Heippati!
(Avasin samanlaisen keskustelun luonnonuskontojen puolella, mutta koska tällä palstalla tuntuu olevan viisaita ja mielenkiintoisia osallistujia myös, arvelin kysyä teidänkin näkemystänne. Tarkoitukseni ei ole spammata kahta listaa samalla asialla.)
Repolaisen mielenkiintoa on hetken aikaa kiehtonut asia, joka ei ehkä suoraan kuulu tämän palstan aihepiireihin, mutta sitä tuskin voi laskea myöskään niistä ulos. Rakkaus ja mitä se on. Tuon kysymyksen pyörittely vähän suuntaan jos toiseenkin on vienyt yöunet, mutta onneksi tuottanut myös tuloksia.
Määritellään alkuunsa, että tarkoitan rakkaudella kaikkea mahdollista rakkautta, niin kumppaneiden tahi puolisoiden välistä, ystävien kesken tunnettua, sisarusten jakamaa, isän- tahi äidinrakkautta. Kysymys pyörähti liikkeelle siitä, kun epävarmana ihmisenä pelkäsin, että voisin menettää ystävieni rakkauden paljastamalla oman heikkouteni. (On se hassua, mitä kaikkea sitä pelkää, vaikka oitis olisi valmis neuvomaan muille, kuinka turhaa on tuollaisesta huolehtia.)
Oivallus rakkaudesta muotoutui mieleeni tällaiseksi:
Rakkautta ei voi ansaita, eikä menettää; sitä voi vain antaa ja saada.
Tietysti tuo oivallus teki melkolailla tyhjäksi rakkaiden menettämisen pelon, ainakin rationaalisella tasolla. Lienee turhaa kysyä, painiskelevatko muutkin tällaisen pohdinnan kanssa, koskapa aihe on aika yleisinhimillinen. Siksi kysyn, että mihin tuloksiin olette pohdinnoissanne päätyneet ja kuinka se on vaikuttanut elämäänne.
(Avasin samanlaisen keskustelun luonnonuskontojen puolella, mutta koska tällä palstalla tuntuu olevan viisaita ja mielenkiintoisia osallistujia myös, arvelin kysyä teidänkin näkemystänne. Tarkoitukseni ei ole spammata kahta listaa samalla asialla.)
Repolaisen mielenkiintoa on hetken aikaa kiehtonut asia, joka ei ehkä suoraan kuulu tämän palstan aihepiireihin, mutta sitä tuskin voi laskea myöskään niistä ulos. Rakkaus ja mitä se on. Tuon kysymyksen pyörittely vähän suuntaan jos toiseenkin on vienyt yöunet, mutta onneksi tuottanut myös tuloksia.
Määritellään alkuunsa, että tarkoitan rakkaudella kaikkea mahdollista rakkautta, niin kumppaneiden tahi puolisoiden välistä, ystävien kesken tunnettua, sisarusten jakamaa, isän- tahi äidinrakkautta. Kysymys pyörähti liikkeelle siitä, kun epävarmana ihmisenä pelkäsin, että voisin menettää ystävieni rakkauden paljastamalla oman heikkouteni. (On se hassua, mitä kaikkea sitä pelkää, vaikka oitis olisi valmis neuvomaan muille, kuinka turhaa on tuollaisesta huolehtia.)
Oivallus rakkaudesta muotoutui mieleeni tällaiseksi:
Rakkautta ei voi ansaita, eikä menettää; sitä voi vain antaa ja saada.
Tietysti tuo oivallus teki melkolailla tyhjäksi rakkaiden menettämisen pelon, ainakin rationaalisella tasolla. Lienee turhaa kysyä, painiskelevatko muutkin tällaisen pohdinnan kanssa, koskapa aihe on aika yleisinhimillinen. Siksi kysyn, että mihin tuloksiin olette pohdinnoissanne päätyneet ja kuinka se on vaikuttanut elämäänne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ensiksi pahoittaluni. Tämä pätkä ei todellakaan liity mitenkään tämän palstan piiriin. Ja voin myös samantein sanoa, etten vastaa edes kysymykseen. Esitän vain mielipiteen omista huomioistani.
---
Mielenkiintoinen kysymys mielestäni. Ihastumisen teidän olevan aivoissa tapahtuva kemiallinen reaktio, joka kestää muutamasta viikosta pariin vuoteen. Mutta mitäs se rakkaus sitten on?
Raamatusta voisi lainata sanat "kaikki se kärsii, kaikki se kestää". En osaa määritellä sen kummemmin rakkautta, mutta olen huomannut antavani rakastamilleni ihmisille mitä kummallisimpia asioita anteeksi. Poikaystäväni väittää saavansa minut lopettamaan hänen rakastamisensa sanomalla tai tekemällä jotain kamalaa. Mutta eihän se ole totta, voin suuttua sydänjuuriani myöten, mutta ei se tarkoita, että lakkaisin rakastamisen.
Rakkaus syntyy, joskus se voi unohtua. Se voi hautautua mielen syvimpään sopukkaan, mutta loppujenlopuksi, rakkaus ei kovin helposti kuole.
Rakkaus on ainut kestävä elämän tarkoitus ja elämää ylläpitävä voima! Jumala on rakkaus, ei Jumalalla on tai niin pois päin vaan Jumala ON rakkaus. Suurin pelkomme on "minua ei kukaan rakasta pelko" sitä käytetään hyväksi monella eri tavalla päämme menoksi ja se on tehokas keino, koska emme voi elää ilman rakkautta, lapsi kuolee rakkauden puuteeseen, jos lasta(syli vauva) vain ruokitaan konemaisesti, sille ei osoiteta mitään tunteita,hellyyttä, rakkautta j.n.e se kuihtuu pois (jotkut hullut ovat kokeilleet). Siksi näiden kaikkien uskontojen ja uskomusten yläpuolella on yksi todellinen "totuus", se on rakkaus, kun osoitamme rakkautta, ei vain lähemmillemme vaan kaikille jollain tasoilla emme voi olla väärässä, olemme niin sanotusti "saleteilla" Jumalan (teidän tapauksessa jumalien) edessä kuin myös ihmisten. Vain pelkomme estää meitä rakastamasta ja erottaa meidät kaikesta todellisesta.