Mikä on kustantamon ulkopuolisten lukijoiden tehtävät: arvioida teksti? antaa palaute kustantajalle? vaikuttaa kustannuspäätökseen? Vai?
Minkälaisia työtehtäviä nämä freet/te freet saatte?
Kysytäänkö jotakin tiettyä, tarkistelette faktoja vai ihan vaan kerrotte oliko pelkkää paskaa vai paskaa kiinnostavampaa käsillänne olleessa paketissa?
Onko kustannuspäätös teidän käsissänne? Kauanko lukuaikaa käsikirjoituksille sovitaan vai luetteko käsiksiä silloin kun satutte jaksamaan?
Minkälaisia työtehtäviä nämä freet/te freet saatte?
Kysytäänkö jotakin tiettyä, tarkistelette faktoja vai ihan vaan kerrotte oliko pelkkää paskaa vai paskaa kiinnostavampaa käsillänne olleessa paketissa?
Onko kustannuspäätös teidän käsissänne? Kauanko lukuaikaa käsikirjoituksille sovitaan vai luetteko käsiksiä silloin kun satutte jaksamaan?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Siis: Mitkä ovat kustantamon ulkopuolisten lukijoiden tehtävät?
Kertoilkaa kokemuksia.
En tiedä mutta on pirun hyvä, että kustantamot vetkuttavat julkaisupäätöksiään eivätkä vastaa kirjailijoilleen eli palkanmaksajilleen miten ja miksi heidän hengentuotteensa kerää pölyä jonkun ihrapersepäällikön pöydällä 6kk-5 vuotta. Näin kustantajat kaivavat oman hautansa ja ei mene kuin vuosi pari niin jengi alkaa Suomessakin julkaista e-kirjoina omat tekstinsä ja saada 100% kirjojensa hinnoista. Editoreilla ei hommat lopu (vink vink) mutta kirjankustantajat ovat tulleet tiensä päähän ja ihan omaa syytään.
Netissähän niitä lukemisia on saanut julkaista jo vuosien ajan. Silti täältä ei niitä löydy.
Ja miksi kukaan maksaisi mitään jostain toimittamattomasta taidepläjäyksestä? Julkaistu eli toimitettu kirja on tae siitä, että se on oikeasti luettavaa tekstiä, eikä jonkun agstisen ja turhautuneen muka-kirjailijan oksennus.
Yksi esimerkki on nimimerkki Tom Kingin kirja Amiraali, jonka nettisivut näyttävät olevan jo vanhentuneet. Aikamoista tuubaa, kun näytetekstiä luin.
No, teiltä kahdelta edelliseltä kommentoijalta ei ole pelkoa saada mitään tekstiä ikinä eteensä, sen verran ala-arvoista on teidän sisälukutaitonne. Sanoin juuri että EDITOREILLA RIITTÄÄ HOMMIA vaikka kustannusala kuoleekin pois turhana väliportaana ja rahanimijänä. Sofi Oksanen sanoi artikkelissaan samaa (Haluatko todella kirjailijaksi): "Kirjailija ei tarvitse kustantajaa mihinkään. Hän tarvitsee hyvän agentin, juristin ja editorin."
Up.
Eikö kenelläkään ole aavistusta, mitä tekevät kustantamon ulkopuoliset lukijat?
Voisiko joku koettaa vastata siihen, mitä ketjun alussa kysytään?
virheitä.
Ainakin jos on kaveriin uskomista.
Hän kirjoitti kässärisä kolmannen kerran ja kopioi 2-4 ensimmäistä sivua yhdestä menestyneestä jenkkilän kirjasta. Muotoili sen tietenin omaan kirjaan sopivaksi.
Ei saanut kehuja edes loistavasta alusta. Toisaalta ei kopiointisyytöksiäkään.
Mitäpä siitä sanotte? ;-D
Vaikka kustannustoimittaja olisi huomannut sivut plagiaatiksi, miksi hän olisi maininnut asiasta? Maailmassa tapahtuu monenmoista kummallista, mutta ei ammattilainen niitä jää ihmettelemään ja käräjöimään.
Jos hän ei tunnistanut plagiaattia, mutta ei silti kehunut alkua, se kertonee, että alku ei ollut mitenkään silmiinpistävän hyvä. Vaikka kirja olisi muualla menestynyt, on menestyksen edellytyksenä paljon muutakin kuin ensimmäisten sivujen erinomaisuus.
Ja toisaalta; makuja on monia. Minun tekstini sai monesta paikasta hylyn, mutta yksi kustannustoimittaja kehui huolella ja pisti talossaan eteenpäin.
---
Kannattaa lakata syyttämästä kustannustoimittajia, jos oma tekele ei mene läpi, ja mennä sen sijaan korkeatasoisille kirjoituskursseille esim. Orivedelle tai Jyväskylän avoimeen.
eikö kukaan voi oikeasti keskustella alun kysymyksestä?
Mitä tekee ulkopuolinen lukija jne.?
Lehtiuutisten perusteella graafikot tekevät freelancer-hommia kustantamoille. Tietokirjoihin voidaan kysyä ulkopuolisia lukijoita (googletin), joilla on tietoa ko. alasta. Freelancer tekee sovitun homman sovitussa aikataulussa, tuskinpa mitään kustannuspäätöksiä, vaikka mielipide voikin jollain lailla vaikuttaa. Lehdissä on ollut juttua siitä yhdestä Södikan kustantajasta, joka edelleen lukee vanhojen kirjailijoidensa käsikirjoituksia, vaikka ei ole enää työsuhteessä, vaan päinvastoin on töissä toisessa kustantamossa. Mutta tulevia uusia käsikirjoituksia lukee tietääkseni vain kustantamon työntekijät ja harjoittelijat, joista kustantamo valitsee tulevia kustannustoimittajia. Ei olisi taloudellisesti järkevää luettaa uusia kässäreitä muilla, sehän tulisi aika kalliiksi.Suurin osa kässäreistä on kuitenkin ei-kasassa jo pikaisen silmäilyn jälkeen. Näin luulisin asian olevan, mutta varmaa tietoa ei ole.
Tähän voin vastata, kun sattumalta olen nyt ulkopuolisena lukijana yhteen tulevaan tietokirjaan...
Päädyin hommaan sattumalta - niillä kuuluisilla suhteilla. Yhden ystäväni luona oli kerran pienet bileet, ja yksi paikallaolijoista on töissä kustantamossa. Juteltiin siinä sitten, ja kerroin opiskelevani vähän erikoisempaa alaa. Meni muutama vuosi, ja jonkin aikaa sitten tämä kaveri otti sen yhteisen ystävämme kautta yhteyttä. On tulossa suurehko tietokirja, jonka suomennoksen tarkastamiseen tarvitaan vähän niinkuin erikoisosaajaa.
Toki suomentaja tietää aika paljon, mutta minun tehtävänäni on käydä mm. erikoistermistö läpi suurennuslasin kanssa.
Työvälineinäni on printattu alustava suomennos, alkukielinen teos ja "punakynä".
Minulle maksetaan työstäni könttäsumma - varsinainen kääntäjä on tuntipalkalla.
Kun otin homman vastaan, minulle kerrottiin ehdoton deadline, eli päivämäärä jolloin suomennos lähtee kirjapainoon. Sitä ennen pitäisi viimeisen version olla valmis.
Merkkaan korjausehdotukset (ja varsinaiset korjaukset) paperiversioon, ja lopulta pistän ne sähköiseen versioon marginaalihuomautuksineen. Lähetän tämän sekä kustannustoimittajalle että suomentajalle, jotta molemmat pääsevät lukemaan korjatun tekstin läpi.
Puhut paskaa. Kirjojen kääntäjät eivät tee työtään tuntipalkalla.
Anna vähän lisävaloa meille, jotka emme tunne käännösmaailmaa. Käytä toki alatyyliä, jos se on sinulle ominainen.
No... Ainakin tuolla kustantajalla käännetyn tietokirjallisuuden parissa suomentajat saavat tietääkseni tuntipalkkaa. Näin ainakin kustannustoimittaja minulle sanoi kun kävin siellä keskustelemassa ja nappaamassa ensimmäisen käännetyn, tarkistettavan osion. Tarkka lause taisi olla: "Suomentajille maksamme tuntipalkkaa, mutta tarkistajille on aina maksettu könttäsumma. Pidä kuitenkin jotain kirjaa työtunneistasi jotta tiedät suurin piirtein kuinka kauan aikaa yhden osion tarkistamiseen menee."
En tiedä, tekevätkö nämä suomentajat sitten jotain muutakin työkseen. Tiedän, että ainakin toisella heistä on ihan toinen ammatti (joka kyllä liittyy mm. tähän käännettävään teokseen).
Enkä myöskään tiedä, miten fiktiopuolella homma menee. Eikä se nyt kauheasti kiinnostakaan kun en kääntämisestä työtä halua. Saan kumminkin ihan kiitettävän rahasumman ja nimeni kirjaan (mikä omalla alallani on aika kova juttu tulevia töitä ajatellen) neljän kuukauden duunikeikasta, jonka tekee varsin mielellään. Se riittää.