Selkävaivoista sairauslomalla oleva tylsistynyt kustannustoimittaja vastaa kysymyksiin alasta. MInd you, etten aio toimituslukea ilmaiseksi kässäreitänne. Ehyet tekstinäytteet maks. 6000 merkkiä välilyönteineen, niin saatan jaksaa jotakin kommentoida.
Kustantaja vastaa
Alalla oleva
10413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Semmonen kyssä tuli joskus mieleen, että kun lähetän tarkkaan mietityn ja monta kertaa ympärikirjoitetun 350 sivuisen kässärin niin auttaisko kustannustoimittajaa, jos laittaisin esittelykirjeen lisäksi messiin juonikaavion ja juonirakenteen niin kuin elokuva-alalla on tapana tehdä? Olen opiskellut proosan, teatterin ja elokuvan dramaturgiaa ja kirjoitan juonivetoista, viihteellistä tarinaa joten minua ärsyttää se hokema että ekat 20 sivua ratkaisevat lentääkö käsis roskiin, koska kysehän on tietenkin kokonaisuudesta. Kaikki voidaan kässärissä muuttaa ja usein muutetaankin niin eikö kustannustoimittajankin mielestä ole aika vetelää bisneksen tekoa vaatia ekalta versiolta täydellisyyttä kun sellaista täydellistä tuntemattoman kirjoittajan ekaa versiota ei ole kuitenkaan olemassa?
Ehkä synopsis on kuitenkin kustannustoimittajalle olennaisempi.
Luin aamulla hesarista kulttuuriosiosta
Ilkka Malmbergin
kärvistelyä siitä, että ei ymmärrä, ja
loppujenlopuksi minulle jäi siitä tekstistään mieli, että:
siinä taas yksi toimittaja haluaa kalifiksi kalifin paikalle
ja kaikenkukkuraksi Ilkkakin haluaa olla
Sebastian.
Voi elämänkevät,
kyllä Teillä kustantajilla mahtaa olla olemista ?
dodiiiiiin ! Kustantaja kaikkosi jonnekin, ei vastauksia kysymyksiin, mutta aamutelkkarissa käsiteltiin sentään tätä Malmbergin ei ymmärrä juttua, ja sitten blogilla Melender on myös siitä,
ja missä muualla
on ollut keskustelua,
tai luultavasti Malmbergin tekstit olivat vasta
alkuräjähdys.
Odotellaan.
Kysymyksiä:
Millainen saatekirje tehoaa?
Jos saate on huono, vilkaiseeko kukaan käsistäkään?
Lukeeko kässärin yksi vai useampi ihminen lävitse?
Mikä on keskimääräinen sivumäärä, kun keskeytät kässärin lukemisin ja toteat sen hylkymateriaaliksi?
Aloitatko lukemisen aina alusta?
Joudutko hylkäämään myös omasta mielestäsi hyviä kässäreitä?
Mikä on hyvien vs huonejen käsikirjoitusten suhde?
Toivottavasti olet aito etkä trolli, ylläolevat kysymykset kun polttavat aivopoimujen perukoilla. Kiitos, jos viitsit vastata. Ja toipumisia selällesi!
Miten paljon esikoiskirjat yleensä myyvät kappalemäärinä?
Minkälaiselta tuntuu toimittaa kirjaa, josta et itse oikeastaan pidä? Subjektiiviset makunsahan kullakin kustannustoimittajallakin on, eikä kustannustoimittaja kuitenkaan yleensä saa päättää mitä käsikirjoituksia julkaistaan. On varmasti tilanteita, että editoi tekstiä josta ei henkilökohtaisesti niin pidä - jolloin editointikin on varmaan aika lailla vaikeampaa?
Subjektiivisten mielipiteiden lisäksi markkinavoimat taitavat aika paljon sanella sen, mitä kustannetaan? Jos tulee kässäri joka vaikuttaa kaunokirjallisesti todella hyvältä mutta epäilynä on, että kyseisentyyppinen kirja ei näinä aikoina myy juurikaa, tuskin niin todennäköisesti kustannnetaan.
Mitä tahansa muutakin jos kerrot kustannustoimittajan arjesta, olisi mielenkiintoista kuulla:)
Paras ketju täällä. Toivotaan ettei ole provo.
Jos selkäkivuiltasi kykenet, niin vastaa yllä oleviin kysymyksiin ja tee meidät maanmatoset onnellisiksi.
Kustantaja huomasi, että täällä kysytään ihan oikeasti jotain. Selkäkivut hävisi hetkessä.
Vaikea uskoa, että joku kustannustoimittaja jaksaisi täällä käydä, mutta toivotaan. En kyllä usko, että saatekirje on kovinkaan tärkeä, ellei se sitten ole jotenkin toivoton, täynnä kirjoitusvirheitä ja monen liuskan pituinen, sekava juttu. Sama pätee varmaan kässäriin eli luulisin, että kustantamojen tiukka talouskuuri on vaikuttanut niin, että kässärin pitää olla yhä valmiimpi, yhä täydellismpi jo tullessaan.
Onko se satu?