Rakkaudesta

ensiksi pahoittaluni. Tämä pätkä ei todellakaan liity mitenkään tämän palstan piiriin. Ja voin myös samantein sanoa, etten vastaa edes kysymykseen. Esitän vain mielipiteen omista huomioistani.

---
Mielenkiintoinen kysymys mielestäni. Ihastumisen teidän olevan aivoissa tapahtuva kemiallinen reaktio, joka kestää muutamasta viikosta pariin vuoteen. Mutta mitäs se rakkaus sitten on?

Raamatusta voisi lainata sanat "kaikki se kärsii, kaikki se kestää". En osaa määritellä sen kummemmin rakkautta, mutta olen huomannut antavani rakastamilleni ihmisille mitä kummallisimpia asioita anteeksi. Poikaystäväni väittää saavansa minut lopettamaan hänen rakastamisensa sanomalla tai tekemällä jotain kamalaa. Mutta eihän se ole totta, voin suuttua sydänjuuriani myöten, mutta ei se tarkoita, että lakkaisin rakastamisen.

Rakkaus syntyy, joskus se voi unohtua. Se voi hautautua mielen syvimpään sopukkaan, mutta loppujenlopuksi, rakkaus ei kovin helposti kuole.

Rakkaus on ainut kestävä elämän tarkoitus ja elämää ylläpitävä voima! Jumala on rakkaus, ei Jumalalla on tai niin pois päin vaan Jumala ON rakkaus. Suurin pelkomme on "minua ei kukaan rakasta pelko" sitä käytetään hyväksi monella eri tavalla päämme menoksi ja se on tehokas keino, koska emme voi elää ilman rakkautta, lapsi kuolee rakkauden puuteeseen, jos lasta(syli vauva) vain ruokitaan konemaisesti, sille ei osoiteta mitään tunteita,hellyyttä, rakkautta j.n.e se kuihtuu pois (jotkut hullut ovat kokeilleet). Siksi näiden kaikkien uskontojen ja uskomusten yläpuolella on yksi todellinen "totuus", se on rakkaus, kun osoitamme rakkautta, ei vain lähemmillemme vaan kaikille jollain tasoilla emme voi olla väärässä, olemme niin sanotusti "saleteilla" Jumalan (teidän tapauksessa jumalien) edessä kuin myös ihmisten. Vain pelkomme estää meitä rakastamasta ja erottaa meidät kaikesta todellisesta.