Vaikeaa laittautua naisellisiin vaatteisiin, enkä tarkoita nyt mitään supersekkäitä vaan ihan asiallisia naisten vaatteita koska näytän mieheltä joka yrittää epätoivoisesti olla nainen joten naurua ja ilkkuahan siitä seuraa. Tosin pukeutumiseni onkin ollut täysin neutraalia eli vaatteeni ovat yleensä sellaisia, että niitä voi käyttää niin miehet kuin naisetkin.
En koskaan "laittaudu" vaan pukeudun ihan tavallisesti, en siis meikkaa enkä laita hiuksia mitenkään vaan yleensä kiskaisen jollekin ponnarille tai jos on lyhyet hiukset niin parempi, mutta aina tuntuu, että olen ihmisten silmissä liikaa niilläkin jo, oikeastaan en saisi näyttäytyä ihmisten silmissä ollenkaan, sehän se olisi parasta. Aina on siis sellainen tunne, että olen vääränlainen ihminen ihan väärässä paikassa. Tietenkin olen poikkeuksellisen näköinen jo ihan suomalaiseksikin, mutta siihen vielä päälle outo ja perin eriskummallinen ulkonäkö niin sehän jo riittää tuijottamisen aiheeksi.
Kaikki on kasvoissani todella poikkeavaa ei siis mitään "normaalia" kohtaa vaan kaikki kohdat kasvoissani ovat todella poikkeavia ja siihen vielä outo kroppa päälle. Äitini oli kyllä tosi eriskummallinen luonteelta ja eriskummallisen näköinenkin joten ei ihme, että minäkin tulin eriskummallisen näköiseksi kun vielä isäkin oli erikoinen.
En välitä olenko kaunis tai muuta vaan minulle riittäisi ihan tavallisen normaalin NAISEN ulkonäkö, mutta sehän oli liikaa vaadittu, että olisi saanut NAISEN ulkonäön kun naiseksi kerta syntyi. Jollakin oli siellä ylhäällä mua vastaan jotain ja todella paljon kun mulle piti kostaa näin.
En koskaan "laittaudu" vaan pukeudun ihan tavallisesti, en siis meikkaa enkä laita hiuksia mitenkään vaan yleensä kiskaisen jollekin ponnarille tai jos on lyhyet hiukset niin parempi, mutta aina tuntuu, että olen ihmisten silmissä liikaa niilläkin jo, oikeastaan en saisi näyttäytyä ihmisten silmissä ollenkaan, sehän se olisi parasta. Aina on siis sellainen tunne, että olen vääränlainen ihminen ihan väärässä paikassa. Tietenkin olen poikkeuksellisen näköinen jo ihan suomalaiseksikin, mutta siihen vielä päälle outo ja perin eriskummallinen ulkonäkö niin sehän jo riittää tuijottamisen aiheeksi.
Kaikki on kasvoissani todella poikkeavaa ei siis mitään "normaalia" kohtaa vaan kaikki kohdat kasvoissani ovat todella poikkeavia ja siihen vielä outo kroppa päälle. Äitini oli kyllä tosi eriskummallinen luonteelta ja eriskummallisen näköinenkin joten ei ihme, että minäkin tulin eriskummallisen näköiseksi kun vielä isäkin oli erikoinen.
En välitä olenko kaunis tai muuta vaan minulle riittäisi ihan tavallisen normaalin NAISEN ulkonäkö, mutta sehän oli liikaa vaadittu, että olisi saanut NAISEN ulkonäön kun naiseksi kerta syntyi. Jollakin oli siellä ylhäällä mua vastaan jotain ja todella paljon kun mulle piti kostaa näin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos ihan oikeasti meinaa, että on nainen ja se todella on oikea lokero, hormonihoito auttaa. Ihan oikeasti. Useimmilla muutama kuukausi - n. reilu vuosi h-hoitoa johtaa tilanteeseen jossa kohdellaan naisena esim. vaatetuksesta. Jos olet transsukupuolinen, muu naiseus tulee sisältä.
Mutta jos olet tiitti, ei siinä hormonit paljon auta... sisäinen mies puskee aina läpi.
esim. vaatetuksesta huolimatta...
Anteeksi typot.
Tämä kirjoittajahan on cis-nainen, ei siis transsukupuolinen. On vain kirjoitellut tälle palstalle kun tuumasi että pitäisikö sitten alkaa mieheksi kun ulkonäkö jo täsmää.