Kyseessä satavuotias hirsivanhus, josta purettu ulkolaudoitus pois. Hirsi hyvässä kunnossa. Nyt houkuttelisi jättää hirsipinta näkyviin ja jättää laudoitus pois. Arveluttaa kuitenkin hirren selvityminen säässä; mökki on erittäin tuulisella paikalla aukean laidalla ja siis ajoittain viistosateen armoilla. Olisko käsittelyä, joka suojaisi riittävästi ?
Vanhan ulkohirsiseinän suojaaminen ?
ansa4
10741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sinun elämän kestää vaikka rippikoulu olisi vielä käymättä ilman mitään mutta olosuhteiden perusteella pistä tuulensuojalevyt,koolinki ja verhoilu.
Hirsi pysyy hyvässä kunnossa toiset sata vuotta kun vuoraat sen uudelleen laudoilla. Jos talo on alunperin ollut laudoitettu niin silloin hirsinpinnalle jättäminen on suorastaan "pyhäinhäväistys".
Minulla samanlainen ulkovuorauksen uusiminen joitakin vuosia takaperin. Mökki oli yhden vuoden hirsipinnalla ja tuli otettua siitä kuvia kesä- ja talviolosuhteissa. Nyt mökki on uudelleen lautavuorattu ja maalattu alkuperäisen väriseksi punamullalla. Täytyy sanoa, että hirsipinnalle jättäminen olisi ollut "pyhäinhäväistys". Kun nyt katselee vanhoja ilmakuvia mökistä ja vertaa uuteen kuvaa, tulee hyvä mieli vuorauksen toteutuksesta.
Harvoimpa niitä on uutena laudoitettu. Itseasiassa ei koskaan.
"Laudoittaminen" tuli muotiin kun puuntyöstötekniikka kehittyi teolliseen muotoon. Apinoitiin arvorakennuksia, siinä mistään muusta ollut kyse..Hauskin hirsirakennus samassa kategoriassa mikä on tullut vastaan oli se, mihin oli maalattu tiilet saumoineen suoraan hirren pintaan heh heh
Mutta lauta pintaan on minunkin suositus rakennusteknisin perustein, ei ulkonäöksellisistä syistä. Siinä missä edellä vaatimattomasti mainitaan sanamauttomuus "pyhäinhäväistys", sitä on perinteisin menetelmin veistetyn hirsipinnan verhoaminen piiloon, ei sen verhoileminen. Mutta lauta pintaan
Hirsi itsessään ei kaipaa mitään suojaa. Hyvin suuri mahdollisuus nimenomaan on, että se suoja-aine nimenomaa pilaa hirren ja lyhentää sen ikää. Meillä esim. on isoisäni 70-luvun alussa tekemä hirsihuvila, joka on ollut koko ajan ilman minkäänlaista käsittelyä ja pinta on paitsi hienon näköinen, täysin kunnossa. Ison järven rannalla se on tuiskujen armoilla ollut viimeiset 20 vuotta, mutta tämä ei ole asiaan vaikuttanut.
Kun nyt kuitenkin kyseessä on aiemminkin laudalla verhottu rakennus, niin ehkä voisin itsekin uuden verhouksen tehdä (oikeaoppisesti tietysti). Mutta älä missään nimessä mene ainakaan mitään aineita siihen hirteen laittamaan!!!
"70-luvun alussa"
Eikös tuosta ole jo 40 vuotta, vai tarkoitatko että tuiskunnut vasta 1990 lähtien? Vai mistä tulee tuo 20v?
Norjassa on 700-vuotta vanhoja hirsitaloja, joissa ei ole minkäänlaista käsittelyä hirren pinnalla. Samoin Karjalassa on 500-vuotiaita harmaita hirsipintaisia sauvakirkkoja ja Bomba-tyyppisiä karjalaistaloja. Suomessa on satoja vuosia vanhoja hirsipinnalla olevia ulkomuseorakennuksia.
Hirsirakennus ei siis tarvitse minkäänlaista käsittelyä, kun on kysymys kestävyydestä. Vaatimus käsittelystä on lähinnä maalitehtaiden aivopesuja. Ulkonäköseikat on sitten eri juttu.
Jos vanhan hirsitalon haluaa välttämättä käsitellä, on ainoat oikeat käsittelytavat Suomessa tervaus tai aito puna- tai keltamulta. Kelta- ja punamullankin kanssa kannattaa olla varovainen, sillä tehdasmaaleissa, tahtoo niissäkin olla muoviaineita joukossa. Niitä myydään aitona punamultana, mutta näin ei välttämättä ole. Kun vaatii tehtaalta tarkan tuoteselosteen, tulee huijaus ilmi, jos tarkkaa tuoteselostetta edes saa. Tervaus on ainoa puuta kosteudelta suojaava aine. Tervaankin voi sekoittaa pigmenttiä, joten sen ei tarvitse olla välttämättä tummaa.
Kun talossa on pitkät räystäät ja korkea kivijalka, se kestää. Viistosateen vesirasitusta voi vähentää merkittävästi laittamalla kunnolliset räystäskourut. Puulla on sellainen ominaisuus, että se kuivuu kastuttuaan, eikä lahoa. Ja tuulinen paikka on tässä nimenomaan eduksi. Harmaa väri hirren pinnalla on hirren oma millin parin suojakerros, joka suojaa puuta laholta.
Kannattaa ehkä katsella jokunen vuosi ja tutkia kylmeneekö rakennus ja tuuleeko seinistä ja nurkista. Uuden lautavuorauksen laitolla ei välttämättä ole kiire.
Siinähän se ongelma onkin että ennen puut valittiiin tarkoin jo metsässä siinä missä nykyään hirret on broileripuuta. Ennen pinnat vielä työstettiin tavoilla jotka jatkoivat puun käyttöikää ja nykyään ei. Eli koneellisesti työstetty hötöpuu ei kestä lähellekkään yhtä kauan kuin edellä annetaan ymmärtää
Kyllä näin on.. olet aivan oikeassa. Aikoinaan tehty esim kirveellä piilutus lisäsi hirren kestävyyttä.. Kai se jotenkin tiivisti ulkopintaa, ja paransi samalla ulkonäköä myös. Viimekesänä lyhensin vanhan 1800-luvultaolevan puusängyn jalkoja, sahatessa ihmettelin, miten takkuavaa se sahaaminen olikaan. No syyksi paljastui, vieri vieressä olevat vuosikasvaimet, eli vanhankansan timpuri oli valinnut todella hidaskasvuisen puun jalkojen materiaaliksi..hyvä näin..
Tässä kyseisessä tapauksessa oli 100-vuotias talo. Silloin meillä vielä kasvoi pilvin pimein tiheäsyistä puuta joista talot rakennettiin. Sen ikäisen talon voi huoletta jättää hirsipinnalle. Ja hirsien päädystä talon omistaja näkee onko kyseessä tiheäsyinen puu vai hötöinen läskimänty.