Muisto rakkaalle Topi-undulaatille

Sininen Topi-undulaatti, puoliso Tipin kanssa, ostettiin meille 1974. He eivät saaneet poikasia. Sitten tuli kuvioihin Taavi-undulaatti ja se valloitti puoliso Tipin. He saivat poikasia ja paljon, suurin osa piti viedä myytäväksi Kuopioon eläinkauppaan. Sitten tämä Topi rakastui yhteen lapsi-unduista, Tipsuun. Topi ja Tipsu, kaunis keltainen, kuhertelivat onnellisina loppuun asti.

Olin 14 v kun tultiin vanhempien kanssa automatkalta kotiin. Topi-undu makasi häkin lattialla, Tipsu suki sen höyheniä. No, Topi kuoli pitkän kamppailun jälkeen myöhään illalla 22 maissa. Tuntui että maailmani mureni. En ollut koskaan kokenut lemmikkieläimeni kuolemaa, miten raskasta se olikaan.

Seuraavana heinäkuisena helleaamuna 1980 lähdin 9 maissa hautaamaan Topia. Kaverinsa Tipsu tuli eteiseen saakka, ikään kuin vaistosi että kaveri lähtee tuosta eteisen ulko-ovesta pois. Se vikisi ikäänkuin itki.

Hautasin Topin pienen koivun juurelle.

Kävin viimeksi jouluna vanhempien luona. Katsoin koivua, siitä oli tullut 32 vuodessa iso vankka puu.

Muistelen varmasti koko ikäni Topia ja kaikkia noita jo kuolleita lemmikkilintujani. Kyynel tulee silmään, aina. Vaikka olen jo keski-ikäinen ukko.

Toivottavasti näemme joskus.