Hei,
kaipaisin apua ystäväni ja oman koiran kohtaamiseen. Kyseessä on minun 1 v 5 kk narttu, kodinvaihtaja, tuli meille 9/2012, isä kuvasz ja äiti saksanpaimenkoira, ja ystäväni 3 v, sekarotuinen narttu jossa saksanpaimenkoiraa, rottwaileria, ajokoiraa, huskya ja labbista.
Alussa yhteiset tapaamiset menivät hyvin, mutta viime aikoina on tullut heti kohdatessa useampi tosi paha rähinä, joista olemme joutununeet koirat erottamaan. Omallani oli juurikin juoksut ja ystäväni koiralla juuri alkamassa, voiko tämä aiheuttaa mielestänne reaktiot?
Selkeästi sisätiloissa minun koirani on dominoiva ja ystäväni koira todella alistuva ja nöyrä. Ulkona roolit ovat toisinpäin, esim. keppiä heittäessä vanhempi narttu murisee ja haukkuu ja pitää kepin itsellään ja nuorempi seuraa/juoksee vierellä.
Koirat tappelevat vain silloin kun ovat ihmisten kanssa, olemme kokeilleet jättää ne kaksin pihalle ja silloin heillä leikki sujuu kun ovat keskenään. Syövät yhdessä sisällä sovussa ja nuorempi antaa aina vanhemman syödä esim. luitansa ja leikkiä leluillaan. Samoin vieraillessamme ystäväni kotona riitaa ei ole ollut. Molemmat saavat riittävästi liikuntaa, aktiviteetteja ja virikkeitä. Meillä on kotona koiralle selvät rajat olleet alusta asti, kuten luoksetulo, silmäkontakti, ruokailu minun luvalla, suusta saa ottaa kaiken ilman mutinoita, ulko-ovista sisääntulo ja ulosmeno, hihnassakulkeminen, tottelevaisuusharjoitukset, kaikki sujuu. Kiltti, tottelevainen ja alistuvainen muuten, tulee kaikkien koirien kanssa toimeen esim. koirapuistossa, tallilla koiralaumassa jne. Sillä tuntuukin todella omituiselta että tälle kyseiselle koiralle aina rähjää ja "isottelee" vaikka on itse nuorempi! Viime tapaaminen meni suht hyvin, kun teimme heti alussa pitkän lenkin yhdessä enkä antanut koirani yhtään jäädä tuijottelemaan toista, yritti kyllä rähistä mutta uskoi kun kielsin tiukasti. Sisällä pidin oman koirani hihnassa ettei päässyt toisen kylkeen lainkaan uhittelemaan. Tämä ystäväni koira kyllä esim. vetää kovasti hihnassa ja murisee koiralleni kun syövät meillä sisällä esim luita. Olemme opetelleet tunnistamaan merkit alkavasta rähinästä, ja koittaneet puuttua siihen ajoissa, mutta aina tämä ei ole onnistunut.
Tarvitsemme todella apua tilanteeseen, ennenkuin tilanne kärjistyy todella pahaksi! Antakaapa viisaammat vinkkiä, mitä tehdä tilanteelle?!
kaipaisin apua ystäväni ja oman koiran kohtaamiseen. Kyseessä on minun 1 v 5 kk narttu, kodinvaihtaja, tuli meille 9/2012, isä kuvasz ja äiti saksanpaimenkoira, ja ystäväni 3 v, sekarotuinen narttu jossa saksanpaimenkoiraa, rottwaileria, ajokoiraa, huskya ja labbista.
Alussa yhteiset tapaamiset menivät hyvin, mutta viime aikoina on tullut heti kohdatessa useampi tosi paha rähinä, joista olemme joutununeet koirat erottamaan. Omallani oli juurikin juoksut ja ystäväni koiralla juuri alkamassa, voiko tämä aiheuttaa mielestänne reaktiot?
Selkeästi sisätiloissa minun koirani on dominoiva ja ystäväni koira todella alistuva ja nöyrä. Ulkona roolit ovat toisinpäin, esim. keppiä heittäessä vanhempi narttu murisee ja haukkuu ja pitää kepin itsellään ja nuorempi seuraa/juoksee vierellä.
Koirat tappelevat vain silloin kun ovat ihmisten kanssa, olemme kokeilleet jättää ne kaksin pihalle ja silloin heillä leikki sujuu kun ovat keskenään. Syövät yhdessä sisällä sovussa ja nuorempi antaa aina vanhemman syödä esim. luitansa ja leikkiä leluillaan. Samoin vieraillessamme ystäväni kotona riitaa ei ole ollut. Molemmat saavat riittävästi liikuntaa, aktiviteetteja ja virikkeitä. Meillä on kotona koiralle selvät rajat olleet alusta asti, kuten luoksetulo, silmäkontakti, ruokailu minun luvalla, suusta saa ottaa kaiken ilman mutinoita, ulko-ovista sisääntulo ja ulosmeno, hihnassakulkeminen, tottelevaisuusharjoitukset, kaikki sujuu. Kiltti, tottelevainen ja alistuvainen muuten, tulee kaikkien koirien kanssa toimeen esim. koirapuistossa, tallilla koiralaumassa jne. Sillä tuntuukin todella omituiselta että tälle kyseiselle koiralle aina rähjää ja "isottelee" vaikka on itse nuorempi! Viime tapaaminen meni suht hyvin, kun teimme heti alussa pitkän lenkin yhdessä enkä antanut koirani yhtään jäädä tuijottelemaan toista, yritti kyllä rähistä mutta uskoi kun kielsin tiukasti. Sisällä pidin oman koirani hihnassa ettei päässyt toisen kylkeen lainkaan uhittelemaan. Tämä ystäväni koira kyllä esim. vetää kovasti hihnassa ja murisee koiralleni kun syövät meillä sisällä esim luita. Olemme opetelleet tunnistamaan merkit alkavasta rähinästä, ja koittaneet puuttua siihen ajoissa, mutta aina tämä ei ole onnistunut.
Tarvitsemme todella apua tilanteeseen, ennenkuin tilanne kärjistyy todella pahaksi! Antakaapa viisaammat vinkkiä, mitä tehdä tilanteelle?!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Molemmat ovat narttuja, nyt selvitellään kumpi on pomo.IKäeroa ei ole riittävästi, joten se on mittelemällä selvitettävä. Narttujen tappelut voivat olla verisiäkin, joten jos se ei ilman tappelua selviä, ehkä on hyväksyttävä se ettei niistä kavereita tule.
Sisällä, missä? Kenen kodissa? Omalla reviirillään koirat voi olla ärhäkämpiä kuin vapaalla alueella. Varsinkin jos tulija käyttäytyy röyhkeästi. Onko tilanne se. että narttusi on kotonaan ja puolustaa asemiaan omalla reviirillään?
Juoksut vaikuttavat ilman muuta narttujen tunne-elämään.
Runsas yhdessä lenkkeily sekä vapaa leikkiminen vähentävät aggressiota, ja koirat saavat mahdollisuudet leikissä selvitellä välejään ettei mene liian vakavaksi.
Luiden tarjoaminen sisällä tässä tilanteessa on vaikeuksien kerjäämistä. Niistä kun tappelevat herkästi kaveruksetkin.
Itselläni on vähän heikot tiedot narttujen sielunelämästä, sillä viimeksi oli narttuja joskus kun itse olin mukula, mutta yksi asia pisti silmään. Eli jos niistä juoksuista on jo aikaa ja tämä rähinöinti tapahtuu vain teidän molempien ollessa paikalla, niin voisiko olla että koirat huomioivat teidän epäluulonne ja silmälläpitonne? Ja sitten toimivat kuten "odotatte" niiden toimivan. Tästä tulee helposti vain itseään ruokkiva kierre, jossa te ennakoitte ja koirat toimivat kuten luulevat teidän "haluavan" heidän toimivan. Jos epäilet että kyse voisi olla tästä, niin yrittäkää vain luottaa siihen että mitään ei tapahdu, ja jutelkaa keskenänne ja pitäkää hauskaa keskenänne ja koirienne kanssa. Välttäkää sitä että koirat huomaavat silmälläpitonne. Se saattaa riittää.
Tämä ajatus juontaa juurensa omasta spk(se kotimainen)-uroksesta, jolla oli kodinvaihtajana kanssani alkuun samanlaisia ongelmia vähän kaiken kanssa. Päätin että tämä koira ei sitten ainakaan pure ketään jos minusta kiinni. Ja pidin sitä vähän liian kovasti silmällä ollakseni valmis jos... No, koira perhana oli älykäs, mutta ymmärsi väärin. Se tulkitsi katseeni ja silmälläpitoni epäluuloksi sitä toista koiraa tai ihmistä kohtaan ja luuli tekevänsä palveluksen aloittamalla tappelun tai yrittämällä näykätä ihmistä. Huomasin että aina tapahtui sama ilmiö: Koira vilkaisi minuun ensin ja sitten kilahti. Tajuttuani tämän aloin kääntää katseeni pois juuri kun tiesin että nyt on tulossa se hetki ja yllätys, koira oli rento ja jatkoi tutustumista toiseen koiraan, alkoi leikkiä sen kanssa ja myös ihmiset saivat kosketella ja rapsutella ihan rauhassa. Rentoutui kun signaalini puuttui.
Miettikää ne tilanteet vielä kerran uudelleen, mitä tilanteessa tapahtui ja jos jompi kumpi on aina aloittajana, niin silloin kannattaa miettiä asia tuolta kantilta. Olisiko syynä koiran liiallinen miellyttämisen halu ja väärinymmärrys omistajan katsekontaktista.
Selkeästi koirat reagoivat ihmisten heijastamaan energiaan koska leikkivät ongelmitta, mikäki ovat keskenään. Yksi tapa kokeilla tämän teorian paikkansapitävyys on pyytää kokeneita koirahenkilöä, joilla ei ole ennakoodotuksia ongelmista taluttamaan koiria tai viemään ne pihalla tai puisstoon leikkimään. Jos syynä on tämä ongelma, täytyy molempien omistajien oppia luottamaan koiriin ja asennoitua onnistuneeseen yhteiseloon odottamatta ongelmia ja vahtimatta koiria, koska en vaistoavat omistajiensa epävarmuude, kutetem Tässä jotakin kommentoi. Onnea yhteisille leikkihetkille.
Lumileijona puhuu täyttä asiaa :). Ja etenkin jos toista hihnanpäätä ns ärsyttää jokin.. Niin siitä se alkaa. Koirilla. Kannattaa olla vaistot auki ja ottaa puheeks kaverisi kanssa jos näin tuppaa käymään.. Nartut tosiaan tappelee rajusti,tarun mukaan kuolemaan asti. Jos niitä kyttäämällä kyttäämään rupee niin tappeleevat aivan varmasti. Kannattais alkuun kokeilla unohtaa ne koirat ja tehkää kaverisi kanssa sitä mitä ennenkin, unohtakaa ne koirat vaikka ne on mukana :D. Vetäkää vaikka pari paukkua ;rentoutumiseen :).
Kuin myöskin tuo ed. eri hyvä huomio :D. Totta joka sana :).
Meidän narttu ei ole koskaan hyväksynyt toista koiraa kotipihalle. Vaikka muualla koirat ovat kaveruksia ja tapaavat säännöllisesti ja leikkivät sopuisasti. Meidän pihalle ei kuitenkaan ole toisilla koirilla asiaa. Luovuin kokonaan siitä että kutsuin kotiin koiria leikkimään omani kanssa. Nyt mennää sitten metsään tai lenkille toisten kanssa.
Ei ihminenkään opi toisesta pitämään jos vain ei voi sietää jotain henkilöä niin sitä ei siedä.Ja silloin ei ihminenkään ole sen henkilän kanssa niin miksi pitäisi koiran olla kaveri sellasen kanssa???