteuta hänen käsittämättömiä vaatimuksiaan.
Nykyisen mieheni kanssa kun aloimme tapailla, niin hänen exänsä jo tuolloin puhui että kunhan yhteen muutamme, niin luotamme pitäisi löytyä oma huone heidänkin lapsilleen. Ja minulla siis kolme lasta ja miehelläni kaksi.. Ja miehen lapset viettävät meillä joka toisen viikonlopun.. Jotain tyhjänpäivästä känkkäilyähän se sitten oli, hyvin on nyt kelvannut olohuoneen levitettävä sohvakin lapsille :D Mutta niin, MISSÄÄN nimessä ei voi äiti vaatia että teidän tarvitsisi myydä nykyinen talonne ja ostaa isompi, aivan kohtuuton vaatimus!
Kiitoksia paljon asiallisista vastauksista, joita tähän on tullut lyhyessä ajassa jo paljon (: Jaksaa vain paljon paremmin taas tämänkin päivän, kiitoksia teille!
Mukava lukea, että joillakin on ollut vähän samantapaisia riitoja ja myös neuvoja, kuinka tästä tilanteesta tulisi selvitä. Näytin myös miehelleni nämä viestit, koska hän oli kallistumassa lainaneuvottelijan puoleen kääntymisestä.
Nyt annetaan asian mennä vaan omalla painollaan ja katsotaan, mitä sossu sanoo. Eilen tuli viimeksi viesti, exältä samasta aiheesta, mutta emme ole enää vastanneet.