on maailman palkka,,,,
korvaan särähti pahati kun toimittaja uutisoi että laitoksissa 75 vuotiaat ja sitä vanhemmat huonokuntoiset hoidokit voi olla useita vuorokausia jopa kuukausia ilman kylpyä ja ilma ruokaa,
kauhulla odotan aikaa tuota, jos joutuu laitoshoitoon, olen 74v
kohta olen saman ikänen kuin kyseiset kanssasisaret ja veljet noissa laitoksissa,
vielä olen omatoiminen, mutta muisti selkeästi jo heilahtelee,
moni asia tuntuu jo vaikealta selviytyä,
veroilmoitus on suuri huolen aihe, saan kyllä apua ammattilaiselta, mutta silti huolestuttaa löytyykö kaikki maksetut kuitit jostain laatikoitten kätköistä,
moni muu asia käy jo ylivoimaisen raskaaksi hoitaa, esm pitäisi käydä terveyskeskuiksessa uusimassa reseptejä, tarkistuttamassa yleiskunto, muuttaa kelakortti ajantasalle,
tämä kaikki aiheutta suorastaan ylivoimaista tressiä ,
aamuisin usein koen heräämisen vstenmieliseksi, toivoisi ettei tarvis enään herätä uuteen päivään,
huonot uutiset vanhusten huonosta hoidosta lisää masennusta,
vanhuus on elämäni vaikeinta aikaa,
elämä oli silloin kun oli perhe ja lapset, työtä paljon,
vanhuksia syyllistetään yhteiskunnan taholta,
olemme tehneet työelämän keskimäärin neljäkymmentä vuotta kukanenki,
nyt tuntuu kuin olisimme jotain inhottavaa jätettä, jota kukaan ei viittisi hoitaa,
viittisivät edes sen verran että antasivat semmosen lääkityksen että pysyisimme omatoimisena kunnes kuolisimme suorilta jaloilta,
emme olis niitten jalossa sairaana apua tarvitsevina pyöriteltävissä,
se pilleri pitäisi jakaa kaikille halukkaille maksutta ja juuri silloin kun ihminen on valmis itse lähtemään paremmille laitumille.
uutiset on jatkuvasti niin huonoja,
että yksinäinen vanhus haluaa pois yhteiskunnan tieltä,
EU on ollu meidän ikäisille ihmisille aivan liian suuri pettymys,, vanhuksilta on viety vanhuuden ilo, kun kaikkia kiristetään ja kurjistetaan yhteiskunnassamme,
VAIN EU:n takia, jotta sinne riittää rahaa, mutta ei riitä omien vanhusten hoivaan,
vaika olemme päättäjien isoisiä ja isoäitejä,
piittaamattomuus on jälkeläistemme kiitos antamastamme koulutuksesta, elämästä heille,,
korvaan särähti pahati kun toimittaja uutisoi että laitoksissa 75 vuotiaat ja sitä vanhemmat huonokuntoiset hoidokit voi olla useita vuorokausia jopa kuukausia ilman kylpyä ja ilma ruokaa,
kauhulla odotan aikaa tuota, jos joutuu laitoshoitoon, olen 74v
kohta olen saman ikänen kuin kyseiset kanssasisaret ja veljet noissa laitoksissa,
vielä olen omatoiminen, mutta muisti selkeästi jo heilahtelee,
moni asia tuntuu jo vaikealta selviytyä,
veroilmoitus on suuri huolen aihe, saan kyllä apua ammattilaiselta, mutta silti huolestuttaa löytyykö kaikki maksetut kuitit jostain laatikoitten kätköistä,
moni muu asia käy jo ylivoimaisen raskaaksi hoitaa, esm pitäisi käydä terveyskeskuiksessa uusimassa reseptejä, tarkistuttamassa yleiskunto, muuttaa kelakortti ajantasalle,
tämä kaikki aiheutta suorastaan ylivoimaista tressiä ,
aamuisin usein koen heräämisen vstenmieliseksi, toivoisi ettei tarvis enään herätä uuteen päivään,
huonot uutiset vanhusten huonosta hoidosta lisää masennusta,
vanhuus on elämäni vaikeinta aikaa,
elämä oli silloin kun oli perhe ja lapset, työtä paljon,
vanhuksia syyllistetään yhteiskunnan taholta,
olemme tehneet työelämän keskimäärin neljäkymmentä vuotta kukanenki,
nyt tuntuu kuin olisimme jotain inhottavaa jätettä, jota kukaan ei viittisi hoitaa,
viittisivät edes sen verran että antasivat semmosen lääkityksen että pysyisimme omatoimisena kunnes kuolisimme suorilta jaloilta,
emme olis niitten jalossa sairaana apua tarvitsevina pyöriteltävissä,
se pilleri pitäisi jakaa kaikille halukkaille maksutta ja juuri silloin kun ihminen on valmis itse lähtemään paremmille laitumille.
uutiset on jatkuvasti niin huonoja,
että yksinäinen vanhus haluaa pois yhteiskunnan tieltä,
EU on ollu meidän ikäisille ihmisille aivan liian suuri pettymys,, vanhuksilta on viety vanhuuden ilo, kun kaikkia kiristetään ja kurjistetaan yhteiskunnassamme,
VAIN EU:n takia, jotta sinne riittää rahaa, mutta ei riitä omien vanhusten hoivaan,
vaika olemme päättäjien isoisiä ja isoäitejä,
piittaamattomuus on jälkeläistemme kiitos antamastamme koulutuksesta, elämästä heille,,
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jotemkin tunttu uskomattomalta että näinkin huväkuntoinen joka kirjoittelee täälä meidän vanhuksieakanssa ,potee jo , noin syvää katkeruutta
Mitenkääs tuollaiseen oikein suhtautuisi järkevästi , koska itse olen paljon vanhempi ja koen , että elän täysillä niinkauan kun sitä riittää.
Nämä tällaiset purkaukset on hyvin ---HYVIN MASENTAVIA.
nyt menet terveyskeskukseen ja haet siihen apua -- sinulla on vielä toivoa päästä elämästä kiinni.
Aivan samaa ajattelin kuin UM, minäkin elän ihan normaalia eläkeläisen elämää, enkä koe mitenkään vaikeaksi ikääntymistäni. Samaa ikäluokkaa olemme.
Missään tapauksessa en katso olevani jätettä, ja siitä ajatuksesta pitää myös nimimerkin luopua.
Jälkipolvet elävät omaa elämäänsä, ja niin olemme itsekin tehneet vuosikymmeniä ja yhtä jatkuu. Jos vaivaa on, käydään terveyskeskuksessa, jossa saamme aivan saman palvelun kuin nuoremmatkin.
Karista nyt murhet hartioiltasi ja nosta pääsi pystyyn. Eläkkeesi olet ansainnut, nauti nyt helpommista päivistä.
täällä on muutamia pirteitä vanhuksia,
annatte iloa ja elämän halua meille muillekki alakuloa kokeville,
jospa teillä on luoja antanu paremmat geenit,
olkaa onnellisia terveydestänne,
ohitusleikkauksen jälkeen en ole elämänhalua saanu takasi, leikkauksesta on lähes kahdeksan vuotta,
päivästä toiseen ole selvinny sinnikkyydellä,
olen pitäny fyysisestä kunnosta hyvää huolta, kuntosalilla ja uimahalleissa,
joten siinämielessä olen pirteä,
kun pysyisi psyyke samassa vauhdissa niin hyvä olisi, mutta kun ei,
kummasti tunnen kutsua tuonpuoleiseen,
mutta elän kiusallaki vielä.
Sinulle risukasa,miten voidaan erityylillä,kyllähän se on korvien välissä jos huonoja
päiviä on aina..Ohitusleikkaus 7vsitten ohituksia 5kpl.----leikkauksia kaikkiaa 14kpl
mutta luojan kiitos ei syöpää. Muita kasveja murtumia,kun ostoeperi on siis luun-
haurastumista,kun ei oikein kirjoitus onnistu. Meikäläinen ei muuta toivo,kun pysyis järki loppuun asti ja kuolis seisoville jaloille,ettei vaippoja yhteiskunnalta menis..
Tuutaroi heta...
Paljon on sairaita tässäkin
ikäryhmässä.
Eikä aina pillerit auta.
Hyvä on jos joku on elämää täynnä vielä tässä ijässä, kutenen ullamirjami, ja muutamat muuta, mutta moni meistä on vanavasti sairaita
ja elämä maistuu jo puulta,
ei terveyskeskuksesta nykyään juurikaan mitään apua saa, hyvä jos yleensä sattuu pääsemään vastaanotolle,
yleensä siellä vain uusitaan resptit, ja otetaan verikokeita, sydän filmejä, ja jotai lausuntoja iäntuomasta vaivoista, siinänäpä se sitten onki,
paree on ku kuolis pois ennenkuin joutuu laitoshoitoon, uutiset laitoshoidoista on huonoaja,
Eipä ole ihme jos vanhukset masentuu, uutiset vanhuksten hoidosta on toivottoman kamalia,
vai olisko politikoilla tarkotuski masentaa vanhukse, jotta ne päättyisivät itsareihin pikkuhiljaa jokainen kynnelle kykenvä,
kaikki ei enään kynen siihenkään,,
Tulee aika, jolloin vanhukset tapetaan yhteiskunnan eliitille hyödyttöminä. Tähän oltiin menossa jo ennen toista maailmansotaa, Saksa pikkuisen ehti aloittaakin. Britannian, USA:n, Ruotsin ja Suomenkin osuus ollaan tahallisesti "unohdettu" ja Saksa yksin syyllistetty ja syyllisyyttä paisutettu valtavasti.
Kaikissa maissa näistä ei saa edes puhua vankilan uhalla. Keski-Euroopan maissa... Eikä täälläkään hyvällä katsota jos asiasta isompaa meteliä pidetään.
Tähän ollaan palaamassa, mutta me tuskin ehdimme sitä ainakaan kaikessa laajuudessa nähdä. Onneksi?
vanhuus puistattaa,
laitokset on täynnä muistihäiriöisiä avuttomia vanhuksia,
jos omakohtainen kohtalo on joskus vastaava tilanne, en pane pahakseni jos annetaan nukuttava lääkitys,
olen usein elämän aikana kokenu suurten leikkausten aikana nukutuksen täydelliseen tiedottomuuteen,
se ei ole ollu ollenkaan pahan tuntusta,
ainoa hämmästyttävä kokemus on se kuinka äkkiä kaikki voi olla ohi, aivan muutamasta sekunnista kiinni,
sitten kun sen aika tulee, se pitää olla oma tahto ja vamis lähtemään,
totahan minäkin ajattelin kun sen aikaisemman kirjoitin --mutta en sanonut suoraan . Nämä kirjoitukset masentaa jo sairaita vanhuksia . Ihan kun yllytetään johonkin .:=(
En kiitä mitään yliluonotonta henkeä jota jumalaksi mainitaan ,tästä hyvästä terveydestäni , olen aina pitänyt huolta itsestäni . Enkä luota lääkäreihin --senjälkeen kun mieheni kuoli 41vuotiaana.
Jo työssäänkin oli oltava hyvä kuntoinen ja sittenkun sairastu ei hoidettu niinkun olis pitänyt . Oli hyvässä kunnossa , mutta viirus tappo . niinpieni pysty isoon mieheen .
Influenssa jota ei hoidettu oikein ., Työmaan lääkärin moka.
ullamirjami,,
olipa surullinen tapahtuma, ikävä menettää puoliso noin nuorena,
mä menetin puolisoni sairaudelle vasta 65 v
meillä olisi voinu olla vielä parikymmentä vuotta ihanaa elämää,
harrastimme matkailua, haaveilimme jopa muutosta ulkomaille,
päivääkään en ole nauttinu elämästä yksin jäätyäni,,,
olinko sittenkin riippuvuus-suhteessa häneen, kun en osaa täysillä elää yksin,
Joskus sairaus vie ihmisen, kun ajatellaan, että perusterve nuori ihminen kyllä toipuu, eikä ymmärretä oitis mennä lääkäriin.
Minunkin sukulaiseni meni 35-vuotiaana viikossa, kun hänellä oli flunssa. Kuume vain nousi ja nousi, ja yht´äkkiä olikin yleismyrkytys, johon ei mikään enää tepsinyt.
Tiistaina oli kavereittensa kanssa hiukan nuhaisena urheilukentällä, seuraavana maanantaina oli menehtynyt!
ennenvanhaan kuulin erään vanhuksen mielipiteen, kun lapsia ja nuoria kuoli erilaisiin tauteihin
hän sanoi siis lohdutti , ettei kuolema nuorena ole paha asia, ihminen säästyy paljolta murheelta mitä elämä tuo tullessaan,
jokatapauksessa kuolema on lopullinen ja aina läheisilleen suuri suru,
vanhuksen kuoleman aina ymmärtää,
mutta nuoren kuolema on aina vaikeampi hyväksyä,
Hei aloittaja "Kiittämättömyys". Mua harmittaa, että hyvä, syvällinen, laaja-alaisen ihmisen kirjoituksesi kuin lyntättiin kevyesti. Mä ainakin ymmärrän täysin kokemusmaailmaasi. Hyvin kuvasit erilaisia asioita. Kuitenkaan minäkään en varsinaista ns. katkeruutta kiittämättömyydestä tms. koe nuorempaa väkeä tai päättäjiä kohtaan, mutta muutoin koen kuten sinä. Mä olen paljon sinua nuorempi, mutta koen sielunkumppanuutta, oikeastaan kuuluisin tuonne edelliseen vuoskymmenpalstaan, mutta koen 'ne' aika tyhjänpäiväisinä ja pinnallisina siellä kommentteineen. - Mielestäni ns. hyvinvoivien ei pitäisi lyntätä ja arvostella huonommin pärjääviä, tyhmää sellainen. Onhan suuria eroja jo tuosta 50 vuoden jälkeen kuinka kunkin elämä ja sen kapasiteetti menee!
Tämäkin kohta aloituksessasi oli hyvä:
"...vielä olen omatoiminen, mutta muisti selkeästi jo heilahtelee,
moni asia tuntuu jo vaikealta selviytyä,
veroilmoitus on suuri huolen aihe, saan kyllä apua ammattilaiselta, mutta silti huolestuttaa löytyykö kaikki maksetut kuitit jostain laatikoitten kätköistä, moni muu asia käy jo ylivoimaisen raskaaksi hoitaa, esm pitäisi käydä terveyskeskuiksessa uusimassa reseptejä, tarkistuttamassa yleiskunto, muuttaa kelakortti ajantasalle,
tämä kaikki aiheutta suorastaan ylivoimaista tressiä ,
aamuisin usein koen heräämisen vstenmieliseksi, toivoisi ettei tarvis enään herätä uuteen päivään, "
Minä, vaikka paljon nuorempi, koen samaa kovaa stressiä. Tulee kuin paniikki, että en hallitse ihan kaikkea enää ja kuinka sitten saisin haettua ja maksettua apujakaan. Sukulaisia ei siihen asiaan ole.
Lisäisin hyvin puhuvaan luetteloon ihan arjenkin pyörityksen; siivoukset, ruokahuollon, ym. ym. Niin monenlaista pitäisi ehtiä ja jaksaa, mutta kun en. Olen myös lakannut viihtymästä ystävieni seurassa, se ei ole samaa kuin ennen. Ollevat asiat loppuun keskustellut. Kaikkialla tarjotaan harrastuksia ja vapaaehtoistöitä! Voi kauhea, kun en selviä omistakaan velvoitteistani. Minäkin kokenut sairastumisia ja niistä jokainen taannuttaa eli vanhentaa, jos sitä termiä tällä palstalla saa käyttää. Pyrkimys kun olla nuorekas, hauska, elämänhaluinen. Usein koen pinnallisena ja epärealistisenakin tuollaisen, ei se ole ratkaisu. Ratkaisu olisi, että jotenkin saisi apua pieniin asioihinsa, etteivät ne tuntuisi kaatuvan päälle.
Sympatiseeraan sinua, ketjun aloittaja. Miksi toiset kuin kieltävät sinua kertomasta omasta maailmastasi ja tuntemuksistasi.
Kiitos vertaistuesta,
tänään on ollu huono päivä, sain muistutuksen siitä etten ole täydellinen ihminen,
sen enempää sitä analysoimatta,
kyyneleitä ei voinu estää, lukiessani samoin koetuista ajatuksistasi,
sodan jälkeen oli kyläyhteisöt ihmisten tukena ja turvana,
ihmiset piti yhteyttä naapureihin, nykyään ei edes sukulaiset pidä kovinkaa aktiivisesti yhteyksiä,
se on suuri vahinko meille ikääntyville vanhuksille,
palveluita karsitaan, vanhukset jää huonomalle huomiolle yhteiskunnassa,
ei ihme jos ja kun vanhuus alkaa pelottaa,
tietenki elämässä on pirteämpiäki päiviä,
en vaan jaksa tekopirteyttä, enkä jaksa kannustaa vanhaa ja väsynyttä, kun sen tietää vain laukkaavan, mieluummin myötä elän,
kaikesta huolimatta vielä jaksan yrittää tätä elämää eteenpäin, huomenna varmaan on parempi päivä,
ehkä aurinko paistaa jo risukasaanki.
Tuli vain mieleen,
kukahan yksin jääneitä vanhuksia tulevaisuudessa hoitaa ja huolehtii,
nykyään menee viikkoja kuukausia jopa vuosia ennen kuin yksinäistä ihmistä kukaan kaipaa,
yksinäisiä ihmisiä on entistäenemmän yhteiskunnassamme,
joskus sillointällöin uutisoidaan
kun on löydetty muumioitunu vainaja asunnostaan, ilman että kukaan häntä olisi aiemmin kaivannu,
karmea on tulevaisuutemme näillänäkymin,,,
onneksi ainaki yksi jälkeläiseni sillointällöin kaipaa ja ottaa yhteyttä puhelimella,
olenki sanonu että jos puhelimeen en vastaa pitkiin aikoihin, silloin on jotain pahasti pielessä ja on syytä tulla katsomaan.
Onhan Suomesta löytynyt 4v kuolleena kerrostalossa muumioitunut vanhus,
hänellä lapsikin ollut.Toinen tapaus,3v sosiaali lautakunta vuokrankin maksanut,
asiakas ollut kuolleena ne 3vuotta. Meidän Suomessa turvallistako...