Varoitan jo alussa, että tämä kirjoitus on pitkä. Olen 16-vuotias tyttö ja ekaa vuotta amiksessa (käyn kaksoistutkintoa). Minua on kiusattu koko peruskoulun ajan.Ryhmäläiseni puhuivat kanssani aluksi aika paljon ja jos olin yksin, he pyysivät seuraansa istumaan. Nykyään he eivät enää hirveämmin puhu minulle ja minulla on luokallani yksi kaveri mut oon alkanu eristäytyy siitäkin koska minua masentaa ja minusta tuntuu etten kelpaa hänellekkään kaveriksi, minulla on myös kavereita muilta luokilta jonkun verran. Luokallani on eräs tyttö joka on pari kertaa sanonut esimerkiksi että hän haluaisi tehdä minulle tyylinmuutoksen koska olen hänen mielestään todella poikamainen ja käytän hänen mielestään liian paljon mustia vaatteita ja kun hän kuuli kun kerroin kaverilleni eräästä tapaamastani pojasta, hän sanoi että ei usko että minulla voisi olla kenenkään pojan kanssa mitään juttua. Sitten kun sanoin koulussa kavereilleni että minua ärsyttää jos minua sanotaan emoksi koska en ole emo ja pari luokkalaistani kysyi enkö olekkaan emo. Loukkaannuin siiitä, koska en ainakaan omasta mielestäni edes näytä mitenkään emolta mutta en näyttänyt harmistumistani mutta myöhemmin mietin, että mikä minussa on vikana kun en kelpaa omana ittenäni. Itse en tykkää lajitella itseäni ja muita ihmisiä enkä usko stereotypiohin ja stereotypiat ovat mielestäni tyhmiä. Kun sanoin etten ole emo niin minulta kysyttiin että mikä minä sitten olen niin vastaukseni oli juurit tuo että en tykkää lajitella ihmisiä en edes itseäni. Minua kohtaan on myös muuta pientä kiusaamista kuten esim se, että kun olen menossa jostain ovesta niin joku toinen pitää ovesta kiinni toiselta puolelta estäen näin kulkuni ovesta tai tukitaan muulla tavalla kulkuni luokkan mutta onneksi tätä tapahtuu harvoin. Minusta on voinut saada aggressiivisen kuvan ja myös sellaisen kuvan että lähinnä vittuilen ihmisille. Minusta myös tuntuu, että en voi julkisilla paikoillakaan kulkea ilman ihmisten paheksuntaa ja tänäänkin kävi sellainen juttu kun olin astumassa junasta ulos niin junaan sisääntulevat eivät meinanneet päästää minua ulos. Pukeutumistyylini on silmiinpistävää, mutta tykkään itse tyylistäni enkä vaihtaisi tyyliäni mistään hinnasta, mutta ihmiset tuijottavat ja julkisilla paikoilla huudellaan mm. sanoja "skini" ja "natsi". Yleensä minulla on Tummanharmaa pipo tai mustavalkoinen hattu, musta bändipaita tai t-paita missä pääkallo tai jotain kuviota, jonkinlainen huppari ja mustat farkut tai mustat reisitaskuhousut ja takkina minulla on yleensä maastokuvioinen takki. Laukkuna minulla on välillä kangaskassi, välillä musta olkalaukku koristettuna kangasmerkeillä tai värikäs reppu. Kenkinä minulla on yleensä converset, skeittikengät tai valkoiset maiharit. Inhottavaa kun heti ulkonäön perusteella oletetaan minun polttavan tupakkaa ja juovan alkoholi ja käyttävän huumeita vaikken oikeasti tee mitään noista ja usein myös luullaan että olen huonokäytöksinen ja huono koulussa jne. Olen hyvä koulussa ja minulla on hyvät käytöstavat mutta minusta tuntuu että minut tuomitaan ulkonäköni perusteella ja se ei mielestäni ole kivaa. Saatan ehkä näyttää tummien vaatteiden ja meikkien takia pelottavalta ja synkältä mutta olen oikeasti kiva ja iloinen ihminen sekä monet sanovat minun olevan erittäin positiivinen. Opettajatkin luulivat heti että olen ihan mahdoton hulttio koska näytän tältä ja ovat itsekin myöntäneet luulleensa minua ulkonäön perusteella ihan toisenlaiseksi ihmiseksi kuin mitä olen. Olisiko minun siis syytä vaihtaa tyylini tavalliseksi vain muiden mieliksi ja siksi että minut hyväksytään? Kotonakin sanotaan että minun paikkani on mielisairaalassa ja ei uskota että minulla on masennus ja istun liian pitkiä aikoja huoneessani jne ja yritän muka kokoajan olla vain oudompi vaikka olen vain oma itseni. En tiedä mitä tehdä. Niin ja olen käynyt vertaitukiryhmässä masennuksen takia, mutta juuri kun alkoi olla viimeiset tapaamiset niin tuli lisää paskaa niskaan niin mieliala on vielä alakuloisempi. Olisi kiva saada asiallisia vastauksia miten voisin toimia. Kiitos jos jaksoit lukea koko vuodatukseni ja kiitos jo etukäteen vastauksista.
Haukutaan kaikesta...
minullakinontunteet
3116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Puhu tuosta kiusaamisestasi vanhempiesi kanssa, miettikää yhdessä mitä tehdä. Tuskin ne ihmiset siellä junassa sinua tahallaan estelivät, liekö mitä sattunut. Omasta kokemuksestani voin kyllä sanoa, että kun on kiusattu, niin silloin kyllä alkaa helposti kuvitella koko maailman olevan itseään vastaan, näin kävi minulle. Mutta miettikää yhdessä ratkaisua kiusaamiseen.
Täytyy sanoa että olet harvinaisen hieno ihminen tuon ikäiseksi, vaikka muut taitavat saadakin sinusta aika vittumaisen kuvan. On hienoa että edes joku tuon ikäinen on sitä mieltä ettei ihmisiä pidä lajitella, sillä niin ei todellakaan pidä!
Mieti myös oletko joskus oikeasti vittumainen, ja jos olet niin koeta päästä siitä eroon. Vaikka se vaikeaa kai onkin, jos se on ikäänkuin luonteenpiirre, mutta koeta kuitenkin.
Ite en puhuis kiusaamisesta vanhemmille, koska ne voi saada asiat vaa huonommin. Rakastan toki porukoita tooosi paljo mut... Nii... Eti netistä, esim randomista joku kiva tyyppi mille voit kertoo murheistas ja kaikesta paskasta en osaa muuta sanooXD mut älä missään nimessä luovu tyylistä mistä tykkäät!!! Itellä samanlaisia kokemuksia, mut onneks rakas paras kaveri on tukena
Mitkäs vanhemmat nuo tollaset on olevinaan? Kun tätä palstaakin selailee, niin noita huonoja vanhempia tuntuu olevan aika paljon.
Tai sitten vanhempasi ovat vain huolissaan sinusta eivätkä osaa ilmaista sitä oikein. Todennäköisesti näin. Kerro niille mitä ajattelet. Et muuten todellakaan kuulu mielisairaalaan.